Vidar täyttää tällä viikolla 2 vuotta. Pieni poika ja jo 2-vuotias! Mummo ja vaari tulevat juhlistamaan tätä suurta päivää ensi viikonloppuna - sekä meille seuraksi, kun J on lisäksi lähdössä työmatkalle. Mukavaa, ensimmäiset yövieraat saavat testata meidän uuden vuodesohvan!
J oli myös melkein koko viime viikon poissa (ti-pe) työmatkalla ja totesin, että nyt on ohitettu joku raja siinä, että lasten kanssa keskenään menee oikeastaan ihan hyvin. Vidar vihdoinkin nukkuu jokseenkin ok (koputan puuta) ja heräilee useimmiten ekaa kertaa vasta aamuyöstä viiden aikaan. Siten unta saa myös äiti vähän pitempiä jaksoja kerrallaan. Hallelujaa, vihdoin!
Myös muutoin lasten kanssa koordinoitu sujuu aika hyvin, ja päivät tietty menevätkin päiväkodissa joten ei siihen niin kovin edes aikaa ennen nukkumaanmenoa jää. Muutenkin 2-vuotias alkaa olla jo vähän hallittavissa, kuuntelee ja ymmärtää ainakin välillä, syö itse eikä istu enää syöttötuolissa, auttaa kun pyydetään, ei juo enää tuttipullosta kuin nukkumaan mennessä ja öisin, ei käytä enää bodyja (se vaihe loppui yhtäkkiä kesällä!), leikkii omia leikkejään ja siskonsa kanssa, aamuisin jopa viihtyy jonkun aikaa itsekseen leikkien ja telkkaria (tai iPadia) katsellen kun äiti vielä nukkuu. Meillä on kyllä turvattu näihin kyseenalaisiin keinoihin... välillä taas tyyppi on ihan mahdoton, juoksee karkuun ja rätkättää mennessää, sotkee ruokaa eikä haluaisi millään pukea päälleen. Mutta aika vähän meillä mitään kiukkukohtauksia on ollut.
5-vuotias taas osaa olla halutessaan hyvinkin avulias, mutta kieltämättä myös välillä kaikkea muuta ;) mielialat vaihtelee, ja etenkin taipumuksena on vetkuttaa ja unohtua tekemään asioita. Toisaalta äiit on edelleen ihana ja paras, joten siitä yritetään nauttia niin kauan kuin tätä riemua kestää.
Kouluunkin tuli soitettua ja tarkistettua, että kaikki on kunnossa ja jonossa ollaan. Syksyn aikana tulee kutsu info-ja tutustumistilaisuuteen.
Syksy, niin. Pimeät illat hämmentävät. Mihin se kesä katosi? Varsinkin tämän kesän kohdalla tosiaan tuntuu niin käyneen, kun sadetta piisasi niin että kesä tuntui kovin lyhyeltä. Ei jotenkin yhtään jaksaisi kurahousuja ja talvipukuja. Kauhistuttaa, että ensi kesään on tosiaan vuosi... vaikka joskus pimeät syysillat voivatkin olla ihan mysigt, niin tänä vuonna ei kyllä yhtään nappaa.
Toisaalta on tällä kertaa syksyssä positiivinen puolensa - sain viime viikolla tietää pääseväni keväällä hakemaani koulutukseen. Kyseessä on erityiskurssi pääasiassa iltaisin työlakia (arbetslivets juridik) Tukholman yliopistolla. Kurssi alkaa huomenna ja on varmaankin aika vaativa, koska en ole koskaan lukenut lakia aiemmin ja nyt vielä ruotsiksi. Toisaalta olen alaa sivuavia hommia tehnyt jo jonkin aikaa, joten ainakin asioita pitäisi pystyä soveltamaan käytännössä. Duunia ei kylläkään voi 100% kurssin aikana tehdä, joten katsotaan miten tässä käy....
3 kommenttia:
Onnea Vidarille! Hehee, hauska lukea noita mitä teillä ei enää käytetä ja mitä käytetään... meillä kun vieläkin istuu reilu 2-vuotias syöttötuolissa (lähinnä kai siksi, kun ei olla "ehditty" ottaa Tripp Trappin syöttötuoliosia irti tuolista), ja bodyt me unohdettiin jo reilu vuosi sitten (ei ollut oikein edes kokojakaan -meillä on aika pitkä lapsi).
Meillä muuten juurikin 2-vuotta täyttämisen jälkeen alkoi selkeästi pidentyä kaikki yksinään tekeminen ja leikkiminen + lapsi löysi paremmin mielikuvituksen. Ihan mahtavaa! Ja juu, meilläkin katsellaan helposti aamuisin pikkukakkosta, että saa itse jatkaa unia + nyt usein päivisinkin, että saan vauvaa imetettyä. Ei kai ne lapset siihen tv:n katseluun kuole, vaikka ei mulla siitä kauhean superäiti-fiilis olekaan... meillä siis lapsi katsoo helposti tunnin pikkukakkosen putkeen.
Tsemppiä opintoihin! :)
"Baanka" (eli barnkanal) on meilläkin usein päällä ja äiti makaa koomassa sohvalla :-D Ihan parasta on joskus viikonloppuaamuisin, jos esikoinen on jo hereilä ja kuulee, että Siiri heräilee, niin tulee hakemaan pikkusiskon olkkariin ja antaa tälle aamupalaa (yleensä leipää tms. helppoa) ja laittaa telkkarin päälle! I-H-A-N-A-A! Jotain riemua tästä suuresta ikäerosta siis! Jes!
Niin ja tervetuloa Fridhemsplanille! Haha, pääsette kasvattamaan harmaita hiuksia koulun ihanan post-it systeemin kanssa! Tai ehkä se on vaan meille varattu erikoisuus..
Kanslia ja laskutus on toisiaan vastapäätä käytävällä, mutta kesti yli vuoden, että laskutus sai selville, että olemme muuttaneet. Ei mee aina ihan putkeen niillä tuolla. Onneksi on kyllä muuten ollu ihan kiva, siis opet ja eskarinopet varsinki. Se on vaan toi byrokratiapuoli mikä on vähän hajamielistä..
Pilami, joo hauskaa miten eri tahtiin asioita tehdään eri perheissä! Meilläkin vielä syöttötuoli käytössä ravintolassa syödessä mutta ei enää kotona.
Ja tv:n katselusta, ihan turhaan siitä mitään huonoa omaatuntoa kantaa. Täällä vaan se helposti lipeää pitkäksikin ajaksi, kun lastenohjelmia tulee barnkanalenilta lähes kellon ympäri...
Elli, meilläkin vähän jo toimii tämä isosisko+pikkuveli yhdessä kuvio, ihan huippua!
Kiva kuulla etukäteisjuoruja koulusta :) Mulle on kanssa tähän mennessä tullut kuva, ettei kanslia aina ole ihan kartalla... Mutta toisaalta kaikkein tärkeintähän on, että opet on kivoja ja koulu hyvä, plus että opitaankin jotain (mikä ei aina ole taattua Ruotsissa!) niin että jos kanslia on vähän "ute och cycklar" niin kun ruotsalainen sanoisi, niin ehkä sen kestää kun koulu itsessään toimii :)
Lähetä kommentti