tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Mukava muisto meistä - läjäpäin ydinvoimaa jälkipolville?

Suomessa sitten jaksetaan ja halutaan panostaa vanhentuvaan teknologiaan. Lapsillemme lisää ydinvoimaa - mitäs se meitä hetkauttaa mihin ne jätteet pistetään kun ollaan itsekin sitten mananmailla! Ja uusia Tsernobylejähän ei enää tule, eihän ei tietenkään - ei meillä ainakaan ikinä koskaan kukaan voi tehdä mitään virhettä. Tsernobylin vuosipäivä oli muuten eilen...

Suomi on varsinainen ydinvoiman ihmemaa, jossa huolimatta Olkiluoto 3 hankkeen täydellisestä epäonnistumisesta, hallitus esittää kahta uutta ydinvoimalaa. Vastuullinen päättäjä ottaisi virheestä opiksi eikä ehdoin tahdoin tekisi kahta lisää. Olkiluoto 3:n luvattiin eduskunnalle maksavan 2,5 miljardia euroa, ja nyt kustannukset ovat lähemmäs viittä miljardia euroa. Riippuvuus kolme vuotta myöhässä valmistuvasta voimalasta maksaa suomalaisille sähkön käyttäjille kolme miljardia euroa sähkön korkeampana hintana.

Lisäksi on todettu, että Suomi ei todellakaan edes tarvitse näin paljon uutta ydinvoimaa, eikä edes kansan enemmistö ole 2 ydinvoiman kannalla.

Missä siis mättää?

Kokoomuksella näyttää olleen ihan käsittämätön kyky ympäripuhua niin pääministeri kun monet muutkin vielä joitakin vuosia sitten ydinvoimaa vastaan äänestäneet keskustaministerit. Tehdäänkö tässä jo seuraavaa hallituspolitiikkaa? Että oltaisiin sitten väleissä, jos Kokkarit voittaa vaalit?

Vihreätkin istuvat hallituksessa, joka puoltaa ydinvoimaa. Takkia ei kuitenkaan ole käännetty ja ydinvoimaa vastustetaan edelleen, vaikka monet pitävätkin hallituksessa pysymistä petturuutena. Vielä on kuitenkin mahdollisuus kaataa hanke - eduskuntahan ei ole vielä äänestänyt. Lähde sinäkin siis mukaan:

Osallistu kansalaisjärjestöjen Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjaan. Tarvitaan myös joukkovoimaa 8.5. Helsingissä järjestettävään ydinvoiman vastaiseen suurmielenosoitukseen sekä painokkaita yhteydenottoja kansanedustajiin, joiden ydinvoimakannat eivät ole vielä lukkoon lyötyjä. Eri edustajien ydinvoimakannat löytyvät koottuna osoitteesta www.ydinvoima.fi

Kampanjan teemana äitienpäivän kunniaksi perintö -mitä Sinä haluat jättää jälkipolville? Mkäli olet samaa mieltä, osallistu!

lauantaina, huhtikuuta 24, 2010

Tukka nousi pystyyn

En ole aimmin saanut kommentoitua tähän Suomessa vellovaan kummalliseen ja pelottavaan maahanmuuttokeskusteluun, mutta tämän aamuinen Eero Heinäluoman haastattelu Hufvudstadsbladetissa pakottaa kyllä siihen. Olen aivan pöyritynyt. Hänen mukaansa Suomeen ei tarvita yhtä ainutta ulkomaalaista lisää ja maahanmuuttajakielteisyys on sekä täysin hyväksyttävää että järkevää.

Suomessa on tilastojen mukaan täälä hetkellä 2,5% maahnamuuttajia. Tämä on aivan mitätön luku, kerrassaan huvittavan pieni nykyisinä aikoina. Vähemmän kuin suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. En kerta kaikkiaan käsitä, mistä tämä keskustelu kumpuaa. Mikä suomalaisia vaivaa?? Meillähän on aina ollut muualta muuttaneita, ja me olemme aina muuttaneet muualle - monesta syystä, usein paremmin elintason perässä. Ruotsiin on menty töihini sadoin tuhansin. Ruotsalaiset ottivat meidän vastaan, vaikka toki omat hankaluutensa oli. Suomalaiset tekivät hommia joihin tekijöitä omasta takaa ei löytynyt. Kuten monet maahanmuuttajat tällä hetkellä Suomessa. Osa suomalaisista ei tehnyt hommia, vaan eleli sosiaaliturvalla, mutta ei loppuja suomalaisia siitä syyllistetty. Tai kyllähän suomalaisten maine kovina ryyppääjinä ja Slussenin kundeina elelee edelleen, mutta toki jokainen järkevä ihmine tajuaa, ettei muutama mätä omena pilaa koko satoa.

