Ei enää yösyöttöjä!

Tässä on ollut vähän hiljaista. Hiukan aneemista eloa, kun tuntuu että kaikilla kavereilla on kovasti kiire ja mulla onkin yhtäkkiä sen verran iso vauva että sen kanssa ei pelkkä kotona oleskelu enää riitä vaan sen kanssa pitää alkaa hommailemaan juttuja! Näinhän tämä menee, sitä tottuu johonkin ja sitten onkin seuraava vaihe edessä. Oltiin jo kerran kirkonkerhossa, jossa oli ihan mukavaa, ja ehkä päästään vihdoin myös neuvolan kerhoon.

Meillä sitten otettiin yökoulu käyttöön pari viikkoa sitten. Kun yhtenä yönä heräilin parin tunnin välein syöttämään, ja samaan syssyyn osui neuvola ,jossa kerrottiin että kyllä se 6-kuinen oikeasti pärjää ilman ruokaa 6-8 tuntia, niin totesin että mulle riitti. Isi siirtyi nukkumaan vauvan kanssa ja minä toiseen huoneeseen. Koska kun se tissi on siinä vieressä, onhan se vaikeaa keskittyä uneen. Ja hallelujaa, hommahan toimi. Vidar on sen jälkeen nukkunut n 8-9 tuntia ilman ruokailua. Useimmiten unille mennään jo 8 aikaan illalla, joten ruokailu osuu sitten aamuyöhön. Mutta saanpahan nukkua ainakin 6 tuntia putkeen, ja välillä poika tahtoo maitoa vasta 6 aikaan aamulla eli silloin tulee äidillekin todella ruhtinaalliset unet. (- Tosin tuo isompi lapsi sitten yleensä herättää vähintään kerran yössä, joten ei tässä ihan putkeen edelleenkään nukuta...)

Meillä on myös imetys vähän hiipunut, toiselta puolelta ei tule enää mitään joten epäsuhta on varsinkin aamuisin aikamoinen - toisella puolella kun ei yön aikana tapahdu mitään, mutta toisella puolella rintaan pakkaa maitoa 9 tuntia... voitte vaan kuvitella, että tällaiseen epäsuhtaan ei löytyisi sopivia rintaliivejä :) Onneksi kyseessä on kuitenkin (toivottavasti) ohimenevä ilmiö.

Vidar on myös oppinut isojen ihmisten tavoille ja tahtoo mielellään seurustella syödessään ja juodessaan, joka ei ole kovin kivaa imettäessä. Ollaankin siis siirrytty aikalailla pullomaitoon muutoin kuin aamuisin ja iltaisin. Toisaalta se pullojen ja maitojen mukanan rahtaaminen on aika rasittavaa verrattuna siihen, että ruoka on aina mukana. Puolensa ja puolensa siis.

Ensi viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Tukholmaan. Pääsee fiilistelemään ja ehkä vähän funtsimaan tulevaakin. Kovasti on mieli jo tulevassa. Veralle ei kyllä muutosta olla vielä sanottu mitään, turhaa on 3 vuotiaan miettiä ja stressata liian aikaisin niin isoja kysymyksiä ja elämänmuutoksia.

Vanhempainvapaiden uudistus tyssäsi - jälleen

Voi voi, ilmeisesti ei ole Suomessa juuri tulossa muutoksia vanhempainvapaasysteemiin. Vanhempainvapaita pohtinut työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen siitä, miten vapaat tulisi järjestää. Kustannusten jakamiseen ei myöskään löydetty ratkaisua. Yksinkertaista: kukaan ei halua maksaa, keneltäkään ei saa ottaa pois, vääränlainen malli - ei siis tehdä mitään. Masentavaa. Vaikka asiaa pohditaan ja ollaan muka samaa mieltä, mitään ei saada oikeasti aikaiseksi.

