Kaverikyläilyä

Meillä on vihdoinkin alkaneet kaverivierailut. Viime viikonloppuna oli Veralla kaveri kylässä ja tänään on Vera vuorostaa hänen luonaan. Tosi kivaa, kun ollaan jo niin itsenäisiä! Pari kertaa aiemminkin on tätä jo harrastettu, muttei mitenkään säännöllisesti.

Meillä se hankaluus, että kaverit asuvat vähän ympäriinsä, kun tosiaan käydään erikoispäväkotia, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sitten pitää aina hakea ja viedä, ja meillä kun ei ole autoa, niin ei ihan hirmu kauas viitsi lähteä seikkailemaan. Suurin osa onneksi asuu tässä suunnilleen keskustan alueella. Koulussa asia ei ainakaan tule helpottumaan (jos siis päästään suomalaiseen kouluun), koska sinne käsittääkseni tullaa vieläkin pidempien matkojen takaa. Veralla on päiväkotikavereita mm. Sundbybergissa ja Täbyssä. Täbyyn on meiltä semmoinen matka, ettei ihan heti kyllä lähdetä. Viime keväänä kun siellä oli synttärijuhlat, kotimatkaan meni puolitoista tuntia. Tosin junilla oli jotain ongelmia, mutta silti.

Teillä joilla on lapsia suomalaisessa koulussa, miten olette hoitaneet kaverivierailut?

Kouluvierailu ja muuta mukavaa

Vidar tosiaan on oppinut puhumaan. Ja puhetta tosiaan tulee, aikalailla tauotta... Hän myös matkii selvästi äitiään. Uusimpia hokemia on:

-  ei oikeeeesti...
-  ei haittaa mitään!

...ja juuri sellaisella samalla äänensävyllä kuin äitinsä. Niiiiin hellyttävää :)

Eilen oltiin Sverigefinska skolanin esikoululuokan tutustumisillassa. Ruotsissahan  mennään kouluun esikoulun yhteydessä, eli siis esikoulu on aina koulun yhteydessä. Käsittääkseni Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan. Samalla siis valitaan koulu, kun mennään esikouluun.

Esikoulun opettajat esittelivät toimintaa, ja myös koulun rehtori oli paikalla. Tuntui tosi hyvältä paikalta, tosin epäselvää on, mahdutaanko mukaan. Tällä hetkellä esikoululuokkia on vain yksi, jolla on 28 oppilasta; ensi vuodeksi on jonossa jo 70 lasta, joten kaksi luokkaa on tulossa. Yhteensä 50 lasta, eli jos kaikki jonottajat haluavat paikkansa, kaikki eivät sitä sitten saa. Näin tuskin tulee kuitenkaan käymään, koska aika moni jonottaja päätyy johonkin muuhun kouluun lopulta.

Meillä on paikka 45. Pitäisi siis olla hyvät mahdollisuudet, toisaalta jonotussysteemi on vähän hämärä - mm. Suomesta juuri muuttaneet pääsevät automaattisesti kouluun. Ymmärrettävää, koska silloin lapsen ruotsin kieli on luultavasti olematon. Mutta meille jonottajille hankalaa, kun jotkut tulevat jonon ohi. No, rehtorikin lohdutti että varmaankin kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.

Meitä on Veran päiväkotiryhmästä ainakin 5 jonossa samaan esikouluun. Olisi tosi hienoa, jos kaikki pääsisivät! Ihan hullua, että oma lapsi menee jo kouluun... te, jotka harkitsette suomenkielistä koulua Tukholmassa, muistakaa ilmoittaa lapsi jonoon. Se ei maksa mitään eikä siitä ole mitään haittaa - paikan voi tarvittaessa perua!


ps. kuvia on tulossa, jossain vaiheessa...

Amerikkalaisia omituisuuksia

Muutamia huomioita Amerikasta.

Yhtenä iltana Key Westissä syödessämme ravintolassa pöytäämme tuli vanhempi herra ja rouva. He olivat seuranneet meitä illallisen ajan, ja halusivat nyt tulla kertomaan "how wonderful it has been to follow your lovely family having dinner together".

OMG. Jotenkin sitä menee ihan sanattomaksi tällaisen huomionosoituksen edessä! Ja itse kun lähinnä huokailee, miten huonosti lapset osavatkaan käyttäytyä... kyllä minä kuitenkin kykenin kiittämään, vaikka samanaikaisesti suomalaisittain tuli vähäteltyä, että eivät nämä nyt aina näin hyvin käyttäydy... sitä paitsi Vidarilla oli jo iPhone käytössä, joten apuvälineillä mentiin jo tässä vaiheessa :)

Joka tapauksessa, tämmöistä kommenttia en ole saanu koskaan pohjoismaissa. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä naapuripöytään kehumaan toisen perheiden käytöstä, vaikka kuinka sitä ihailisikin. Sehän nyt olisi ihan tunkeilua!

Toinen huomio paluumatkalta: odotimme lentoa. Ensimmäiseksi kutsuttiin lapsiperheet sekä muut apua tarvitsevat. Lisäksi jonon ohi pääsivät business luokkalaiset, SEKÄ MILITARY. Eli siis sotilaat. Monessa muussakin huomasi, miten armeijamyönteinen yhteiskunta Amerikka on. Joka paikkaan tungettiin huomionosoituksia sotilaille. God bless the military... jonon ohi hupshei.

Autoyhteiskuntahan Amerikka tietysti tunnetusti on myös, hulluja neljäkaistaisia moottoriteitä suuntaansa. Ilman autoa ei voisi kuvitellakaan selviävänsä. Ja kaikki autot käytännössä on automaativaihteisia. Jotta idioottikin selviäisi (tosin itse - idiootti - en juuri niillä moottoriteillä uskaltanut ajaa... :))

ps. autoista puheen ollen, tiesitkö muuten, että Helsingissä on huomattavasti enemmän autoja per hlö verrattuna muihin Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin? Köpis voittaa kisan 225 autoa /1000 asukasta, sitten Tukholma 362, sitten Oslo 398 ja Helsinki, autoystävällisin, 403 autoa per 1000 hlöä. Tämmöinen statistiikka oli tänään DN:ssä.

Home sweet home

Huhhei, nyt on meidän uuden vuoden lomareissu jenkkeihin ohi ja täällä yritetään selvitä jet lagista. Tultiin takaisin tänään ja paluumatka Floridan Key Westista kesti kokonaisen vuorokauden, johon sisältyi peräti 4 erillistä lentoa. Key West-Miami, Miami-Washington, Washington-Lontoo, Lontoo-Tukholma. Tätä ennen reissattiin siis autolla 2 viikkoa Washingtonista Key Westiin Floridaan.

Älkää siis tulko mulle väittämään, etteikö lasten kanssa voisi matkustaa, muutakin kuin valmismatkoja :) IPadit toisaalta helpottivat huomattavasti matkantekoa. Miten sitä onkaan selvitty ennen teknisiä vempaimia, iPadia ja kännyköitä?? Kuunneltiin C-kasetilta lastenlauluja, niin omassa lapsuudessa... oi niitä aikoja.

Lapset jaksoivat yllättävän hyvin ja vanhemmatkin aika vähällä hammastenkiristelyllä :)  Oli hieno matka ja paljon nähtiin. Kiva olla kotona, paitsi että Floridan lämpöön on kyllä vähän ikävä. Eilen oltiin vielä shortseissa ja sandaaleissa uima-altaalla...Laitan matkaraporttia tulemaan kunhan ole vähän nukkunut, jos kiinnostaa?