Nyt ei Suomeen saisi tulla kukaan. Ei vaikka todistettavasti suomalaiset eivät suostu bussikuskeiksi, eivät siivomaan, eivät mummojen vaippoja vaihtamaan, eivät paistamaan pizzaa, eivät ns paskahommiin. Kun helpommallakin pääsee. Kyllä kuule nousisi poru, jos yksi työttömäksi joutunut metallimies joutuisi assan vessa siivoamaan. Siihen kyllä maahanmuuttaja kelpaa, mutta samaan aikaan toisaalla huudetaan että mene kotiis mustamies.

Jotenkin tuntuu että suomalaiselle kansainvälisyys on kivaa, niin kauan kuin se tarkoittaa sitä että MINÄ saan matkustaa muualle. Kunhan kukaan ei tule tänne - ehkä joku amerikkalainen turisti vielä menee, turistirahoineen. Mutta ei vaan ketään muita.

Ja demarit! mitä tapahtui???

Eikö demarit ollut se vanha solidaarisuuspuolue? Se kansainvälinen jne? Mihin se katosi? Nyt katsotaan omaa napaa, muilla ei niin väliä. Niin kauan meillä on työttömiä Suomessa, ei meidän tarvitse auttaa muita. Muutama hassu kiintiöpakolainen on ok mutta sillä on kuitattu miedän velvollisuutemme, muitahan ei tänne tarvita.

Surullista, miten demarit hyppäsivät jonkin kuvittelemansa yleisen mielipiteen perässä tähän samaan paskanjauhantaan. Tehdään sitten kai mitä tahansa jotta saadaan ääniä, myydään vaikka vanhat kunnon periaatteet ja oma mummo. Kyllä hävettäisi.

Niin, meidän varmaan on kanssa syytä muuttaa takaisin Ruotsiin, onhan mieheni täällä maahanmuuttajana suomalaisten töitä viemässä. Vai onko ruotsalainen kuitenkin ehkä ok? Hän on sentään oikean värinen...

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Paluu Suomen kamaralle

Paluu Suomeen sujui sitten ihan mallikkaasti Muumilaivalla, kuten Vera Siljaa kutsuu. Aikainen herätys pisti kellon sekaisin, söin aamupalaa ja odottelin taksia hotellin aulassa samoihin aikoihin kun viimeisimmät saapuivat kotiin Tukholman yöstä... Viikonloppu oli itse asiassa vähän luksusta, kokonainen viikonloppu ihan vain itselle, ystävien tapaamiseen, ulkona syömiseen, shoppailuun, hotelliöihin ja hotellin spahan. Ei hassumpaa, sanoisin :) Tulipas hiukan törsäiltyä, ja tosiaan ystäviä oli hirmu kiva nähdä. Aiemmilla työreissuilla kun ei ole juuri kerennyt, kun yleensä duunissa on niin kova kiire.

Turussa oli sitten perhe vastassa ja jällennäkeminen oli riemuisa. Hassua, miten sitä ikävöikin jo ihan muutamassa päivässä - vaikka kuinka olisikin mukavaa ollut!

Mies lähtikin sitten maanantaina Tukholmaan, alunperinkin suunnitellusti laivalla, vaihtamaan autoon kesärenkaita ja muutamaan tapaamiseen. Takaisinpaluu koittaa vasta perjantaina, joten nyt sitten on mun vuoroni olla kotivuorossa. Veralle iski ihna hirmuinen vatsakipu maanantaina, jonka johdosta istuttii ilta Jorvissa. Lääkärille päästiin suht nopeasti mutta labratulosten ottamiseen ja mittaamiseen meni ikä ja terveys. On se kumma, ettei tosiaankaan ole mikään kiire - julkinen hoito on siis niin tätä... ei yksityisellä laitettaisi pientä lasta odottamaan kolmea tuntia. Sitä varten kai moni on sen lapsivakuutuksen ottanutkin.

