Kyllä on sitkeä tauti. Tänään on jaksettu jo vähän pidempään pystyssä, eikä kuumetta enää ole, mutta eilen vielä oksennettiin ja myös kiusallinen ripuli vaivaa. Verasta on myös tullut ihan mammis tämän taudin aikana, äiti ei saisi metriä kauemmas mennä kun jo alkaa itku ja hampaiden kiristys. Tämä on niin outoa, tyttö kun ei koskaan aiemmin ole osoittanut ko piirteitä. Ei edes niissä kehitysvaiheissa kun niitä olisi ikäänkuin kuulunut olla. Ei, hän vaan tykkäs, että EVVK vaikka äiti häippäsi kuvioista. Mutta ei nyt, nyt tuntuu että koko ajan pitää kyhnätä kyljessä kiinni.
Tämä läheisyyden kaipuu on aika hellyyttävää; mikä sitä vastoin on aiheuttanut harmaita hiuksia ja turhautumia, on että nukkua ei siis kertakaikkiaan voi muutoin kuin joko äitin tai isän vieressä. Ei siis todellakaan kuuloakaan, että voisi nukuttaa omaan sänkyyn (tätä ei ole juuri tapahtunut sitten Espanjan), ei edes nukahdettuaan voida nostaa omaan sänkyyn. Ja nyt on menty niin pitkälle, ettei edes vanhempien sängyssä voi nukkua ilman jompaakumpaa vanhempaa. Argh. Tämä aiheuttaa sen iloisen tosiasian, että jompikumpi meistä menee TOSI aikaisin nukkumaan. Ja nukkuu päivällä. Päivällä sentään vielä voi lukea sängyssä samalla, mutta yöllä ei tosiaankaan näe. Eli siinähän sitten makoilet, ilman että väsyttää yhtään.
No, toivottavasti tämä on ohimenevää. Kunhan tästä toivottavasti suht pian tervehdytään, pitää palata kyllä ripeästi normaaliin, muutoin touhusta ei tule kuin vihaiseksi.
Tähänhän voisi tietysti joku todeta, että kyllä hyvä äiti menee nukkumaan vauvansa kanssa. Ja nauttii siitä. Tästä pääsenkin takaisin Rosan ja Simon kirjaan, niin näköjään jotkut tekevätkin. Kyllähän äitiys on ihanaa ja vauvassa on tosi kiinni, mutta siis oikeesti. Imettäminen on niin ihanaa, että eihän haittaa vaikka vauva syö 20 tuntia päivässä vielä viisikuisena. No, kai noinkin voi ajatella. Että on ihan ok, että herätään öisin kerran tunnissa imettämään. Että on ihan ok jos vauva ei viihdy vaunuissa vaan sitä joutuu kantamaan rinterepussa kolmen tunnin kävelyillä.
Ja sitterihän olisi ihan turha kapistus. Kulutuskritiikki on munkin mielestä erinomaisen hyvästä, (vaikkakaan en ole siihen juuri henkilökohtaisessa elämässä sortunut viime aikoina, hmph), mutta ehkä elämää voisi oikeasti vähän helpottaa kuitenkin?
Niin ja kyllä, se voi olla ok, että äiti on se joka on kotona ja isällä on lakisääteinen baaripäivä vähintään kerran viikossa. Että isä käy urheilemassa usean kerran viikossa, mutta kun äiti käy harrastamassa pilatesta, pitää paikalle kutsua hoitaja. Ja samanaikaisesti Rosa ihmettelee, miten onnistutaan perheissä joissa isä ei osallistu. Get real. Jos tämä ei ole sitä niin mikä.
Ehkä antavat kirjassaan liioitellun kuva, mutta tällaisen kuvan siitä kyllä saa. Kyllä ollaan ainakin meikäläisen feminismistä aikamoisen kaukana.
Nyt voisi tietysti todeta, että ei kukaan pakota lukemaan. Pakko mun on nyt kuitenkin selvittää, että tuleeko asiaan muutosta vuoden aikana :/
Arvaatte varmaan, että täällä on isän vuoro maata neidin vieressä. Lähdenpä tsekkaamaan, joko on vaihtovuoro.
4 kommenttia:
" Imettäminen on niin ihanaa, että eihän haittaa vaikka vauva syö 20 tuntia päivässä vielä viisikuisena"
No,onhan sitä kaikennäköisiä mielipiteitä. Kyllä 20tuntia on jo liioittelua,itse elin sumussa ekat 5kk syöttämällä joka toinen tunti, eihän siitä mitään pitkän päälle tule, väsyy äiti, isä ja vauvakin. Joten lisämaidot kehiin ja vuorottelu syöttöihin! Kiva, että Vera voi paremmin. Meillä kummaa rokkoa, ei lääkäritkään tienneet mitä voisi olla, itse epäilen nokkosrokkoa, katsotaan. Terkkuja.
Bergen, en tiedä miksi mä niin poltan hihani tästä, ehkä kun olen pitänyt Rosa Meriläistä kovasti feministinä (ja hän todellakin pitää itse itseään) niin olen vaan pöyristynyt miten 50-lukulainen työnjakomalli heillä tuntuu olevan..
Ja saahan nyt toki imettämisestä tykätä ja nauttia ja imettäköön oikeasti kukin niin paljon kuin haluaa. Mutta kirjan perusteella jotenkin tuntuu että lapsi elää tissi suussa, eikä kai sekään nyt ihan järkevää ole. Toisaalta jos se on ainoa tapa selviytyä niin mikäs minä olen arvostelemaan... Olen kyllä henkkoht samaa mieltä että lisämaitoa voisi aloittaa jo aiemmin jos on noin kova ravinnon tarve.
Vera on kyllä aika kanttuvei vieläkin - nukkuu ihan hurjia määriä eikä syö juuri mitään. Toivottavasti pian olisi jo kunnossa, aika rankkaa tällainen pienelle kropalle.
Toivottavasti teilläkin rokon syy selviää! Paljon terkkuja!
:-) olisikohan nokkosrokkoa, joka tapauksessa paranemaan päin.
Mäkin olen seurannut Rosan juttuja, ja hieman hämmästynyt ja "pettynyt" nykyiseen tyyliin.
Toivottavasti Vera voi aina vain paremmin!
Onpas hyvä että rokko on jo selätetty! Ne on niin ikäviä varsinkin kun ei tiedä mistä on kyse!! Millainen muuten on nokkosrokko... Onko siellä Norjassa samat taudit kuin koto-Suomessa?
Vera on onneksi jo terve (vaikka todella vierassäikky!!) ja Rosakin vähän parani kirjan loppua kohden :)
Lähetä kommentti