Asuntopolitiikkaa

Ruotsissa käy keskustelu kuumana asuntopolitiikasta ja lyhennyksistä. Täällähän siis asuntolainaa ei tarvitse lyhentää lainkaan, mutta lainaa ottaessa pitää olla kykyä maksaa 15% asunnon hinnasta. Eli siis aikamoinen summa, mutta sitten voikin elellä lainan kanssa hamaan tappiin.

Nyt Tukholman kaupunginjohtaja Nordin on ehdottanut, että entäs jos laitettaisiinkin lyhennyspakko. Asuntojen hinnat on viime aikoina laskeneet, samanaikaisesti kun lainojen määrät ovat huimia ja velkaantuminen todella kovissa luvuissa etenkin Tukholmassa. Kämpät todella maksavat paljon, 80m2 asunto keskusta-alueella maksaa noin 4 500 000 kruunua (500 000 euroa) joka lienee about samaa luokkaa kuin Helsingissäkin?

Lainojen lyhentämisvaatimukselle on näytetty sekä vihreää että punaista valoa. Kriittisesti siihen suhtautuvat ovat päivitelleet, miten esim lapsiperheet voisivat selvitytyä lyhentämisvaatimuksista. Esim jos olisi 60 vuoden laina, sitähän joutuisi kuussa maksamaan näin ja näin paljon. Hui! Ja jos olisi 30 vuoden laina, siitä harva selviäisi!

Hiukan koomista on ollut näitä lukea, tietäen Suomen lainapolitiikan. Itse en edes olisi saanut 30 vuoden lainaa kun lainoja syksyllä 2009 kyselin, vaan tarjottiin 20 tai max 25 vuoden lainaa. Ja yli 30 vuoden lainoja ei kai ylipäänsä juurikaan ole tarjolla, vaikka löystymistä lainojen lyhennysvaatimuksissa on viime aikoina kai sielläkin ollut.

Mutta että sehän nyt olisi pöyristyttävää, että lainoja peräti olisi pakko lyhentää. Toisaalta vuokra-asuntojahan täällä ei ole, joten oman ostaminen on lähes ainoa vaihtoehto, ja jos tuota 15% pääomaa ei ole niin siihen ehkä pitää ottaa myös lainaa. Jota sitten kyllä pitää lyhentää. Tässä tilanteessa tietysti varsinaisen asuntolainan lyhentäminen voi olla liikaa.

Mutta silti... kukaan ei ole missään maininnut, että muissa maissa lainojen lyhentäminen on ihan automaatio. Ikäänkuin ruotsalaiset ei mitenkään voisi tällaiseen kyetä. Jäisihän sitä kuluttamiseen sitten kamalan paljon vähemmän rahaa, eikä ehkä päästäisikään sille vuosittaiselle  Thaimaan reissulle...

Hereillä klo 04

Voi elämän kevät. Milloin tää lapsi oppii nukkumaan?!!

Ja muutaman tunnin päästä pitäisi kyetä töihin. Mä en ala.

Haavisto vai Niinistö

Hurja pressanvaalikampanjointi on meneillään niin lehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa! Oma Facebook ihan tursuilee kommentteja ja linkkejä. Itse olen tietysti vannoutunut politiikka-friikki, joka saa kicksejä vaaleista, niinpä tämä ei minua tosiaankaan häiritse. Voin kyllä ymmärtää jos joillakin menee yli hilseen. Vaalit ovat tosiaankin siirtyneet verkkoon!

Katsoin myös ylen tv-tentin tänä iltana ja kyllä Haavisto vaan on niin paljon parempi esiintyjä kuin Niinistö! Tosin olen puolueellinen toki, mutta silti ihan eri tason vastaukset. Jokainen toki kannattakoon omaa suosikkiaan, ja järkyttävää on se loanheitto mitä on myös nähty. Mutta olisihan se ihan mahtisuperjymyä saada Suomeen vihreä, arvoliberaali presidentti arvokonservatiivin kokkarin sijaan! Kyllä sunnuntai-iltana oli niin huippujännää että!