Onneksi testit näyttivät, ettei mistään vakavammasta ollut kyse ja tiistaina tauti olikin jo ohi, vaikka vietettiin silti kotipäivää. Mummo oli suureksi avuksi isän ollessa poissa - on se vaan kullanarvoista olla isovanhempien lähellä. Kaikki joilla se onni on, muistakaa arvostaa sitä :)

Nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas matkustaminen palailla uomiinsa. Toivottavasti tämä opettaa ihmisiä miettimään matkustamistaan ja ehkä vähentämään lentämistä. Ihan kaikkiin kokouksiin ei välttämättä tarvinne henkilökohtaisesti osallistua, vaan videokonferenssit ja puhelut ovat ihan oiva vaihtoehto. Itsekin niitä tulee käytettyä monta kertaa kuussa.

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

Tästä katastrofista riittää vitsejä pitkään

WTF Iceland?!? Why did you send us volcanic ash ? Our airspace has shut down. Iceland: What ? It's what you asked for isn't it ? Britain: NO! Cash! CASH! Iceland: Ohh sorry, We dont have C in our alphabet!

Hahhhahhaa. Tämä tyttö taitaa lähteä ostamaan varavaatteita.

perjantaina, huhtikuuta 16, 2010

Euroopan päälle sataa tuhkaa

Luonto näyttää voimansa ja tässä pieni ihminen aika ihmeissään. Ei paljoa paina suunnitelmat ja aikomukset, kun tulivuori sanoo että nyt riitti tämä lentomatkustelu... Kuten yksi kaveri totesi Facebookissa: Europe wanted cash but got ash.

Olen jumissa Tukholmassa. Sinänsä jos jossain pitää olla jumissa, ihna mielellään Tukholmassa. Työpaikan puolesta pääsin hotelliin yöksi, joten yritän ottaa lungisti ja ilon irti tästä yllättävästä käänteestä. Lennon kotiin piti olla tänään illalla, ja tässä sitä nyt istutaan Clarion Signissa ja suunnitellaan huomisen shopping-kierrosta. Laiva nääs kuljettaa Turun kautta kotiin vasta sunnuntaina, ja vaatteita ei tullut mukaan kuin kahdeksi päiväksi neljän sijaan.

Eilen vasta katastrofin ainekset olikin. Äiti jumissa Tukholmassa, isä Oulussa, tytär onneksi mummon hoivassa. Kuulemma oli ollut innoissaan kun oli päässyt mummolaan yökylään ihan yllättäen. Juna toi isän tälle päivälle onneksi kotiin, ja tytärkin pääsi kotiin tänään. Kun vielä äitikin pääsisi... Aika harvoin mekään reissataan, varsinkaan samanaikaisesti, että se sitten osuikin. No, onneksi ei jääty Egyptiin...

Mutta sääliksi käy niitä, joilla ei mitään 2. vaihtoehtoa (juna, bussi, laiva) ole vaan todella ovat merten takana. Kauankohan tätä jatkuu? Vähän on kuin maailmanlopun meininkiä.

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010

Päivän Hbln lukuhetki

 
Posted by Picasa


Keinu pitäisi selvästikin maalata. Mutta kun kyseessä on vuokratalo, niin jaksaako oikeasti ... :) Kukkaa punkee pitkin pihaa, tällainen ei-puutarhaihminen ei tunnista niistä yhtäkään. Jännityksellä odotetaan, mitä sieltä tulee esiin. Tänään on tongittu pitkin penkkaa ja putsattu mädäntyneitä lehtiä, kyllä musta vielä piha-ihminen tulee! Oltiin myös kivalla brunssilla kaupungissa kaverien kanssa.

Eilen illalla oli epävirallinen lukioluokan luokkakokous ja voi hurrrrjaaa kun siitä on kauan... Oli kyllä kivaa eikä tyypit olleet juurikaan muuttuneet. Aika yllättävää, miten kaikki näyttivät ihan samalta, siitä on sentään melkein 20 vuotta...

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

Kevät!



Ihanaa kevät on tullut meillekin! Mies on kolannut lunta pihasta puoli päivää, ja uskomatonta kyllä, ensimmäiset lumikellot (näin äitini ainakin näitä sanoi kutsuttavan) ovat jo ilmestyneet.




