Lämpötilat

Ekaa kertaa Suomeen muuton jälkeen ulkona on plus asteita!! Ekaa kertaa myös kun sisällä ei tarvitse villasukkia. Ehkä se kevät tästä vielä tulee, vaikkei kuvista niin voisi päätellä...

Tutista luopuminen

Meillä on vihdoin luovuttu kokonaan tutista. Tähän asti meillä on vielä ollut unitutti käytössä. Koska Vera on jo 2½ vuotias ja eka hammaslääkärikäynti häämöttää parin viikon päässä, tuntui että on tosiaankin aika.

Niinpä siis viime yönä, meille tuli erään tarinan mukainen tuttikeiju ja vei tutit vauvoille. Yöllä oli itkua ja hammastenkiristystä, mutta kyllä se sitten meni ohi. Aamulla tuttikeiju oli tuonut vastalahjaksi muumi-kitaran. Sitä on soitettu kotona ollessa koko päivä. Päiväkodissa päiväunet oli menneet ihan moitteetta eli tuttia ei oltu edes kaivattu. Kotona tänään illalla vähän vielä itketti tutin perään, mutta kun pääsi isin viereen nukkumaan sekin helpotti. Ehkä tämä tästä... aina se ryhtyminen on se suurin juttu, lopultahan nämä menee aika kivuttomasti, usein vaan laiskottaa eikä vaan jaksaisi :)

Vera on jo ihan hurjan iso tyttö. Miten siitä tuollainen 2½ vuotias tulikin? Juttua piisaa, suomeksi lähestulkoon ainoastaan, ja itse pitää saada tehdä kaikki. Pian on seuraava neuvola, jos sitten saisi viralliset mitatkin. On se vaan hurjaa ja haikeaa, miten aika menee...

Naisten, ja äitien, oikeudet?

Järkytyksellä luin tämän päivän Hesarista artikkelin "Raivolla runnottu". Äiti oli pakotettu alatiesynnytykseen huolimatta siitä, että hän oli aiheellisesti pelännyt lapsen olevan liian suuri, itkenyt edellisen yön ja vielä kysynyt sektion mahdollisuutta - ja lääkäri oli täysin jättänyt huomioimatta äidin ajatukset ja toiveet. Synnytyksessä naisen lantio oli repeytynyt niin pahasti, että se jouduttiin jälkeenpäin leikkaamaan. 4 kk synnytyksen jälkeen äiti ei edelleenkään kykene nousemaan ylös palapeliä kokoamasta, saatika juoksemaan. Hänelle jää elinikäinen fyysinen vamma, ja aivan taatusti hirvittävät psyykkiset traumat.

Miten tämmöistä annetaan tapahtua v 2010 Suomessa??? Vaikka osastonlääkäri kuinka toteaa että tarina on poikkeuksellinen, ei se mielestäni yhtään vähennä tosiasiaa, että tämmöistä todella tapahtuu. Lääkäri täysin ignoroi äidin tahdon ja kuulemisen ja päästää synnytyksen tilanteeseen, missä naisen lantio repeää??? Olen kuvitellut että lähinnä kätilöt ovat niitä, jotka haahuilevat muissa maailmoissa ja puolustavat luonnonmukaista synnytystä henkeen ja vereen (välillä jopa äidin hengen ja terveyden kustannuksella) - mutta että lääkäritkin. Tottakai asiat pitää punnita tosiasioiden valossa ja alatiesynnytykseen kannustaa mikäli siihen on edellytyksiä - mutta kyllä joka tapauksessa äitiä tulee kuunnella ja riskit pitäisi ottaa tosissaan.

Ei voi olla niin, että sektiosta kieltäydytään kategorisesti koska "halutaan välttää leikkauksia". Muualla maailmassa, myös jutun mukaan, on täysin normaalia tehdä keisarinleikkaus monessa tapauksessa, jossa Suomessa (ja Ruotsissa) väkisin runnotaan sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa läpi. Enkä siis ole kannattamassa mitään yleistä sektion hyväksyntää ja 50% sektioita kuten Italiassa, mutta joku raja. Mitä oikeuksia äidillä on omaan ruumiiseensa?

Tässä sitten on yksi äiti lisää, joka ei enää uusia lapsia halua. Minunkin tuttavapiirissäni on niitä kauhusynnytyksen läpikäyneitä, jotka ovat päättäneet että nyt riitti - yksi lapsi on tarpeeksi.

Ironisesti voisi sanoa, että onhan tässä maailmassa jo ihan liikaa lapsia, joten tässä toimitaan sitten kai vastuullisesti maapallon väestöpolitiikan nimissä...

