Jo kesäkuun puoliväli! Hui, miten aika juoksee, ensi viikolla on jo juhannus. Ja kunnon suomalaisena pessimistinä voisi myös todeta, että siitä alkaa sitten päivät taas lyhetä kohti syksyä ja - työelämää... yritän kuitenkin olla ajattelematta niin.
Tänään on toisaalta päässä pyörinyt taas niin sataa ajatusta, ettei kesän kulumiselle juuri niin montaa riitäkään. Vera on edelleenkin kovasti kipeä, ja nukkuu lähes koko päivän. Yö meni jotenkuten, kuulemma J oli saanut eilen alkaneen ripulin vuoksi vaihtaa vaippaa poikkeuksellisti yölläkin; onneksi aamusta nukuttiinkin sitten kymppiin asti. Valveilla ollessakin silmät roikkuu puolitangossa ja nestettä saa väkisin pakottaa alas kurkusta.
Aamiaspöydässä hermostuin, kun luin aamun lehdestä että irlantilaiset olivat menneet ja äänestäneet Lissabonin sopimusta vastaan. Eilisestä lehdestä olin lukenut haastattelun kahdesta iäkkäästä irlantilaisrouvasta, jotka totesivat että ei heillä ole hajuakaan mitä koko sopimus tarkoittaa mutta kun heistä nyt vaan tuntuu siltä niin he äänestävät ei. Aaaargh.
Joskus olin vielä 100% kansanäänestysten takana. Nykyään en suhtaudu kovinkaan positiivisesti kansanäänestyksiin, kun tuloksena on useimmiten tällaista potaskaa. En itsekään ole erityisen perillä sopimuksen sisällöstä enkä automaattisesti sitä kannata, mutta on se nyt aika syvältä, että koko Euroopan laajuinen, pitkään neuvoteltu sopimus heitetään romukoppaan tältä pohjalta (jo toistamiseen). Miksei tätä olisi voinut jättää kansanedustajien päätettäväksi, onhan heidät valittu päättämään asioistamme? Varsinkin tällaisissa kompleksisissa kysymyksissä on aivan turhaa olettaa, että ns tavallinen tallaaja jaksaisi ottaa tarpeeksi selvää kyetäkseen muodostamaan mielipidettään. Sitten on tietysti toisenlaisia kysymyksiä - kuten ruuhkamaksut -joista oikeasti on ihan fiksua järjestää kansanäänestys.
Päivällä sitten J lähti ystävänsä häihin, joihin meidät vanhemmat oli toki molemmat kutsuttu. Mutta ei lapsia. Olimme harkinneet lapsenvahdin hankkimista, mutta kun J:n isä taas tavalliseen tapaansa on reissussa eikä muita luontevia oikein ole tarjolla, niin emme sitten jaksaneet vaivautua sen suurempaan etsintään. Kyseessä on ystävä, jonka olen tavannut kerran (ja sitäkään en muista, juhlissa oli silloin niin runsaasti uutta porukkaa) ja tulevaa vaimoa en ole tavannut koskaan. Minua ei siis suuremmin harmittanut, että kemut menivät sivu suun. Tarkoitus kuitenkin oli, että olisimme menneet koko perheen voimin kirkkoon ja minä ja Vera lähteneet sieltä sitten kotiin. No, nyt voi todeta että onni onnettumuudessa oli, ettemme olleet lapsenvahtia hommanneet kun emmehän olisi kuitenkaan päässeet.
Tästä pääsen seuraavaan tänään pohdittaneeseen aiheeseen, josta myös Äitiyspakkaus-blogissa käytiin eilen kiivasta keskustelua, itsekin aika aktiivisesti. Onko hyväksyttävää kutsua häihin tai muihinkaan kekkereihin periaatteella "ei lapsia"?
