Pikapäivitys: huraa!

Ihan pikaisesti hyviä uutisia: eilen tuli koululta/päiväkodista meiliä, että päiväkotipaikka irtosi sittenkin! Nyt voidaan olla huojentunein mielin. Vaikkakin ikävä tulee meidän ihanaa nykyistä päiväkotia, ollaan heidän kanssaa kuitenkin kuljettu pitkä matka siitä kun Vera aloitti hoidossa 1v 2 kk vanhana---- jotenkin hiukan nostalgista. Mutta oikeasti vaihtoehtoja ei ollut, koska kuljettaminen ei olisi onnistunut ellei sitten olisi siirtynyt osa-aikahommiin..

Ahdistus

Voihan ahdistus, ei sitten saatu paikkaa Vidarille päiväkotiin. Ollaan varasijalla 2, joka on sinänsä tosi hyvä, ottaen huomioon että väittävät jonossa olevan 100 lasta...! Ihan käsittämätöntä. Mutta kuten olen aiemmin maininnut, touhu on niin epäorganisoitua, etten ihmettelisi jos lapset olisi vahingossa laskettu kahteen otteeseen... ;)

No, nyt sitten ollaan menossa tutustumisiltaan keskiviikkona, ja toivotaan että meidän edellä olevat perheet peruisivat/eivät ottaisi paikkaa vastaan. Mutta jos näin ei käy, niin sitten pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Pidemmän päälle on logistisesti mahdotonta, että Vidar jatkaa nykyisessä päiväkodissa. Lisäksi on kamalan kurjaa, kun päiväkotiin menee nyt ainakin 3 sisarusta nykyisestä tarhasta, ja oltiin laskettu että Vidar pääsee samaan porukkaan. Ei olisi niin vaikeaa vaihtaakaan. Siellä kun olisi sitten vielä sen lisäksi jo valmiiksi muutama muukin tuttu lapsi.

Yksi vaihtoehto on toivoa kädet ristissä kesään asti, mutta ehkä tässä pitää alkaa katsella myös muita paikkoja. Tosin yhdet kaverit saivat paikan kesäkuun lopussa, ja päiväkoti alkoi elokuun alussa. Eli siis kaikki on mahdollista, mutta vaikeaa sen varaan on kuitenkaan laskea...

Aargh. Kunhan nuo joskus ovat molemmat siellä koulussa niin sitten voi ainakin tästä jonotus-helvetistä hellittää. Kunnes sitten pitää alkaa katsella asuntoa - vuokra-asuntomahdollisuus Tukholmassa tosin siis meni jo, siinä jonossa olisi pitänyt olla jo ennen syntymää.

Kouluista on DN:ssä kirjoitettu iso artikkelisarja viime aikoina, ihan on itkettänyt sitä lukiessa. Kyllä ovat ruotsalaiset onnistuneet totaalisesti pilaamaan koululaitoksensa. Opettajankoulutukseen on vähemmän hakijoita kuin paikkoja, kuka tahansa pääsee siis sisään. Ehkä ne kaikkein surkeimmat tapaukset eivät koskaan valmistu... ja segregaatio on valtava, onhan täällä hyviäkin kouluja. Mutta sitten on TODELLA huonoja kouluja. Tosi surullista, kun se millaiseen perheeseen syntyy määrittää pitkälti millaisen koulutuksen saa. Verrattiin peräti Amerikkaan, ja silloin menee kyllä todella huonosti.

Ja kaikki vaan syyttelevät toisiaan. Tässä on kyllä blokkipolitiikasta ollut vain haittaa, joka neljäs vuosi värin vaihtuessa punaisesta siniseksi tai päinvastoin, on koululaitos laitettu uusiksi. Uudistuksia on ollut niin paljon viimeisen 20 vuoden aikana, että opettajat ja rehtorit eivät pysy perässä. Demarithan tämän sopan aikanaan aloittivat, mutta kova on ollut uudistusinto Allianssillakin.

Joskus pohdin sitä, että ruotsalaiset on kuitenkin pärjänneet niin hyvin, ettei tämä koulutuksen rappio voi olla niin vakavaa. Mutta siinähän oli ihan selvä ajatusvirhe - ne ikäluokat, jotka kärsivät koulutuksen rappiosta ovat vasta tulossa työmarkkinoille ja jatkokoulutuksen pariin. Eli vasta kohta nähdään mitä tämä alamäki tekee ruotsalaisten pärjäämiselle. Kyllähän nämä silti vielä osaavat laulaa, joten musiikkibisnes ehkä jatkaa porskuttamista ;)

Suomessa on kuulkaas ihan ruhtinaallinen tilanne, vaikka sielläkin omat ongelmansa on!

Huhtikuu ja aurinko

Täällä on taas viime aikoina ollut kovin hiljaista. Pohdinnoissa on ollut josko blogi jatkuu vai ei, mitä tästä itse saa vai saako mitään, ja saako tästä joku muu irti jotain. Moni muukin lienee miettin samaa, kun on kasvanut niistä pikkuvauva-ajoista eroon. Tuntuu, ettei aika riitä oikein mihinkään, eikä ainakaan kirjoittamkseen, eikä sitä ole juuri mitään sanottavaakaan.

En nyt ihan vielä osaa kuitenkaan lopettaakaan. Asia on mietintämyssyssä.

Viime blogipläjäykseen sain kommentin matkustamisesta. Ihan aiheesta, onhan se käyny itselläkin mielessä, ettei tää kovin kestävän kehityksen mukaista ole. Matkoja tulee tehtyä töissä, mutta erityisen paljon lomilla. Kun rakastaa matkustamista, on siitä kovin vaikeaa luopua. Pitkät matkat eivät oikein myöskään ole ratkaisu, kun töissä käydään. Siinä tapauksessa ainoa matka-aika olisi kesälomalla. Olen ajatellut, että koska meillä ei ole autoa, sillä kompensoi jonkin verran, olenhan erittäin aktiivinen julkisen liikenteen käyttäjä. Tukholmassa se onkin ihan helppoa ja mukavaa, kun joka paikkaan pääsee julkisilla ja ne kulkevat oikeastaan aina. Metro on aivan ihana! Ja se kulkee oven ulkopuolelta, joka paikkaan ja lähes milloin avain!

Mutta kompensoiko tämä kaikkea lentokoneella lentämistä? Mitä muuta Sinä tekisit?  Lentämisestä en kyllä luovu, ennemmin vaikka lihansyönnistä. Poliittisesti aktiivinen en ole kerennyt olla lainkaan Ruotsi-aikana. Se vähän harmittaa ja onkin jatkuvasti to do-listalla. En ymmärrä miten jorkut kerkeävät kaikkeen, töihin, perhe-elämään, poliittiseen toimintaan ja vielä urheilemaankin. Ei vaan repeä! Mutta kyllä vielä jossain vaiheessa... :)

Mutta nyt on joka tapauksessa vihdoin huhtikuu, mikä ihanuus, aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta yli viikon! Ja kotoa lähtiessä ja kotiin palatessa on valoisaa. Kevät on kertakaikkiaan yhtä riemastuttavaa joka vuosi!