Mukavia asioita

No niin. Yleensä en ole ollenkaan niin negatiivinen kuin tässä viime aikoina joten ajattelinkin kirjata ylös joitakin mukavia asioita. Siis ihan parasta on kun

- mummo ja vaari asuvat melkein nurkan takana ja Vera saa nauttia heidän seurasta viikottain
- saunaan pääsee vaikka joka päivä
- vanhoja kavereita voi nähdä kaupungissa lounaalla
- ulkona on kaunista kuin postikortissa
- Vera viihtyy tosi hyvin päiväkodissa
- voi taas osallistua vähän aktiivisemmin politiikkaan
- koska meillä on auto mun tulee harjoiteltua autolla ajoa
- me on varattu loma lämpöön parin kuukauden päästä
- lähellä on ok kiinalainen ravintola josta saa ok take away ruokaa
- perheen kanssa tulee oltua paljon
- joustava työ sallii töiden tekemisen kotona
- muutto sujui kuitenkin lopulta aika jouhevasti
- asioita hoitaessa saa käyttää suomea :)
- tänä talvena on päässyt hiihtämään ekaa kertaa sitten 90-luvun (tai jotain)
- meillä on ihana kaakeliuuni joka lämmittää ainakin joskus
- alakerran vessassa toimii putket
- me on päästy jo elokuviin kaksi kertaa tammikuussa
- kohta on kesä (I wish)

Valitusta

Varoituksen sana: tämä postaus on pelkkää valitusta.

Kun nyt kerta ihan rehellisiä ollaan, niin näin 4 viikon kokemuksen perusteella voin sanoa, että omakotiasuminen ei ole mun juttu. En ymmärrä, miksi sitä pidetään niin arvossa. Jos voi valita, miksi valitsee juna-asemalla palelemisen ja tunnin työmatkat edestakaisin? Meidän livskvalité on laskenut kuin lehmänhäntä sen jälkeen kun Suomeen muutettiin. Asuminen maksaa aivan sairaasti, ja siltikin kotona saa palella. Junat eivät kulje (taas tänään) ja töihin ei pääse, ja vaikka kaupat olisikin auki myöhään niin mitä hyötyä siitä on kun asuu jorpikon kuusessa kaiken elämän ulkopuolella?? Lapsi joutuu joko olemaan pitkää päivää päiväkodissa tai venhempien on mahdotonta tehdä normaalia 40 tunnin työviikkoa. Siivoojaan ei ole varaa ja paitojen pesetys pesulassa on liian kallista, joten se vähäinen vapaa-aika mitä ei kuluta junassa menee siivoamiseen ja silittämiseen.

Tänään taas menee puoli päivää ennen kuin varpaat on lämmenneet kun sai odottaa jääkylmällä asemalla ja sitten seistä täyteen ammutussa junassa.

No, mies onneksi suhtautuu stoalaisen tyynesti ja muistaa hyvätkin puolet. Kuten sen, että on oma sauna, ja pulkkamäki pihassa, ja pääsee helposti hiihtämään.

ps. Niin ja tämähän ei muuten liity Suomessa/Ruotsissa asumiseen. Vaan ihan siihen kaupunki/lähiö kontrastiin. Paitsi ettei Tukholmassa taida olla ihan näin kylmä...

Sairastelua

Meillä on sairastettu ruhtinaallisesti sitten Suomeen muuton. Onkohan täällä eri pöpöt? Pari viikkoa sitten oli tosiaankorvatulehdus (ensimmäistä kertaa) ja nyt on epämääräistä vatsatautia ja oksentelua, torstaista lähtien. Onneksi päästiin helposti silloin edellisellä kerralla lääkäriin, ja Kelalta tuli jo reilu viikko sitten ilmoitus että meidät on siirretty Suomen sosiaaliturvaan. Ei siis onneksi kestänyt kauaa eikä ollut mitään suurempia kommervenkkejä.