Ja Ultra Brakin heittää keikan Haaviston kunniaksi. Oi aikoja. Siskoni, törkeää törkeää on saanut sinne lipunkin. Olen kade. Ultra Bra on ollut minulle sitä oikeaa nuoruuden musiikkia, todellista nostagiaa. Lisäksi lavalle nousee muitakin huippunimiä, myös ikisuosikkini Maija Vilkkumaa. Ja liput meni puolessatoissa tunnissa.

Kävi skabassa miten kävi, on Haaviston pääsy kakkoskierrokselle avoimen ja suvaitsevaisen Suomen voitto. Joka tapauksessa on hienoa, ettei änkyrät EU-vastustajat päässeet jatkoon.

Sairastuvassa

Niinpä me sitten tietysti sairastuttiin ensimmäisen päiväkotiviikon aikana. Niinhän sitä sanotaan, että alussa ne pöpöt leviää. En kyllä muista, että Veralle olisi aikanaa tullut näin nopeasti, mutta kyllä taisi hänkin osansa saada sitten pikkuhiljaa. Vidar siis sai kauhean vatsataudin keskiviikkoyönä, ja oksensi vielä torstaina aamulla. Me muut oltiin silloin vielä ihan kunnossa, Vera oli päiväkodissakin. Kuulemma toinenkin maanantaina aloittanut lapsi Vidarin ryhmästä oli vatsataudissa torstaina.

Mutta tietty sitten eilen illalla taudin sai ensin Vera ja sitten J. Täällä oksensivat molemmat viime yönä, onneksi Vidar on jo terve, ettei ihan kaikille iskenyt tauti samaan aikaan. Minulle sitten varmaan huomenna, mutta eletään toivossa että 1) säästyisin taudilta tai 2) ainakin mies kerkeää parantua siihen mennessä.

Kyllä sitä on aika raato kun perhe sairastaa, kun muutenkin tätä valvomista on tässä ihan yllinkyllin... toisaalta päiväkodin myötä Vidar on alkanut nukkua pikkaisen paremmin eikä enää tunnu vaativan maitoa parin tunnin välein öisin.

Muuten päiväkodin inskolning (mikä on suomen sana?) menikin oikein hyvin, ja torstai-aamuna kehuivatkin päiväkodilla kun Veraa viedessäni kerroin Vidarin sairastumisesta, että "johan se alkoikin mennä jo tosi hyvin". Ma ja ti oltiin vielä koko päivät paikalla, ma J ja ti minä, mutta keskiviikkona J oli jo lähtenyt ja vilkutellut mennessään eikä poika ollut moksiskaan. Aamulla pihalla Veran kaverit toisaalta pitivät pikkumiestä niin hyvänä, että vähemmästäkin ukolla menee pää sekaisin :) Aikamoista kyytiä tulee tämä poika isojen tyttöjen kyydissä saamaan!

Nyt sitten maanantaina uusi yritys. Varmaan pari päivää extraa tähän totutukseen menee, mutta on se aina parempi kuin Veran 3 viikkoa aikanaan...

Dubai 2

Vähän lisää tunnelmointia matkalta

Ski Dubai ja burkat

Ski Dubain maskotti

Ravintolassa Palmulla (palmunmuotoon rakennettu tekosaari)

 Burj Khalifa

Mission Impossible oli kuvattu täällä

 Amazing Race Norge oli parhaillaan käynnissä. Kilpailijat rynnivät meidän ohi

 Meidän kaveriperhe oli samaan aikaan reissussa, tytöt katsovat maisemaa

Hotelli Atlantis, the Palm

Hotellin katossa osoitettiin rukoussuunta

Auto syttyi palamaan

Aitoa vanhaa Dubaita, textile souk

Dubai Museum ja Fort, Dubain vanhin rakennus

Kauppakeskus Souk Marinat Jumeirah, burkia

 Souk Marinat Jumeirah, taustalla näkyy maailman ainoa 7 täden hotelli Burj Al Arab.

