Huippu päiväkoti

Oltiin tänään ekaa kertaa kylässä Veran päiväkotikaverin Amandan luona. Amandakin on muuttamassa vuoden vaihteessa, myös omakotitaloon, tosin Tukholman sisällä. Joten molemmat tytöt lopettavat päiväkodissa joulukuun lopussa.

Tuntuu ihan älyttömän kurjalta. Nämä on ensimmäiset kaverit, ensimmäinen tarhapaikka, Vera on viihtynyt ihan älyttömän hyvin, hoitajat on hirmu kivoja, ryhmät kohtuullisen kokoiset. Kaikki muu on ihan mielettömän hienoa paitsi piha, ja siihenkin on luvassa parannus kevään aikana.

Sydäntä raastaa ottaa lapsi pois päiväkodista, jossa viihdytään, jonka henkilökunta on kaikki tuttuja ja lapset kivoja kavereita joista puhutaan päivittäin. Raastaa, vaikka kuinka järki sanoo, että 2vuotias unohtaa, tutustuu uusiin helposti ja sopeutuu.

Mutta olen kyllä niin tyytyväinen meidän päiväkotiin ja Veran viihtymiseen siellä. Toivottavasti uudessa päiväkodissa olisi yhtä kivaa.

Kotihoidontuesta Ruotsissa

Dagens Nyheter kommentoi tänään pääkirjoitussivulla kotihoidontukea, joka on pian ollut voimassa Ruotsissa puolitoista vuotta. Porvarihallitus sai aikaan tämän uudistuksen, jonka mukaisesti kotihoidontukea (aika pientä sellaista) voi saada lapsen 3v syntymäpäivään asti. Hyvin harva on käyttänyt tätä uudistusta hyväkseen - ja eri kuntien välillä erot ovat olleet suht suuria. Eniten tukea on otettu maahanmuuttajavaltaisissa kunnissa.

Mielenkiintoinen on lause: om hemmavaron nu ger barnen en sämre start i livet, är det någonting som ska subventioneras? Eli todetaan, että kotonahoidetut lapset saavat huonomman alun elämälleen kuin päiväkodissa hoidetut. Mielenkiintoinen kommentti, joka perustuu siihen, että kotihoidontukea ovat käyttäneet erityisesti maahanmuuttajaperheet, jolloin kotonahoidetut lapset ovat täysin erillään ruotsinkielisestä yhteiskunnasta ja pahimmillaan tulevat kouluun niin, etteivät ole oppineet maan kieltä.

Eipä tulisi mieleenkään Suomessa heittää vastaavaa kommenttia. Yleinen käsitys Suomessa kun on, että kotona hoitaminen olisi jokseenkin positiivista lapsen kehityksen kannalta. Täällä siis aivan päinvastoin, artikkelissa todetaan myös kuinka säälittävää on se, miten kotonahoidetut lapset jäävät ilman päiväkotien oppimisympäristöä sekä sosiaalista yhteistoimintaa, jota päiväkoti tarjoaa.

Pääkirjoitus on tietysti mielipide, mutta kuvastelee yhteiskunnan tuntoja. Lisäksi todetaan, että kotihoidontuki myös utmanar arbetslinjen (porvarihallituksen lempilapsi on ollut voimakkaasti tukea työntekoa, ei "kotona makoilua" tai tuilla elämistä) sekä utmanar jämstelldheten koskapa kotihoidontuen saaja on riippuvainen puolisonsa tuloista. Eipä siis juuri mitään positiivista nähdä tässä tukimuodossa.

Näin erilailla siis naapurimaissa.

Vakuutusta kaiken varalle?

Olen tällä viikolla miettinyt vakuutusasioita. Koska joudummee hommaamaan kotivakuutuksen (oelemme löytäneet talon, mutta siitä lisää tuonnempana) on aiheelliseksi tullut pohtia, pitäisikö vakuutukset keskittää - eli otammeko lapselle sairauskuluvakuutuksen? Tällä hetkellä olen kallistumassa vaihtoehdon "ei lapsivakuutuksta" puoleen. Suomessa toimii edelleen hyvä julkinen terveyshuolto. Sinne saattaa joutua jonottamaan, mutta se toimii ja sieltä saa hyvää hoitoa. Tässä käsityksessä ainakin minä olen. Vai olenko väärässä?