Itse olen sitä mieltä, että monestakin syystä ymmärrän jos hääpari ei halua lapsia juhliinsa (esim. lapset vievät kaiken huomion, osa vieraista keskittyy vain lapsiinsa, suurelle lapsilaumalle pitää myös olla tilaa ja ruokaa, joka ehkä rajoittaa muuten kutsuttujen määrää...). Onhan jokaisella kutsutulla vapaus valita, haluaako juhliin osallistua vai ei. En loukkaannu siitä, että meidät kutsutaan mutta tytärtämme ei. Kesähäihin USA:ssa Vera tulee mukaan, ja tiedän jo etukäteen että aikani tulee menemään pääasiassa Verasta huolehtimiseen ja perässä juoksemiseen.
Ymmärrän myös ihan hyvin, jos esim tupareihin kutsutaan periaatteella lapset tervetulleita ennen klo 18, sen jälkeen K-18. Toisaalta tietysti sääli, jos ei koskaan enää ole sellaisia juhlia kuin 70-luvulla, että lapset olivat mukana kaikkialla ja sitten vain nukahtivat sohvan nurkkaan. Mutta kuinka moni vanhempi nykyään enää edes jaksaa sellaista? Ehkä parikymppiset vanhemmat paremmin kuin me 30+? En tiedä. Minua ei kuitenkaan häiritse, etten saa viedä Veraani koko illaksi riekkumaan jonkun tupareihin tai muihin kemuihin.
Mm tällaisia olen tänään pohtinut Veran unta valvoessani. Analysoimatta jäi vielä Rosa Meriläisen ja Simo Frangénin vauvakirja Nollasta ykköseksi, jota aloin eilen lukea. Sanonpa vaan lyhyesti tässä, että voi hyvä ihme onko tämä muka feministi-Rosa??? Simo vaan juoksee lätkamatseissa ja baarissa vaikka kotona on parikuinen vauva. Tästä riittänee muutama kommentti seuraavaankin postaukseen, jollei sitä ennen löydy sata tähdellisempää aihetta :)
Nyt taidan siirtyä katsomaan jalkapalloa. Jos Verakin jaksaisi sinnitellä hetken pystyssä.
6 kommenttia:
Meidän ystäväpiirissämme on käyty myös keskustelua tuosta, että kutsutaanko häihin lapsia vai ei. Meidän häissä lapset olivat tervetulleita, minusta se on ihan jokaisen oma asia ottaako lapset mukaan vai ei. Mutta hyvin ymmärrän joidenkin ihmisten pointin myös siinä, että lapsia ei kutsuta senkään takia, että vanhemmat saavat edes joskus yhteisen vapaaillan, ilman lapsia.
Ihan ensin paranemisia Veralle - on tosi kurjaa kun lapsi sairastaa.
Myös tuohon juhla-asiaan on pakko laittaa korteni kekoon kun kerran me itse - silloin lapsettomina - järjestimme lapsettomat häät. Meille ratkaisu oli selvä: halusimme tietyntyyliset ja -tunnelmaiset häät paikassa, jossa ei ollut sijaa/tilaa lasten leikkihuoneille tai -pöydille. Jo vihkimistilanteessa olisi lapsia saanut kovasti paimentaa jotta eivät putoile kallioilta mereen - ja tokihan tämä onnistuu, ainahan lapsia täytyy muutenkin vahtia mutta etenkin vihkimisen jälkeinen sisätilaisuus oli sellaisessa paikassa ja sellaiseen henkeen rakennettu, että juhla oli selkeästi aikuisten iltajuhla, jossa nautitaan rauhaisissa tunnelmissa illallista ja sitten biletetään tanssilattialla.