Vidar menee dagikseen

Huomenna on Vidarin ensimmäinen päiväkoti-päivä. Voi meidän pientä... äitiä on ihan pikkaisen melankolinen, isä ei yhtään. Vera on innoissaan kun pikkuveli liittyy seuraan. Saa nähdä miten inskolning menee. Huomisen hoitaa isä, tiistaina äiti, ke-to isä ja perjantaina äiti.

Tässä meidän pieni

Dubai

Saavuttiin eilen lomamatkalta Dubaista, jossa vietettiin 9 päivää. Kokemus oli lievästi sanottuna erikoinen. Aurinkoa ja lämpöä riitti, meressä uitiin, vesi oli turkoosia ja hiekka pehmeää. Kaikki oli länsimaista tasoa, eikä kukaan yrittänyt tyrkyttää ja myydä kuten esim Egyptissä. Dubaissa on myös paljon nähtävää, joten tekemistä riittää, vaikkei joka päivää jaksaisi rannalla maatakaan. Tarjolla oli vesipuistoja, huvipuistoja, eläintarhoja, kamelikilpailuja, aavikkosafaria jne, tekemistä löytyi joka makuun.

Aurinkolomaa talvella kaipaavalle olosuhteet ovat siis mitä mainioimmat, asteita oli 20-30 ja merivesi uimiseen tarpeeksi lämmintä. Sateista tai huonosta säästä ei ole riskejä vaan lämpötila on taattu. Lento oli siedettävät 7 tuntia ja aikaero Ruotsiin ainoastaan 3 tuntia, lapsillekin siis suht helppo sopeutuminen. Lisäksi Norwegian lentää Tukholmasta suoraan (ehkä joskus vielä Helsingistäkin), mistä pienten lasten kanssa reissatessa iso plussa.

Toisaalta taas koko maa tuntui aivan suuruudenhullulta. Tällaiselle jalat maassa elävälle pohoismaalaiselle siinä oli jonkin verran kestämistä. Dubaissa kaikki on suurinta, kauneinta, korkeinta, mielettömintä. Koko paikka oli ihan absurdi. Mitä järkeä on rakentaa laskettelukeskus keskelle erämaata? I wonder. Tai maailman ainoa 7 tähtinen hotelli?  Mm nämä käytiin katsomassa:

Burj Khalifa, maailman korkein rakennus

Dubai Mall, maailman suurin kauppakeskus, jossa valtava akvaario

Ski Dubai, maailman ainoa sisälaskettelukeskus

Mihinkään ei pääse ilman autoa. Hotellimme oli vähän keskellä ei mitään, ihan ok hotelli, mutta kun pihasta lähti niin joutui hiekkaiselle penkalle. Työnnä siinä sitten vaunuja...  Metro, on muttei juurikaan jalkakäytäviä mennä sinne metrolle. Käsittämättömästä Atlantis -hotellista ja vesipuistosta meni Plam Jumeirah monorail, jonka päätepysäkki oli - keskellä ei mitään. Oltiin keskellä hillitöntä tienristeystä, josta piti napata taksi. Helpompi ja halvempi olisi ollut kulkea taksilla alusta asti. Tarkoitus lienee jatkaa monorailia siten, että joku järkevä jatkoyhteys on olemassa.

Taksi toisaalta ei maksanut juuri mitään, pisin noin puolen tunnin matka maksoi 80 dirhamia eli 160 kruunua eli n 18-20 euroa. Toisaalta takseissa ei tietenkään ollut lastenistuimia, joten vähän kyllä hirvitti jatkuva takseilla ajelu Vidar sylissä. Varsinkin päätiellä, 12 kaistaisella Seikh Zayed Roadilla, taksin vedellessä 120 nopeudella välillä vähän kyllä jännitti.

  

Toisaalta rattijuopoista ei ainakaan ole vaaraa - koska Arabiemiraatit on muslimimaa, on alkoholi kiellettyä. Alkoholia tarjoillaan ainoastaan länsimaisissa hotelleissa ja kotiin sitä ei voi ostaa mistään. Meidän hotellimme Comfort Inn oli ilmeisesti paikallinen hotelli, päätellen ettei hotellissa tarjottu alkoholia missään sekä asukkeina oli hyvin paljon paikallisia /muslimeja. Aamiaspöydässä näkyi paljon abaya/burka pukuisia naisia, usein myös kasvot oli peitetty.