Mutta kyllä tätä kylmyyttä riittää! Miten juuri tämä talvi voikin olla näin kylmä? Ja koska Tukholmassa on vain muutama pakkasaste, lähinnä kiristelen hampaita täällä arktisissa oloissa. Vanha puutalo on muuten ihana, mutta ei tosiaan rakennettu -20 asteen pakkasia ajatellen. Veralla on ollut nuha siitä lähtien kun muutettiin Suomeen....

Yksittäisiä huomiota

Meillä vietetään harva se päivä nykyään kahvikestejä. Kahvi lämmitetään uunissa ja sen sekaan tarjotaan maitoa ja - rusinaa. Ei siis sokeria, vaan rusinaa. Mistä ihmeestä tämä on tullut, glögistä vai mistä?

Tänään tullessä myöhään töihin tajusin että Stocka oli jo avannut ovensa klo 9.00! Mahtavaa, kaupat avaavat ysiltä ja ovat myöhään auki. Tukholmassa mikään ei avaudu ennen kymppiä. Jopa Alko näytti olevan klo 9 auki, outoa...

Ja Stockalla myytiin Runebergin torttuja! Ihanaa, en edes ollut tajunnut että niitä on ollut ikävä. Maistoin tässä yksi päivä vuosiin marjapuuroa (se ei ollut niin hyvää kuin muistin kyllä) ja karjalanpiirakoita saa vaikka JOKA PÄIVÄ!!

Helv... VR

Tänään olen todella kironnut VR:n alimpaan helvettiin. Junavuoroja oli taas peruttu, eikä luonnollisestikaan YTV:n aikatauluhakuun oltu viitsitty mainita asiasta mitään. Lähdin neljän aikaa töistä ja olin Veran tarhalla 17.10. Noin 30 min matka kesti siis 1h 10 min. Junavuoro oli vaan jätetty välistä, pahimpaan ruuhka-aikaan. Jouduin menmään ensin junalla ja vaihtamaan bussiin, jota odotin 15 min ja sitten se jurnutti ruuhkassa.

Päiväkoti sulkee klo 17, joten arvatkaa oliko kivaa hakea lasta viimeisenä, noin niinkuin kolmannen päivän kunniaksi. Onneksi päivä oli mennyt tosi kivasti, paitsi tietysti siinä vaiheessa kun kaikki muut oli haettu kotiin, oli tullut suru. Hirveä äiti!!!

Kuinka paljon näihin työmatkoihin pitää varata, puoltoista tuntia suuntaansa Espoosta Helsinkii-kö?! On todella ikävä 20 min kävelymatkaa töihin, mikä mulla Tukholmassa oli enkä juuri nyt ihan ymmärrä täällä helkkarin kuusessa asumisen ihanuutta.

Hyvin hidas alku...

Meillä on alkanut aika takkuisesti tämä työ-ja päiväkotitaival. Vera on köhinyt rankasti jo pitkänä ja yöt on olleet tosi repaleisia. Tänään sitten päätin että lääkäriin on soitettava, vaikkei nyt virallisesti systeemiin kuuluttaisikaan. Jonotus kesti n 10 min, mutta saatiin samantien aika aamupäivälle terveyskeskukseen 15 min kävelymatkan päähän. Lääkäri oli erittäin pätevänoloinen ja tosi mukava. Korvatulehdus. Ainakin tämän kokemuksen perusteella julkinen terveydenhuolto tuntuisi toimivan. Päiväkoti jäi siis tänään väliin, huomenna saatiin lupa mennä.

Luulin Veran olevan tästä iloinen, mutta koko matka lääkäristä hän huuteli pulkasta "päiväkotiin, päiväkotiin", joten ihan positiivisin mielin ollaan huomenna menossa...

