Sunnuntaipuuhaa

Me oltiin kaverien kanssa tänään Muuminäyttelyssä Päivälehden museossa ja syömässä Bar 9:ssä. Se oli oikein lapsiystävällinen ja suht huokea vaihtoehto. Aiemmin siellä on tullut lähinnä juotua alkoholipitoisia juomia - toki se sovletuu siihenkin erinomaisesti :) Tällä kertaa kuitenkin Vera ja kaveri nuohosivat pitkin lattioita eikä kukaan ainakaan ääneen kommentoinut katkerasti. Tulihan siivottua sekin lattia... kiitos muuten hirmusti hyvistä lounas- ja brunssivinkeistä! Niissä riittää koluamista hetkeksi :)

Käytiin myös ekaa kertaa kampaajalla leikkaamassa neidin tukka. Ja minä kun olin ajatellut, että nyt saisi siistin kampauksen matkalle, äidin leikkaamaan reikäversion sijaan. Kukkua kanssa. Maksoi ihan sikana ja lopputulos oli ihan sama kuin omista saksista. Oliko kyseessä vain huono kampaaja vai eikö muka lapsille tarvitse leikata nätisti??? Tässä lopputulos:






Tietääpähän että seuraavalla kerralla leikkaa huoletta itse. Harmittaa vaan, etten tyypillisenä suomalaisena edes valittanut, vaan maksoin vaan kiltisti törkyhinnan. Mikä vaivaa, ettei osaa vaatia kunnon palvelua?! Olisko teillä vinkkejä hyvistä kampaajista, jotka osaa leikata lasten hiuksia? Ei me varmaan kyllä enää tukeuduta kun kotikeinoihin...

Pottailua

Meillä on toden teolla yritetty pois vaipoista pois viimeiset pari viikkoa. Alussa homma sujui todella nihkeästi, ja olin jo epätoivon partaalla kun touhu oli ihan taistelua. Mutta sitten yhtäkkiä, pari päivää sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä, mutta yhtäkkiä homma toimii (melkein) kuin junan vessa. Vaippaa ei enää millään halutakaan (kun ennen ei mitenkään suoustuttu olemaan ilman) ja potalla juostaan jatkuvasti. Ja ei pelkästään juosta, vaan sinne myös tulee juttuja. Tosi upeaa. Täytyy vain toivoa että tämä jatkuu yhtä hienosti, mutta toivoa siis ainakin on.

Pottailusta on saatu palkkioksi tikkari. Elämän eka sellainen.

Mitä ravintolaa suosittelisit?

Käydään aika paljon syömässä ulkona. Pääasiassa lounaita nykyään, lapsen kanssa yksinkertaisempaa. Eilen oltiin menossa keskustaan ja haluttiin syömään lounaalle, ja mietittiin jo etukäteen minne. Mutta ei vaan tullut mieleen oikein mitään! Olisi ollut kiva mennä nettiin ja etsiä jotain ravintola-arvosteluja, mutta ei löydetty vastaavaa kuin Dagens Nyheterin På Stan on aivan loistava. Vastaavia löytyy Tukholmasta muitakin. Syötät alueen ja hintaluokan, ja saitti antaa listan ravintoloita ja niiden arvostelut sekä infon ja linkit ravintoloiden omille sivuille. Hesarin omakaupunki ei tarjoa mitään vertailua, siellä ei voi edes hakea kaupunginosan perusteella, ainakaan en kovin helposti löytänytsellaista hakukonetta. Ei myöskään Citylehden sivuilta löytynyt mitään vastaavaa. Listoja ravintoloista kyllä, mutta mistä sitä tietää onko ne hyviä??

Suomalaiset yleisesti ottaen ovat ällistyttävän ihastuneita ravintolaketjuihin. Kaikki ravintolat kuuluvat johonkin ketjuun, joko tyyliin Amarillo, Chico's ja Memphis, tai sitten ne vain ovat ryhmittyneet esim Sokos-ravintoloihin tms. Jopa intialaiset ravintolat ovat ketjuuntuneet, Namaskaaria on nykyään joka nurkalla! Ruotsissa ei näy lainkaan samanlaista trendiä. Ikävää on, että ketjuravintoloissa usein tarjotaan myös ketjuruokaa. Usein tuntuu, että ruoka on vain välttämätön paha, jota on syötävä henkensä pitimiksi.