Kun matkustaa muslimimaahan, täytyy tietysti hyväksyä, että maassa maan tavalla. Kaduilla ja kauppakeskuksissa näkyi sekalaisesti sekä muslimi- että länsimaista pukeutumista. Itse koin, että oli kohteliasta olla pukeutumatta toppiin kun kerran tämä oli maan tapa. Toisaalta rannalla otettiin aurinkoa bikineissä ihan siinä missä muuallakin maailmassa.

Ainoa ahdistava tilanne oli hotellin uima-altaalla, jossa kerran sinne tullessa isä poikineen oli altaassa, vaimo/äit istui kaavussaan altaan reunalla, edes silmiä ei näkynyt. Noin kuusivuotias tytär istui myös altaan reunalle - hän ei nähtävästi saanut uida, istui housuissa ja pitkähihaisessa paidassa ja seurasi poikien hauskanpitoa. Tyttö poistuessaan osoitti Veraa altaassa. Siinä tuli ihan maailman epäreiluus käsinkosketeltavaksi. Toisella kertaa toinen perhe seisoi altaan reunalla kun tulin Vidarin kanssa alueelle, J ja Vera olivat uimassa. Isä, burka-äiti ja kaksi poikaa. Näky oli kuin tuomiopäivästä, siinä he katsoivat alas altaaseen ja varmaan määrittelivät, ettei uiminen siellä ole puhdasta kun tyttö on siellä ollut.

Tiedä häntä, enhän tiedä mitä he puhuivat tai ajattelivat. Mutta itseäni kyllä ahdisti - olin kokenut, että uima-allas oli paikka, jossain saisin vapaasti olla uimapuvussa ilman, että joku osoittaa sormella. Toisaalta jos olisimme olleet jossain muussa hotellissa, siellä ehkä olisi ollut vain länsimaalaisia. Mutta itseäni ahdistaa ajatus tyttöjen alistetusta asemasta, vaikka varmasti juuri Arabiemiraateissa asiat ovatkin paljon paremmin kuin monissa muissa muslimimaissa.

Myöskään ihmisoikeudet ei maassa liene hääppöiset, koko hommahan perustuu halpaan vierastyövoimaan. Viiden aikaan sadoittain intialaisia, pakistanilaisia, philippiinejä jne notkui rakennusten laitamilla odottamassa bussikuljetusta "kotiin", ts loukkoihin joissa 8 ukkoa asuu samassa huoneessa ja vapaa-aikaa on tuskin nimeksi. Osa palkasta lähetetään perheelle sinne jonnekin, heitä tavataan kerran vuodessa jos sitäkään.

Al Maktoumin perhe on ollut vallassa sitten 1833.  Kyllä tänään taas sain viboja kun kävin äänestämässä Suomen suurlähetystössä - hienoa, että on demokratia, hienoa, että minulla on ääni ja saan käyttää sitä!

Vuosi 2012

Taas on yksi vuosi takana, tapahtumarikas sellainen. Uusi vuosi edessä ja toivottavasti siitä tulee yhtä onnistunut :). Vähän enemmän unta, toivoi mies uudelle vuodelle. Allekirjoitan, mutta en uskalla toivoa liikoja...

Viime vuoteen mahtui Vidar alkuun aikalailla vauvana ja kasvu siitä pieneksi pojanviikariksi. Verakin oli vuosi sitten vielä aika pieni, kun katsoo kuvia viime vuodelta kasvua tuntuu tulleen, vaikkei sitä niin arjessa huomaa. Vuoteen mahtui myös suuria muutoksia - suurimpana tietysti muutto takaisin Tukholmaan sekä töihinpaluu viime syksynä. Mutta hassua on myös, miten aika jotenkin häviää - tuntuu kuin Suomesta muutosta olisi jo ihan ikuisuus vaikka se oli vain 4kk sitten!