Lapsivakuutus on aika hintava. Lisäksi siinä on noin 100€ omavastuu. Tosin monissa vakuutuksissa tämän joutuu maksamaan vain kerran vuodessa, mutta tällä tahdilla mitä tähän mennessä on käytetty lääkäripalveluja, ei lapsivakuutus olisi tosiaan kannattanut (huom. Ruotsissa ei vastaavaa sairauskuluvakuutusta ole olemassa, koska ei ole juuri yksityistä hoitoa). Ja rappiolle ja katuojaan tuskin joutuu, vaikkei yksityiselle pääsisikään.

Mutta sitten. Niin, entäs jos yhtäkkiä tarvitsisikin ravata lääkärissä solkenaan? Jos jotain sattuu... mutta mistä sitä tietää, mistä sitä voi koskaan tietää ja vakuuttaa kaikkea vastaan?

Plus että mä olen kyllä periaatteellisesti vähän sitä vastaan, että tulee kahden kerroksen väkeä -systeemi - köyhät ja maahanmuuttajat menköön julkiselle, me paremmat luokan kansalaiset maksetaan vakuutukset ja mennään jonojen ohi yksityiselle. Amerikka rules. Kohta ei enää haluta maksaa julkisen terveydenhoidon ylläpidosta, kun sitä ei kerta keskiluokka enää käytä? ...mutta toisaalta sitten jos oma lapsi on kipeä, on kyllä todenäköisesti toinen ääni kellossa...

Miten teillä? Oletteko ottaneet vakuutuksen ja jos olette/ette, miksi tai miksi ei?

Ensi tiistaina - tervetuloa!

Tänään on myös YK:n naisten vastaisen väkivallan päivä
International Day for the Elimination of Violence against Women

Lapsen kanssa harrastusta?

Yritin etsiä harrastusmahdollisuuksia Helsingissä /pääkaupunkiseudulla lapsen kanssa, mutta en löydä mitään. Hesarin sivuilta ei löytynyt mitään järkevää, työväenopisto ei näytä järjestävän lapsille mitään enkä tiedä mistä muualta hakisin. Olenko vaan vähän huono hakemaan vai mitä?Esimerkiksi jotain musiikki, laulu, tanssiryhmiä, kuka niitä järjestää? Ja siis ei mitään Tanssiopiston 500 euron balettikursseja, vaan marakasseja ja pomppimista...

Ajokokemuksia

Arvatkaa mitä tyttö sanoi Helsingissä ollessa, kun istuin rattiin ja aloin ajaa. Tuijotti silmät ymmyrkäisinä viereiseltä penkilta ja totesi: "Äiti osaa!". Siinä se tuli. Pakkohan sitä on ajaa enemmän, ettei ajaminen ole vaan isien hommaa!! Lisäksi kun tultiin perille, kysyin että "no eikös mennyt hyvin" - Vera katsoi mua totisena ja sanoi "pelottaa". Että silleen. Tämä juttu jää kyllä historiaan :)

Vanhemmuudesta ja yhteiskunnan tuista

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomalaisille isille annettiin isänpäivälahjaksi kaksi lisäviikkoa isävapaata. Hesari uutisoi tässä, että jos isä pitää vanhempainvapaan kaksi viimeistä viikkoa, saa hän lisäksi ekstraa aiemman kahden viikon sijaan neljä viikkoa. Tämä uudistus tosin tulee voimaan vasta ensi vuonna syntyneiden vauvojen kohdalla.

Harmi vain, että näitä isävapaita aika harva isä käyttää. Jutussa myös todettiin, että vain yksi kuudesosa isistä on käyttänyt isävapaita. Oletusarvona oli, että yksi viidesosa käyttäisi. Siis onnettomat 15-20 % isistä pitää mahdollisena /haluttavana olla lapsensa kanssa ekstra kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa?? Mikä siinä on niin vaikeeta? Kaatuuko talous kahteen viikkoon? Vai eikö työt jousta? Vai eikö vaan huvita?