Lätäkkö! Oi riemua!!

lauantaina, huhtikuuta 03, 2010

Kameleja




Hyvää pääsiäistä!

Täällä on olult hienoinen blogihiljaisuus, olimmehan viikon lomalla Egyptin Hurghadassa josta palasimme toissapäivänä. Onneksi tähän päälle tuli vielä pääsiäinen ja saamme nauttia oikein kunnon pitkistä pyhistä.

Kuten asiaan kuuluu, olemme kaikki olleet kipeinä - Vera vatsataudissa heti tokana reissupäivänä ja minä ja mies sitten perään, peräti niin, ettei tauti ole oikein vieläkään talttunut. Vatsaa kivistää ja päähän särkee. Onneksi lapsi on terve, sai egyptiläiseltä lääkäriltä hurjat tropit ja parani päivässä... vähän itseä ärsyttää olla tyypillinen tapaus, niinhän sitä sanotaan että Egyptissä saa vatsataudin. Mekin ollaan sen verran reissattu ja kaikkialla maailmassa, että toiveissa oli taudin välttäminen - varsinkin kun olimme oikein tyypillisellä turistialueella joka ei ollut Egyptiä nähnytkään...


Mutta sairastamiseen liittyen tosiaan mielenkiintoista oli, miten lääkkeisiin selvästikin suhtaudutaan eri tavoin eri puolella maailmaa. Onhan se toki ollut tiedossakin, että pohjoismaalaiset turvautuvat maltillisesti lääkitykseen ja uskovat aikalailla että kyllä se hoituu itsekseen, tavallinen mahapöpö. Vera oli saanut korvatulehdukseen (tärykalvo puhjennut) lääkityksen ennen lähtöä, jota sitten esiteltiin egyptin tohtorille. Mies oli aivan pöyristynyt, että mitä pilipalimääriä meillä annetaan lääkettä, olisi itse määrännyt ainakin nelinkertaisesti. Piikillä iskettiin oksennuksenesto-ainetta ja siihen päälle kolme lääkettä.

Muutoin ei sitten hotellialueella juuri egyptiläisiä nähtykään. Lääkäri ja hotellin henkilökuntaa, matkan aikana nähdyt naiset voi laskea yhden käden sormilla (lentokentällä 1-2). Naiset eivät joko tee töitä, tai eivät tee töitä hotelleissa tai eivät tee töitä muualla kuin pääkaupungissa. Mies luki palattuamme The Economistista tutkimuksesta, jossa suurin osa egyptiläisistä naisista oli sitä mieltä, että miehen on oikeutettua lyödä vaimoaan mikäli tämä puhuttelee jotain toista miestä. Vaieka siinä tietysti olisi hotellissa ollakaan töissä!! Pöyrityttävää. Ja sellaisessa yhteiskunnassa me sitten oltiin lomalla.. hohhoh.

Miksi päädyttiin Egyptiin? Tässä vaiheessa vuotta ei etelä-euroopassa ole vielä niin lämmin (tai ainakaan varmuutta siitä), meidän tavallisesti käyttämä espanjan kämppä oli jo varattu, aiemmin ei päästy reissuun (ois menty varmaan Thaimaaseen siinä tapauksessa) ja mies ei halunnut Kanarialle eikä kovin paljon kauemmas ole järkeä lähteä viikoksi. Egypti tuntui mielenkiintoiselta ja uudelta kohteelta. Mutta näin jälkikäteen voi todeta, että kyllä se olisi vaatinut reissun Luxoriin, Kairoon tai pyramideille, että reissu olisi ollut vaivan arvoinen. Nämä reissut taas olisivat vaatineet 2 päivää ja todella aikaisen heräämisen, mikä ei 2vuotiaan kanssa tuntunut järkevältä. Eikä me oltaisi reissuun päästykään kun koko ajan oli jollakulla mahavaivoja...



Mutta lämpöä onneksi riitti peräti 30 astetta ja ylikin, ja Vera viihtyi erinomaisesti. Vera kuikuili ikkunasta jo lentokoneen laskeutuessa: "en minä nää mitään kamelia". Hehe. Onneksi nähtiin sitten kameli kuitenkin, vaikkei muita nähtävyyksiä juuri ollutkaan.



Tulipahan kokeiltua eikä uusiksi tarvitse mennä :)