Vuosi vaihtui Tukholman naapureilla niin vuosi sitten kuin viime yönäkin. Mukavaa, kun on niin mukavat naapurit! Tässä tytöt vuoden vaihtuessa raketteja seuraamassa neljännen kerroksen ikkunasta

Isommat lapset (6v ja 2 kertaa 4v) jaksoivat yli vuodenvaihteen, myös viime vuonna. Pienemmät (1v ja 2v) simahtivat jo aikalailla ennen. Sitä ennen oltiin tehty ruokaa - alkupalaksi hummeria ja shamppanjaa, pääruoaksi häränfilettä ja perunagratiinia, jälkiruoaksi aivan ihanaa kakkua (rakas naapuri, mikä olikaan kakun nimi? ja ohjeenkin voisi ottaa :). Ruotsissahan uudenvuoden vastaanotto otetaan todella tosissaan - ruoka on keskiössä enemmän kuin juoma, toki juomat sitten ruokien mukaan. Täällä ei vedetä mitään perunasalaatti-nakki-linjaa, vaan uusivuosi on kulinarismisn juhlaa.

Muutenkin juhlapyhien ruokakuvioissa on Suomen ja Ruotsin välillä suuri ero - Suomessahan niin uutena vuotena kuin vappuna ollaan nakki-perunasalaattilinjalla (ja usein viinan määrä on se tärkein), kun taas lahden tällä puolella valmistetaan monen lajin illalliset. Molempi parempi - etenkin vappua vietän kyllä ihan mielelläni suomalaisittain, mutta mun mielestä uusi vuosi on mukavampi Ruotsissa. Toki tämä on yleistys ja varmasti molemmissa maissa löytyy molempaa traditiota, muttei Suomessa ole missään määrin samanlaista uuden vuoden menu - hehkutusta kuin täällä. (Joulu ja juhannus taas ovat molemmissa maissa yhtälailla ruokapainotteisia, ja etenkin juhannus on vieläpä pitkälti samaa ruokaa)

Tänään sitten kahviteltiin suomityttöporukalla yhden perheistä luona, neljä perhettä, 9 lasta välillä 6-1 vuotta. Ihan mahtavaa! Etenkin kun 4 vuotiaat tytöt on löytäneet yhteisen sävelen ja leikkii tosi hienosti keskenään.

Jouluhan vietettiin Suomessa, perinteiseen tapaan. Pukki kävi ja sitä piti vähän jännittää. Lahjojen määrässä oltiin jokseenkin järjellisiä, vaikka toki lapset ainoina lapsenlapsina aikalailla lahjoja saivatkin. Mutta olinhan huomauttanut ettei liikaa eikä missään tapauksessa liian isoja lahjoja. Tuli sieltä sitten kuitenkin yksi parkkitalo, joka näkyy kuvan sivussa alla. Se tosin jäi vielä kuljetusta odottelemaan Suomeen, emme ottaneet sitä mukaan lentokoneeseen...  

(veikeä piilopaikka vai mitä :)

Uuden vuoden alussa tuntuu aina jotenkin ihanalta ja haikealta samaan aikaan. Toisaalta on huikeaa ja jännittävää, kun edessä on ihan uusi vuosi täynnä mahdollisesti kaikkea jännittävää ja kivaa. Toisaalta on haikeaa miten taas yksi vuosi on takana. Eihän tässä enää mitään teinejä olla. Mutta eipä kyllä haluttaisikaan :) Uuteen vuoteen liittyy myös toiveita ja lupauksia. Lupauksia olla pitkäpinnaisempia, lupauksia yrittää jaksaa ja iloita kaikista ihanista pienistä asioista, ettei arki kävisi niin hermon päälle. Käydä jumpassa ja innostua töistään, vaikkei aina ihan nappaakaan. Muistaa elää hetkessä hieman enemmän ja arvostaa sitä kaikkea mitä on. Jos vaikka saisi keksittyä sen mitä oikeasti haluaa tehdä isona, tai keksisi (saisi aikaiseksi) sen extran mistää innostua.

Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Ainakin isot juhlat vuoden lopussa, jos sitä ruotsalaiseen tapaan jaksaa juhlia pyöreitä :) Mitä sinä olet luvannut tai toivonut tälle vuodelle?