torstaina, lokakuuta 27, 2011

Päiväkotiyö edessä

Meidän päiväkodilla on erikoisuus: siellä lapsi saa viettää yhden yön per lukukausi. Eli siis päiväkoti tarjoaa 3v täyttäneille lapsille jännittävän kokemuksen ja vanhemmille mahdollisuuden vapaailtaan. Tätä perinnettä on jatkettu jo vuosikausia, kymmeniäkin. Yhdellä Veran päiväkotikaverilla on ollut kolme vanhempaa sisarusta ko päiväkodissa ja he kaikki muistelevat lämmöllä tätä päiväkotikokemusta - se on siis erityisenä jäänyt mieleen. Vanhin lapsista on jo teini-ikäinen, eli jokseenkin kauan on tätä toteutettu.

No, huomenna koittaa nyt sitten tämä jännä yö. Kuulemma vähintään 5 halukasta lasta pitää löytyä jotta juttu järjestetään. Ilmoittautuneita on tullut ainakin 7 - pääosin tyttöjä. Huomenna sitten Vera viedään sinne viiden aikaan (Veralla on perjantai muuten kotipäivä) ja sitten haetaan pois la-aamuna klo 9.45.

Jos kovasti tulee ikävä yöllä, ollaan toki passissa valmiina hakemaan kotiin. Näin hyvinkin saattaa käydä, ainakin itse epäilyttää etteikö pupu menisi pöksyyn illalla :) Mutta mistäs sitä tietää, siellä on parhaat ystävät myös, eli voihan se mennä hyvinkin! Ainakin kovasti tänään oltiin asiasta innoissaan. Jännittävää joka tapauksessa meille kaikille!

Eilen muuten Veran päiväkoti oli päässyt Suomen uutisiin! Peräti ihan otsikoksi puoli ysin uutisissa. Jutussa käsiteltiin suomenkielisen päivähoidon saamisen hankaluutta Ruotsissa. Haastatteluun oli päässyt päiväkodin johtaja, sekä muutama lapsi, Veran hyviä  leikkikavereita. Veraa ei jutussa ollut, lienee osunut sellainen päivä kun Vera oli kotona.

tiistaina, lokakuuta 25, 2011

London calling

Äiti pääsi viime viikonlopuksi Lontooseen tyttöjen reissulle. Aivan superhyper-ihanaa! Yksi ystävistä on asunut pitkään Lontoossa ja tuntee paikat, joten hän oli sitten varannut etukäteen taksin lentokentältä, hotellin, illalliset molemmiksi illoiksi, sekä bussimatkan ostosparatiisi Bicester Villageen Lontoon ulkopuolelle lauantaiksi.

No, jos olisin itse suunnitellut viikonlopun aikataulun, en ehkä olisi lähtenyt koko päiväksi outlettiin, mutta kyllä siellä meikäläisenkin Amex vinkui niin että oksat pois. Jopa niin, että Amexilta otettiin eilen yhteyttä, että "voisitko soitta bedrägeri (petos) osastolle, haluaisimme tarkistaa kortin tilanteen"..!! Asiakaspalvelija selitti sitten, että jos korttia käytetään paljon (käytti sanaa frenetiskt = vimmatusti) ja vielä lisäksi ulkomailla, he haluavat tarkistaa, että kortin omistaja ja laskutukset ovat samassa paikassa ja kaikki kunnossa. Hehhehee! Ihan hyvä, että tarkistavat. Ja positiivista tietysti, etten normaalisti käytä korttia niin raivoisasti....

Olimme yötä Sloan Square hotellissa, jota voin todella lämpimästi suositella. Ensimmäistä kertaa Lontoossa kunnon hotellissa eikä niissä kamalissa bed&brekfast paikoissa, joissa kokolattiamatto haisee ja suihkusta ei tule kuin kylmää vettä. Mitä luksusta!

Matkahan tietysti aloitettiin jo perjantai-aamuna shamppanjalla lentokoneessa, ja sitten nautittiin rauhaisia lounaita ja pitkiä illallisia tyttöjen kanssa. Kukaan ei kiskonut hihasta, juossut ympäri pöytää, kiskonut pöytäliinaa kamoineen alas, roikkunut pää alaspäin tuolilla, heitellyt leivänpaloja ja pastaa pitkin ravintolaa. Ah! Todella melkeinpä syntisen ihanaa :)

Ja sitten oli niin ihanaa tulla myös kotiin sunnuntaina. Juuri sopivan mittainen kolmen päivän reissu. Ehdottomasti uudelleen taas ensi vuonna! Ensin tosin täytynee päästää mies vastaavalle poikien reissulle...

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2011

Kipuilua

Tämä viikko on ollut aika takkuamista.

Vidar sai höstblåsor, enteroviruksen aiheuttaman taudin, joka suomeksi olisi suu-ja sorkkatauti (?!). Tai ainakin luulemme, että kyseessä oli tämä tauti, joka aiheuttaa rakkuloita tai haavoja suuhun. Tauti on täällä erittäin yleinen erityisesti päiväkotilasten keskuudessa. Hassua sinäsnä, että Vera ei ole tätä tautia kuitenkaan saanut, vaan Vidar. Voihan tietysti olla, että Veralla tauti olisi ollut oireettomana...