Käsittämättömintä oli demarien kanta: se ei hyväksy kiinntiöitä molemmille vanhemmille, vaan haluaa, että vanhemmat voivat itse sopia miten vapaat pidetään. What the f...! Siis ei mitään muutosta nykyiseen. Juuri sen vuoksihan isät eivät jää kotiin, kun "vanhemmat saavat itse päättää miten vapaat jaetaan". Eli äiti ottaa / saa vapaat, isä menee töihin kuten ennenkin. Jo nyt on nähty, ettei pelkkä vapaaehtoisuus riitä muuttamaan nykytilannetta, jossa alle seitsemän prosenttia isistä käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen.

Kiesus että ottaa aivoon. Kummallista on tässäkin miten kaukana naapurimaiden demarit ovat toisistaan, Ruotsissahan on peräti ollut esillä kantaa, että vapaat pitäisi jakaa 50-50. Tätä tosin eivät kaikki demarit sielläkään kannata, mutta perinteisesti demarit ovat Ruotsissa ajaneet tasa-arvoa. Eivät siis näköjään Suomessa, meidän betoni-ay-demarimme kun haluavat pitää naisen kotona.

Hyvä kolumni aiheesta täällä

Että hyvää naistenpäivää vaan, tämähän olikin oiva lahja meille juuri tänään.

Vidar 6kk

Toden totta miten aika rientää. Tänään on kokeiltu ekaa kertaa pasta-tomaatti-kesäkurpitsa mössöä ja hyvin meni kuten alta näkyy (en vaan malta olla laittamatta kuvia ihan "poikkeustapauksissa" :)

Mitä tästä vielä tulee?

Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa tulevat vaalit. Harvoin olen samaa mieltä kuin besserwisser, yrmy Lipponen mutta nyt olen: maassa on henkinen ja älyllinen taantuma.

Allekirjoitan täysin Reetta Rätyn pääkirjoituksen. Voi ahdistus, mitä tästä vielä tulee.

Missä syntyisit?

Täällä voit testata, missä syntyisit jos syntyisit uudestaan. Et varmana ainakaan Suomeen! Minä syntyisin Filippiineille.

Pariisin taivaan alla

Vidar nukkui Riemukaaren ohi

Mehän oltiin tosiaan viikko sitten viikonloppu Pariisissa siskon ja Vidarin kanssa ja olipas ihanaa päästä vähän pois pakkasista! Matkat meni Vidarin kanssa hienosti, tosin Vera oli aikanaan hiukan helpompi matkustuskumppani, kun nukahti tyytyväisenä syliin - mitä Vidar ei todellakaan tee. Vidarhan ei tosiaan ole mikään sylivauva, vaan punkeaa pystyy hiki päässä jos yrittääkään. Vielä ei liikuta, mutta pyöritään kovasti ympäri ja sylissä siis seistään, ei istuta. Ja imettäminenkin on aika rasittavaa, kun keskittyminen on aina jossain ihan muualla - pää kääntyy väkkäränä. Imettäminen kahviloissa alkaa olla siis aika mahdotonta.

Yleisesti ottaen vauvan kanssa on kuitenkin helppoa matkustaa; ruoka on lähellä, vauva ei juuri karkaile ja nukkuu paljon. Joka ilta päästiin kunnon illalliselle Vidarin vetäessä sikeitä vaunuissaan.

Montmartre oli erinomainen paikka asustella, meillä oli hienot näköalat kukkulalle, hotelli siisti ja hintakin kohtuullinen.



Näkymät ikkunasta



Musisointia Rue Abbessessilla

Montmartrella oli ihania pikkukauppoja, terassit auki (tosin lämpölamppuineen) iltamyöhään, ei lainkaan lunta. Vaunujen kanssa oli suht helppo liikkua, vaikka taidettiin olla ainoat isojen vaunujen kanssa liikkeellä.

Mutta sitten se iso mutta. Lentokentältä matkattiin keskustaan junalla + metrolla. Ja metrossa ei tietenkään ole hissejä, ei liukuportaita. Portaita sitäkin enemmän. Otin siis tyynenä asenteen "seisoskelen tässä portaiden yläpäässä avuttomana vaunuineni", ja sitten vaan nyin ohikulkevia miehiä hihasta "pardon pardon vous pouvez m'aider..." Jonkinlaisesta ranskantaidosta oli myös hyötyä. Pukumiehet sitten kantoivat vaunuja apunani, ja sisko kiroili molempien matkalaukkujen kanssa (siihen ei apuja juuri liiennyt).