Samassa lehdessä Sipilä kirjoittaa kolumnissaan EU:sta ja naisen ruumiista. Suomalaismepit ovat ottaneet kantaa naisten oikeuksiin viime viikolla, kun EU:n parlamentti äänesti EU:n tasa-arvomietinnöstä. Mm. Kokoomusmeppi Eija-Riitta Korhola on sitä mieltä, että eurooppalaisnaisille ei pidä taata mahdollisuutta turvautua ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen, ei edes ilmaiseen raskaudenkeskeytysneuvontaan. Kun suomalainen nainen on tätä mieltä, ei liene ihme, että puolalainen katolinen mies ajattelee näni. Kyllä minä miettisin todella kahteen kertaan naisena, haluanko äänestää kyseisesti ajattelevaa naista päättämään asioistani.

Nämä kaksi artikkelia itse asiassa liittyvät toisiinsa - missä määrin naisella on oikeus päättää ruumistaan itse?

Mäessä

Hyvää ystävänpäivää!



Vera kokeili eilen ekaa kertaa laskettelua

Lunta ja jäätä

Tämän talven jääpuikkoja meillä kotona

Pieniä ja isoja eroja

Olen taas päässyt lempiaiheeni pariin eli lapsipolitiikkaan ja Suomen ja Ruotsin eroihin. Tänään oli eka lapsipoliittisen työryhmän kokous, tosi kivaa! Kokousta on edeltänyt aktiivinen sähköpostikirjoittelu. Siellä jo on huomannut, miten aina vaan riittää näitä "Suomessa ei tueta kotiäitiyttä/lapsen kotona hoitamista" mielipiteitä. Voi kukkua! Suomessahan sitä juuri tuetaan. Missä muussa maassa valtio maksaa 3vuotiaaksi siitä, että vanhempi on lapsensa kanssa kotona? Ei mulle ainakaan tule mieleen. Lähinnä tulee mieleen valtiota, jotka maksavat n 3kk-6kk siitä että äiti on lapsensa kanssa kotona....

Niinpä se, että valtio maksaa siitä ilosta, että äiti on kotona lapsen 3vuotiaaksi asti, on kyllä mielestäni ihan kiitettävää kotonahoidon tukemista. Ja ei, sillä tuella ei todellakaan elä, mutta onko se nyt tarkoituskaan? Onko ylipäänsä tarkoituksenmukaista, että valtio tukee kotiäitiyden institutionalisoimista - koska äidithän sinne kotiin jäävät, siis peräti kolmeksi vuodeksi lapsineen.

Ja kun tämän mielipiteensä esittää että kyllähän kotiäitiys on tuettua (=valtio maksaa eivätkä äidit käy töissä ja kerää veroa), aina alkaa huuto, kuinka olen kotihoitovastainen päiväkodinpuolustaja, en tue valinnanvapautta, kuinka kaikki lasketaan rahassa eikä tajuta miten arvokasta on hidas lapsuus ja kotona 3v asti oleminen... ja siinä taas mennään metsään. Enhän minä sanonutkaan, ettei se olisi arvokasta. Yhtälailla kuin päiväkodissakin oppii arvokkaita sosiaalisia taitoja. Ja rahaahan olivat juuri aiemmin huutamassa valtion tuen muodossa, kun minä totesin että sitä kyllä annetaan, niin yhtäkkiä itse olinkin se rahakeskeinen päivähoitofriikki.

Se on tässä mielenkiintoista, että Ruotsissa ei koskaan törmäisi vastaavaan ajatteluun. Ruotsissa kun kotihoidontukea edelleenkeen kutsutaan nimeltä "kotiäitiloukku". Ja kun Suomen esimerkkiä katsoo, sitähän se onkin. Sitten valitetaan, miten mm naisten eläkkeet ovat pienet - no, kotonaoloaikahan ei kerrytä eläkettä ja kotona ovat nimenomaan naiset. Siinä vaiheessa kun edes 30% kotihoidontuesta menee isille, olen valmis kannattamaan kotihoitosysteemiä. Sitä odotellessa---

Mutta näitä keskusteluja jatketaan. Huomaan katsovani asioita kovin ruotsalaisten lasien läpi :)

On toki myös asioita, joissa erot tuntuvat kallistuvan Suomen suuntaan. Esimerkiksi neuvolasysteemi on kyllä kattavampi ja lasten tarkastuksia enemmän. Lääkärikäyntejäkin tuntuisi olevan useammassa.

Täällä myös oltiin aivan järkyttyneitä siitä, että Ruotsissa vielä viime vuonna annettiin AD-tippoja lapsille. A-tippoja!! Täti meinasi tippua tuolilta. No nythän Ruotsikin on lakannut niiden antamisen ja siirtynyt pelkkiin D-tippohin. Suomessa näin tehtiin kuulemma jo 90-luvulla...