Vai olenko väärässä? Mihin sinä menisit lounaalle Helsingissä? Me usein päädytään Helsingin nepalilaisiin, mutta eilen eksyttiin Kappeliin. Sieltä sai vielä tänä viikonloppuna hyviä blinejä - ja S-ryhmän bonukset...

Hammaslääkäriä ja knatterytmik

Nyt on tullut kevät! Ihana auringonpaiste ollut eilen ja tänään - toivoa on siis sittenkin.

Eilen sitten oltiin hammaslääkärissä. Tai hammashygienisti se oikeammin oli. Täti oli vähän shokissa, kun kerrottiin että tämä oli ensimmäinen kerta - ettei Ruotsissa käydä hammaslääkärillä ennen kuin 3 vuotiaana. Kertoi heillä olleen hammaslääkärin väittäneen, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Hehhee sanon minä, se kai se on se yleinen luulo - myös ruotsalaisilla. Hammassektorilla väittäisin kyllä, että Suomi on hoitanut tonttinsa huomattavasti mallikkaammin kuin naapurinsa (joka aina luulee olevansa paras).

No, täti tarkasti hampaat ja kaikki näytti olevan kunnossa. Seuraava aika saatiin ensi vuodelle. Kuulemma varsinaiset tarkastukset olisivat 6-8kk ikäisenä, 3vuotiaana, 5vuotiaana, 7- ja 9 vuotiaana, jollei mitään erityistä syytä ole ahkerampaan vierailuun. Tämä vauva-ajan tarkastus on meiltä siis jäänyt uupumaan, siinä kuulemma käydään läpi perusteita ja etenkin sitä seikkaa, että vanhempien bakteerit tarttuvat helposti lapselle lusikan välityksellä. En muista tällaista neuvolassa juuri kuulleeni - muuten kylläkin, etenkin ettei tuttia saisi puhdistaa käyttämällä omassa suussa - entä te muut Ruotsin neuvolassa käyneet?

Tutista ei juurikaan saatu noottia, totesi vain että Suomessa suositellaan tutista luopumista 1-1½ vuotiaana. Meillä ei kyllä neuvolassa Ruotsissa suositeltu, muistan lukeneeni/kuulleeni jostain, että yli 3 vuotiaaksi ei tuttia tulisi käyttää. Vai olikohan se 2½... ei kuitenkaan ollenkaan niin fanaattisia neuvoja siis naapurissa kuin täällä Suomessa. Veralla oli kyllä purennassa vähän epätasaisuutta, sitä siis seurataan jatkossa. Tosi hyvillä mielin saatiin homma kuitenkin hoidettua.

Lauantaisin käydään ruotsinkielisessä muskarissa. Tarkoituksena oli hankkia nimenomaan ruotsinkielinen harrastus, nyt kun kaikki muu (paitsi toinen kotikieli) ympärillä on suomeksi. Ryhmää vetää hiukan keski-iän ylittänyt täti ja hänen tahdissaan lauletaan ja liikutaan. Ja nimenomaan niin - homma menee täysin tädin konseptien ehdoilla. Marakasseilla saa soittaa 30 sekuntia silloin kuin täti niin sanoo. Rumpuja saa soittaa minuutin. Suuri osa tunnista koostuu lauluista, joiden mukana lasten olisi istuttava sylissä ja leikittävä hevosta tai autoa tai mitä lie. Siis eihän kaksi-vuotiasta kiinnosta istua sylissä!! Aivan käsittämästöntä kukkua. Lapset haluaa juosta ja hyppiä ja leikkiä.

Viime kerran jälkeen juteltiin muiden äitien kanssa ja he olivat samaa mieltä, että kyllä on vetäjissä eroa. Kuulemma ko jräjestöllä on todella hyviäkin ohjaajia, jotka lähtevät lapsien tarpeista ja toiveista liikkeelle. Nyt tuntuu, että tunnilla ollaan tädin takia, jotta hänen "hieno" suunnitelmansa toimisi. Vaikkei oikeasti toimikaan, ja sekös häntä harmittaa... mistä tämmöisiä tyyppejä kaivetaan? Suoraan jostain aiemmilta vuosikymmeniltä. No, me jatketaan kuitenkin, koska ruotsinkielistä kerhotoimintaa ei rutkasti ole tarjolla ja osallistujamaksukin on jo maksettu.