Takaisin kentälle matkatessa meille avattiin portit eikä siis leimattu lippuja ... arvaat varmaan loput. Metroissa oli sellaiset pyörivät systeemit joissa lippu leimautui. Sellaiseenhan ei tosiaankaan voi mennä vaunujen kanssa. Päästiin lentokenttäjunaan asti, hiki päässä kaikkein rappujen ja porttien jälkeen, kun tuli tarkastaja/lipunmyyjä. Ja siinä ei auttanut mikään, sakot rapsahti!! Koska ei oltu leimattu lippuja siis, liputhan meillä oli... yritettiin niin englanniksi kuin ranskaksikin selittää, että vauvan kanssa, vaunut ja laukut ja kukaan ei sanonut että liput pitää leimata erikseen... mutta mikään ei auttanut, sympatiaa ei saatu pisaraakaan. 2x25 euroa rapsahti. Äijä alkoi jo uhkailla poliisilla niin sitten kyllä maksettiin. Jälkeenpäin ajateltuna, tottahan lippu pitää leimata, mutta olisiko ehkä voitu tehdä poikkeus tässä tapauksessa, lienee aika selvää ettei yritetty huijata!? Varsinaiset roistot, lapsen kanssa liikkeellä vielä! :)
...mutta jäipähän muistot!

Kantorepun avulla tietysti välttäisi tämän vaunun kuljettamisen, mutta ilman vaunuja emme olisi nauttineet kolmen lajin illallista vauvan nukkuessa. Pian onneksi Vidar menee jo matkarattaisiin.

Mutta lopulta voi vaan todeta, että kyllä siis niin Helsinki kuin Tukholmakin on ihania, lapsiystävällisiä kaupunkeja...!

Terveydenhuollosta

Hesarissa oli mielenkiintoinen ja aika hälyyttäväkin artikkeli Sitran tutkimuksesta, jonka mukaan pääkapunkiseudulla jo peräti 60% alle 20-vuotiasta on yksityinen sairausvakuutus. Tänään entinen sekä nykyine peruspalveluministeri toppuutti kuntia parantamaan perusterveydenhoitoa, jotta luottamus terveyskeskuksiin ei täysin rapautuisi. Nykyinen ministeri itsekin oli tosin ottanut lapselleen yksityisen vakuutuksen. Vaikea siinä onkaan moittia muita vanhempia samasta.

Meillähän ei ole vakuutusta kummallekaan lapselle. Olemme käyttäneet paikallista terveysasemaa suht ahkerasti, ja olleet siihen erinomaisen tyytyväisiä. Uskonkin, että ns. luottamus terveysasemiin on aikamoisen epämääräinen juttu - moni vanhempi ei itse ole kokeillut edes julkista hoitoa, vaan ottaa suoraan yksityisen vakuutuksen, koska on kuullut että julkinen hoito ei toimi/ on huonoa. "Kyllähän sitä lapselleen haluaa parasta" (ja näin muuten toitottavat myös vakuutusmyyjät, ikäänkuin olisin huono äiti jos en vakuutusta ota).

Tämä alkaa oikeasti olla Suomessa ongelma. Jos "kaikki" (ts. kaikki joilla on varaa) ottavat vakuutuksen, ensinnäkin niiden hinnat nousevat, toisekseen julkista käyttää yhä enemmän vain ns huono-osaiset, julkisen terveydenhuollon taso laskee aivan varmasti ja lopulta me maksamme terveydenhuollosta moneen otteeseen - sekä verovarojen että vakuutuksen kautta. Tätäkö me haluamme? Yksityistä terveydenhuoltoa? Eikö suomalaiset perinteisesti ole olleethyvän julkisen terveydenhuollon ja hyvinvointivaltion puolella?
Mitä olet mieltä?