On tilanteita missä minäkin ajattelen että vieraan voi antaa itse päättää, mutta häät ovat sillä tavalla arvokas ja ainutlaatuinen juhla, että kyllä hääpari itse päättää vieraslistastaan ja juhlansa perusmeiningistä eikä siitäö tule kenenkään loukkaantua tai tulkita, että hääparilla olisi jotain heidän jälkikasvuaan vastaan. Minusta oli itse asiassa paljon vaikeampi päätös pohtia mitä tehdään avecien suhteen - joissain maissahan on ilman muuta annettava jokaisen sinkkuvieraan tuoda seuralainen mikäli nämä niin haluavat sillä häissä juhlitaan kavaljeerin kanssa, kun taas suomalaiseen juhlatapaan kuuluu kai useimmiten kutsua ihmisiä joita tuntee. Oli tosi hankalaa vetää rajaa keitä sitten todella kutsutaan - pitkäaikaiset kumppanit ilman muuta vaikka emme olisi heitä tunteneetkaan mutta entäpä sitten uudehkot tuttavuudet? Ja tarkoittaako kaksi viikkoa seurustelleen avecin kutsuminen sitten sitä että oikeastaan kakille pitäisi tarjota mahdollisuus tuoda avec? Meistä tämä koko problematiikka oli huomattavasti vaikeampaa kuin sen pohtiminen voimmeko jättää lapset kohteliaasti kutsumatta :)
Toisaalta veisimme tietyntyyppisiin häihin mielellämme myös oman kullannuppumme mukaan - ystävämme järjestivät juuri tällaiset juhlat omien pienten lastensa kanssa ja siellä oli tilaa ja "oikeus" pienempien juoksennella ja huudella vähän kesken puheidenkin, sitähän ei voi kuitenkaan välttää vaikka olisi kuinka hyvin käyttäytyviä lapsosia :) Ja tosi mukavaa oli, mutta tilaisuuden henki tosiaan määräytyi sitten sen mukaan eikä mistään iltabileistä olisi ollut toiveitakaan. Se on juuri ihanaa häissä, että kerran elämässään tulee törsänneeksi isoihin juhliin, joista saa järjestää juuri omannäköisensä, elämäntilanteeseensa sopivat tai siitä sopivasti ja virkistävästi poikkeavat.
Hups, kirjoitinpa pitkästi ja oikeastaan vähän turhaan, kun ollaan kerran selkeästi samoilla linjoilla :)
Mihinkään myöhäisiin tupareihin en minäkään jaksaisi tai haluaisi lastani viedä riekkumaan. Mutta muuten, ollaan itse kaverien kanssa haikailtu just pienimuotoisia illanistujaisia, spontaanejakin, missä koko perheet istuu iltaa yhdessä ja lapsoset saavat sitten uinahtaa sohvannurkkaan tai makkareihin ja vanhemmat istuvat myöhempään nauttimassa viinistä ja aikuisten seurasta. Miksei mekin voitaisi kun homma toimi hyvin vanhemmillammekin - muistan itse kuinka ihanaa oli kuunnella aikuisten puheensorinaa kun oli itse juoksennellut ja leikkinyt itsensä uupuneeksi, nukahtaa (turvalliseen) kyläpaikkaan tietäen että äiti tai isä kyllä kantaa sitten hyrisevään taksiin ja aamulla on taas omassa sängyssä (itse asiassa tuo hyrisevä Diesel-taksi on jostain syystä jäänyt erityisen ihanana mieleeni - sitä oli mukavan päivän jälkeen väsyneenä vanhemman sylissä, sai mennä tavallisesta poikkeavaan kyytiin ja olla isompanakin kannettavana ja valveilla myöhempään :)). Mutta sittenpä tajuttiin kavereiden kanssa että olihan joo silloin aikoinaan ehkä vähän helpompaa, kun ei vielä ollut mitään turvaistuimia - toki nykyään on - onneksi - paljon turvallisempaa kyytiä mutta raahaapa sitten jokaiseen juhlaan tai iltakyläreissulle painava turvaistuin, pahimmassa tapauksessa useampia, jotta voitte tarpeen tullen ottaa taksin... Kaukalossa kulkevan pikkuvauvan kanssahan tämä ei ole ongelma, eikä tietenkään jos julkiset yhteydet ovat tosi hyvät myöhemminkin illalla. Mutta muuten olemme ikävä kyllä todenneet, että melkein se tulee tarkoittamaan sitten yksityisautoilua ja viinin juomatta jättämistä tai vaihtoehtoisesti lasten jättämistä kotiin... ei niin, että olisi tarkoitus jotenkin dokailla lasten kanssa kulkiessa mutta kyllä nyt viini hyvän ruoan ja seuran kanssa meillä ainakin kuuluu asiaan vaikka sitten lapsen kanssa kohtuullisessa määrin.