Vidarin oireet tuntuvat täsmäävän juuri tähän tautiin, vaikka emme varsinaisesti rakkoja paikantaneetkaan. Tuttia ei haluttu pitää suussa ja maitokaan ei maistunut. Etenkin öisin. Yöt olivatkin todella rankkoja. Tautia kesti 5 päivää ja eilen vihdoin tuntui, että tauti olisi ohi. Aika prässi, ja kauheaa katsoa pikkumiestä, johon sattui niin kovasti. Sitten kun piti jaksaa vielä töissäkin samaan aikaan, niin eipä tuntunut kenestäkään kivalta.

Vera puolestaan on tänään ollut ensimmäistä kertaa futismatsissa katsomassa AIKn peliä. Isänsä on vannoutunut fani jo äidinmaidosta, ja nyt sitten tyttö on hyvin ylipuhuttu. Aivan käsittämätöntä, että 4vuotias jaksoi istua koko pelin. Huhhuh. Varmaan popcorn ja makkara auttoivat asiaa, mutta silti. Homma kestää kuitenkin kaikkineen kaksi tuntia... Ensi kesänä pelataankin varmaan jo itse...



sunnuntaina, lokakuuta 09, 2011

Hyvin on alkanut

No niin, viikko töitä takana. Hyvin on mennyt ja ihan mukavaa ollut. Kunhan saa nyt hommat pidettyä 60% niin tämä on aivan ideaali kombinaatio kotia ja töitä. Kertakaikkiaan luksusta oli lähteä hyvin nukutun yön jälkeen töihin, suihkunraikkaana ja meikattuna ja siisteissä vaatteissa, kun mies jäi kotiin hoitamaan lapsi-vaate-aamupala-päiväkotiin karusellia. Sitten jaksaa taas karusellin seuraavana aamuna :D Suosittelen lämpimästi jaettua vanhempainvapaata!

Muutenkin huomaa, että asenne isää kohtaa on tällä viikolla ollut ihan eri kuin ennen. Aiemmin ei oikein haluttu jäädä isän kanssa, tällä viikolla ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihanaa, tasa-arvoinen vanhemmuus tervetuloa!! :)

Yöt ollaan jaettu niin, että se joka lähtee töihin seuraavana päivänä, saa nukkua yön rauhassa mutta herää aamulla lasten kanssa. Toinen saa sitten nukkua aamulla/päivällä Vidarin kanssa.

Asiasta kukkaruukkuun.

Katsoinpas televisiosta poliittisen keskustelun, johon sosiaalidemokraatit ja vasemmistopuolue eivät suostuneet mukaan, koska heidät oli asetettu opposition edustajana samalle puolelle Svenskademokraattien kanssa. Toisella puolella ohjelman vetäjää olivat siis hallituksen edustajat Moderaterna (Kok), Folkpartiet, Centern sekä Kristdemokraterna. Aika selkeä jako siis - hallitus & oppositio. Mutta ei, tämä ei sopinut vasemmistolle. Miljöpartietin Åsa Romson oli paikalla, mutta veti selkeästi linjan Sverigedemokraatteja vastaan. Tietysti! Ei kai se, että seisoo samalla puolella pöytää, tarkoita että ollaan asioista automaattisesti samaa mieltä... siis luuleeko ne että ihmiset on ihan daijuja?! Vai onko ihmiset tosiaan niin tyhmiä, että jos opposition puolella on demarit ja maahanmuuttovastainen puolue niin sitten ne on samaa varmaan mieltä? Aika vähän kredittiä kyllä kansaa kohtaan... No, Åsa Romson sai todella hyvin tilaa ainoana järkevänä opposition edustajana kun muut loistivat poissaolollaan...

Voisitko kuvitella, että demarit ja vasurit kieltäytyisivät tulemasta Ylen ohjelmaan, koska joutuisivat siellä seisomaan Soinin vieressä? Buaahaa, vähänkö on mailla eroa.

sunnuntaina, lokakuuta 02, 2011

Inför imorgon...

Huomenna se alkaa. Duuni. Jännittävää. Ja kivaa. Ja kivaa saada nähdä miten täällä kotona pärjäillään ilman minua. Että mieskin vihdoin jää kotiin lasten kanssa. Mutta kohta pitää mennä nukkumaan jo että jaksaa... kestääkö sitä ilman päiväunia?

Tapasin muuten kirkonkerholla perjantaina suomalaisen äidin, joka oli ollut sairaanhoitajana hommissa Suomessa 3kk. Hän kertoi että se riitti - kuulemma Suomessa sairaalassa on puolet vähemmän henkilökuntaa kuin Ruotsissa ja tästä syystä hän joutui tekemään epäeettisiä valintoja sekä hommia, joihin hän koulutettuna sairaanhoitajana ei Ruotsissa olisi joutunut.

Miten tämä voi olla mahdollista?! Toki tämä oli vain yhden henkilön näkemys perustuen muutamaan eri työpaikkaan, mutta toisaalta eipä kaikki jutut suomalaisesta sairaanhoidosta ihan tuulesta temmattujakaan voi olla. Voiko Ruotsissa olla varaa niin paljon parempaan tasoon?