Vierastaminen jatkuu ihan sata lasissa, mummo ei saa edes katsoa päin kun jo alkaa huuto... vessaan ei saisi äiti mennä tai ainakaan missään nimessä sulkea ovea perässään. Neito istuu oven takana ja parkuu sydäntäsärkevästi naama läikillä ja kyynelet raitoina pitkin poskia. Tämä homma tuli kyllä ihan puskasta, juurihan hämmästelin, että ei meidän tyttö taida olla riippuvaista sorttia lainkaan...
Viime aikoina on opittu uutta:
Palloa osataan ottaa ja antaa, heittää ja hakea. Ja sana pallo on tuttu, meillä pallo tulee ennen yleisesti lapsiperheissä ensimmäisenä opittua lamppua. Tuleva futaaja?
Juhannuksena maisteltiin ensimmäistä kertaa kermavaahtoa
Ja eilen syötiin ekaa kertaa lusikalla itse! Ruokaa meni suuhun asti ja lusikka pysyi pääasiassa oikein päin kädessä. Tuttipulloakin osataan välillä kallistaa ja juoda itse.
Kävely sujuu edelleen hienosti tukea pitäen, kättä vaihtaen, siirtyen sohvan reunalta pöydän reunalle ja takaisin - välillä tosin muksahduksia sattuu. Jännityksellä odotamme, josko ensiaskelet otetaan ennen ensimmäistä syntymäpäivää heinäkuun lopussa.
2 kommenttia:
Kyllä on taas söpöjä kuvia. Ihana tuo Veran neuletakki. Onnittelut tytsylle uusista tempuista.
Onneksi vierastaminenkin on vain vaihe ja toisaalta sehän vain tarkoittaa, että äiti on hoitanut hommansa hyvin ja on Veralle maailman tärkein. :)
Kiitos Elina! Neuletakkia on käytetty tosi paljon, ainoa hankaluus on että se on käsinpestävä.. ei sitten ole juuri tullut pestyä...
Niin, näin sitä yrittää ajatella ja onhan se todellakin aika ihanaa todella olla niin korvaamaton :)
Lähetä kommentti