Mitä meikäläisen työmatkoihin tulee, VR on todella kunnostautunut hoitamaan työmatkaliikennettä. Perjantaina kun uskaltauduin kokeilemaan, ensin odotin puolisen tuntia -15 asteen pakkasessa kun junaa ei tullut. Lopulta väänsin itkua laiturilla ja mies heitti autolla töihin ja varpaiden sulamisessa meni sen jälkeen puoli päivää. Takaisin tullessa 15 min matka kesti tunnin, koska vaihteissa oli vikaa. Tällä kertaa istuin onneksi sisällä lämpimässä junassa, ja luin kirjaa, mutta ei se nyt ehkä kuitenkaan se toivottu perjantai-illan viettämistapa ollut. Ei todellakaan lupaa hyvää. Tänään en olisi uskaltanut lähteä ollenkaan kaupunkiin, huomenna mietitään yhteistä tyämatkaa autolla. Huraa julkinen liikenne??! Vähänkö masentavaa.

Talvinen pihamaa

 

Andra dagen på dagis

Toinen päivä päiväkodissa takana. Eilen oltiin vaan reilut kolme tuntia ja olin itsekin koko ajan mukana; tänään sitten jo Vera ihan itsekseen jopa neljä tuntia.

Totuttaminen on toisenlaista tosiaan kuin "kotona" Ruotsissa. Eilen oli vielä ok äidin hengata mukana mutta tänään vähän jo vihjattiin että "mene vaan, kyllä täältä sitten soitellaan jos on ongelmia"... lähdin sitten kotiin tekemään töitä ja hoitamaan asioita, jotta olin hollilla koko ajan mutta ei sieltä sitten soitettu :)

Kun menin hakemaan, oli Vera syömässä reippaasti välipalaa muiden mukana, mutta juoksi vauhdilla syliin kun näki äidin ja alkoi heti pukemaan vaatteita itse hirmuista vauhtia päälleen. Joten vähän järkytys lienee uusi päiväkoti ollut. Kuulemma ensimmäinen tunti oli mennyt itkeskellessä pihalla, mutta unien jälkeen oli ihan toinen tyttö ollut mukana jo leikeissäkin. Että ehkä se tästä... onhan sitä kuka tahansa aika pihalla ekana päivänä uudessa työpaikassa, saatika ruotsalaiseen turvayhteiskuntaan tottunut kun äiti tokana päivänä jo häipyy ;)

Mutta huomasin kyllä eilisen aikana, että Vera roikkui lahkeessa koko ajan ja oli todella "mammig" ja tietenkään ei tavallisesta päiväkodissa olemisesta tullut oikein mitään. Joten olen kyllä sitä mieltä, että parempi lähteä pois jotta lapsen on alettava sosiaalistua toisen lasten kanssa eikä vaan roikkua äidissä.

Soittelin myös Kelaan ja sieltä selvisi, että vaikka olen Suomessa jo kirjoilla en kuitenkaan ole Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä... ainakaan vielä, vaan täyttää pitää lomake Y77. Menin sitten ihan henkkoht käymään Kelaan ja sieltä kyllä vakuutettiin ettei pitäisi paluumuuttajana olla ongelmaa päästä sisään Suomen sosiaaliturvaan. Ruotsin Skatteverketistä tuli jo kirje, etten kuulu enää sinnekään... Tällä hetkellä en siis kuulu mihinkään maahan!! Saas nähdä kuin muijan käy :/

Ekojen päivien tuntoja

Niin siis hyvää uutta vuotta täältä uudesta Suomen kodista, koti on tosiaankin idyllinen vanha puutalo Espoossa. Mutta kylläpäs meidän muutto Suomeen alkoi aika järkyttävissä merkeissä - oltiin juuri lähdössä Selloon kun kuulimme uutiset eikä sitten mentykään. Tervetuloa Suomen Amerikkaan, Espoon autokaupunkiin missä aseet paukkuu...! Todella surullista, ja mikä karmea loppu vuodelle 2009.