Jäämme pohtimaan tätä vakavaa dilemmaa :)
P.S. Sain oman koneen ja löysn sen linkin. Se oli sisukas.net
Meillä ei ole lapsia ja häihin oli lapset tervetulleita. Juhlittiin silti kuuteen asti aamulla, alkoholitarjoilu alkoi siina kahdeksan maissa ja lapsia oli paikalla noin kymmeneen.
Taksiin muuten saa turvaistuimen kunhan pyytää taksia tilatessa, ei siis tarvitse olla omaa mukana.
Hymy, niin tämä aihe näyttää herättävän kiivastakin keskustelua puoleen ja toiseen; itse olen sitä mieltä että hääpari päättäköön, keitä häihinsä haluavat.
Anna, oo ihanaa miten pitkä kommentti :) Ollaan tosiaan samoilla linjoilla. Ai miten hankalaa tuo avec-kysymys olisi, luulen että mun kaveripiirissäni melkein kaikki ovat sen verran vakiintuneita (eikä vielä eronneita..) että tuollaisia parin viikon tuttavuuksia ei juuri olisi tarjolla. Mutta eipä kai sitä voi kieltääkään tuomasta avecia, hääthän ovat perinteisesti avec-juhla??
Illanistujaisista, tuo olikin hyvä pointti, tänä turvallisuusfiksoituneena aikana (hyvässä ja pahassa) vaikka taksin voikin tilata lastenistuimella, pitää lapset ihan eri tavalla herättää siihen istuimeen ja sitten taas siitä pois ottaessa. Eli prosessi on ihan eri kuin 70-luvulla. Nykyään melkein pitää jäädä vieraille yöksi, jotta hommasta tulee jotain. Minullakin on jotain hämäriä muistikuvia (tai ainakin valokuvista tuttua) juhlista, joissa oltiin lapsena mukana eikä ollut kiire kotiin nukkumaan... mutta ei se vaan toimi enää samalla tavalla.
Tuo sisukas.net ei kuulosta tutulta, ei varmaan ollut sitten täältä bongattu. Kuulostaa suomalaiselta, mulla on ollut näitä ruottalaisia sivustoja pääasiassa.
Tarza, kommentoinkin tuohon lastenistuin-asiaan jo. Ja häihin, niin kiva kun erilaisia häitä ja varmasti monet arvostaa että lapset saa ottaa mukaan. Pitkään te jaksoitte :)
on mustakin ihan ok, että ei kutsuta lapsia. jos itse joskus pääsen naimisiin, niin pitää varmaan lapset päästää, kun on tuo omakin jo, mutta jos ei olisi niin saattaisi olla, että saisi taaperot jäädä kotio.
vaikeita juttuja kyllä tuollaset. hui. no "onneksi" ei ole omia juhlia vielä hetkeen tiedossa.
Elli, niin tosi hankalia juttuja. Eihän aina kutusta lapsia, vaikka olisi omiakin. Omat yleensä on kyllä tervetulleita :) Mutta riippuu varmaan oman lapsen iästä myös, isommalle lapsellehan on ihan kivaakin että on muitakin lapsia paikalla kun taas sylivauvalle ei tämmöisellä seikalla ole mitään väliä. Ehkä teilläkin jossain vaiheessa on tämmöinen ajankohtaista :)
Lähetä kommentti