Paljon on kirjoitettu ja puhuttu Suomen väkivaltaisuudesta maana. Kyllähän se on ihan selvää, että jos Matti Nykäselle hymistellään kun se vetää vaimoaan turpaan, niin pohjimmiltaan väkivalta on siis ihan ok. Mervihän se vaan on tyhmä kun antaa Matin hakata. Tästä voi vetää korrelaation yleisesti kotiväkivaltaan - kun mies hakkaa, nainen on vaan tyhmä kun ei lähde. Eikä naapureiden asioihin puututa. Ryyppyremmien tappelut on tietysti ihan ok, ja riitojahan on aina ratkottu tappelemalla ja puukolla. Mies, hanki ja kirves, lauloi jo Eppu aikoinaan. Mutta annas jos joku menee ulkomailla mainitsemaan että väkivaltaisuus on hyväksyttyä Suomessa, kyllä tulee turpaan niin että tutisee. Sofi Oksasellehan kävi juuri näin.

Että tämmöisessä merkeissä päästiin Suomen vuoden alkuun. No, muuten on ollut idyllista, pakkaset huitoneet -11-20 välillä ja meidän vanhassa puutalossa kieltämättä vähän viileää... putket on yläkerran vessasta jäässä, sähkölaskua odotellessa... ikkunasta näkyy talvinen piha ja pulkalla on kuljettu pitkin lähiötä.

Jo nyt huomaa, ettei ilman autoa selviä mihinkään (tai kai selviäisi jos pitäisi mutta näinhän se menee, valitettavasti). Helsinkiin asti ei ole edes vielä päästy, kun yleensä sinne mennään aikalailla heti alkuun. Tässä on suhattu autolla Ikeassa ja Kierrätyskeskuksessa (no, se on kylläkin Helsinkiä), josta löytyi tosi kivasti huonekaluja. Kavereitakin on keretty jo nähdä, ja pienet uuden vuoden vastaanotot järjestää. Testataan elämää ilman TV:tä ja katsellaan ohjelmia pelkästään netin kautta.

Muutto oli kyllä kieltämättä ihan sieltä syvältä, todellakin olisi pitänyt vuokrata muuttoauto eikä viedä useaa muuttolastia pikkuautolla yli lahden. Viimeisiä nyssäköitä autoon tunkiessa hiki valui ja mehän ei sitten edes Veran kanssa mahduttu autoon, vaan hurautettiin satamaan taksilla. Ja sitten tietysti hirmuinen purkuduuni täällä päässä. No, nyt alkaa pikkuhiljaa olla tavarat paikallaan, mutta on tässä molemminpuolin ollut hammasten kiristelyä ihan riittämiin.

Muutenkin on ajoittain oltu ihan raivona kun ollaan eksytty sata kertaa täällä Espoossa ja suomalaiset jutut tuntuu oudoilta. Hinnat tuntuu kalliilta ja vähän on ollut kuin ulkomainen olo ;)

Käytiin sitten vaihtamassa kirjat, mun ja Veran. J jäi vielä Ruotsiin. Asian hoitaminen maistraatissa sujui helposti, ja totesivat että olisin voinut tulla ilman Veraakin, vaikka puhelimessa toisin väittivät. Myöhemmin mieleen tuli mielenkiintoinen seikka - missään ei kysytty isän suostumusta lapsen kirjojen siirtämiselle. Olisi kai voinut olettaa, että tarkistetaan muuton olevan isällekin ok, nykypäivänä, kun kaikenlaiset huoltajuuskiistat ovat arkipäivää. Sanoisin, että aika sinisilmäistä...

Huomenna mennään ekaa päivää päiväkotiin. Jännittävää. Vera on tähän mennessä sopeutunut ja tykännyt tietysti kun ollaan mummolaa lähellä, ostettiin uusi sänky ja siis vihdoinkin on siirrytty isojen tyttöjen sänkyyn, samoin pikkuhiljaa jätetään päiväunia pois. Rytmit oli jo valmiiksi joulun ym jäljiltä ihan sekaisin, ja sitten vielä mentiin tunnilla eteenpäin ja viiem aikoina on kukuttu pitkin öitä.

Nyt taitaa olla aika siirtyä minunkin nukkumaan, kunhan saan ekat uudella koneella pestyt pyykit ripustettua. Raportointi jatkunee :)

Hyvää uutta vuotta 2010!