Tässä viime aikoina kun olen taas vertaillut Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmiä (moni tuttu ja kaveri on raskaana tai saaneet vauvan molemmin puolin lahtea), kyllä täytyy sanoa että länsinaapuri voittaa mennen tullen sekä joustossa, monipuolisuudessa että tasa-arvossa. Vanhempainvapaapäiviä on Ruotsissa 480 lasta kohden. Nämä saadaan jakaa muuten miten vain, mutta 60 niistä on toisen vanhemman otettava. Mitään valmiiksi määriteltyä "äitiyslomaa" tai "isävapaata" ei ole olemassakaan, vaan päivät todellakin saa käyttää miten tahtoo (lukuunottamatta ko 60 päivää). Miksi ylipäänsä Suomessa pitää olla ensin 105 päivää äitiyslomaa? Entä jos äiti haluisikin olla kotona vähemmän ja isä loput? Äidin on siis oltava määrätyt kuukaudet kotona.

Suomessa vanhempainloma alkaa kun äitiysloma loppuu. Vanhempainloma kestää 158 päivää ja vanhempainlomalle voi jäädä äiti tai isä. Vanhemmat voivat myös olla vanhempainlomalla vuorotellen.

Isyysnetistä poimittua: vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10.5% pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. MAsentavaa. Siinä näkee, miten vapaaehtoinen kannustejärjestelmä toimii. Eipä juuri mitenkään.

Itse kannatan yhä lämpimämmin ruotsalaista systeemiä, jossa toisen vanhemman on otettava min. 60 päivää, muuten nuo päivät menettää. Kun ei kerran isät muuten jää kotiin, siihen on näköjään puoliksi pakotettava. Tai jossain tapauksessa niin päin, että jos ei äiti anna isän jäädä kotiin, niin siihen pitää puolipakottaa. Toki perhe voi myös jättää käyttämättä tuon 60 päivää, jos isä ei millään suostu kotiin jäämään. Johan tuo luku 10.5% osoittaa selvääkin selvemmin, ettei isiä muutoin kotiin saada kuin rahallisella puolipakolla (=menetät tuet muutoin).

Itse asiassa kun Ruotsin demarit nyt ehdottavat, että vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken, kannatan kyllä tätäkin. Yksi kolmasosa äidille, yksi isälle ja loput jaettavaksi miten haluaa. Kuten käsittääkseni Islannissa, ja hyvin toimii. Olen valmis suht radikaaleihinkin toimenpiteisiin, kun ei vapaaehtoisuus kerran toimi. Kun kuuntelee meilläkin töissä suomalaisten isien kommentteja tyyliin: " Soita sille, kyllä se varmaan tulee paikkaamaan, sehän on vaan isyyslomalla", nousee karvat pystyyn. Miten niin "vaan isyyslomalla"?? En todellakaan soita toiselle kesken isyysloman.

Lisäksi, isyyslomaa Suomessa isä voi saada vain jos isä asuu lapsen äidin kanssa. Miksi? Eikö isä yhtäkkiä olekaan isä, jos hän ei asu äidin kanssa yhdessä? Miten se yhdessäasuminen ylipäänsä isyyteen liittyy??

Joustavuuteen liittyen; Ruotsissa kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää voi jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle. Minä voin esimerkiksi edelleen hakea Verasta vanhempainvapaata vaikka puolittaisen päivän, jos minulla vain on edelleen päiviä jäljellä - ja sen olen tehnytkin. Vanhempainvapaan määrän voi päättää kuukausi kuukaudelta, esim ottaa osan kuukausista rahallista korvausta vain 4 päivää viikossa, osan 7 päivää viikossa. Päivät vähenevät sitä mukaa. Päiviä voi myös ottaa esimerkiksi isä 3 päivää viikossa ja äiti 2. Osa-aikainen työnteko on helppoa ja kaikenlainen yhdistely vaivatonta.

Suomen malli, ensi äitiysvapaa, sitten vanhempainvapaa, sitten kotihoidon tuki tuntuu todella jäykältä. Osittainen hoitovapaa näyttäisi onnistuvan, mutta yksi päivä siellä, toinen täällä ei. Tällä hetkellä voin esimerkiksi päättää jäädä viikoksi kotiin Veran kanssa ja hakea viikon vanhempainvapaata. Siihen ei taida Suomen järjestelmä joustaa.

No, rehellisyyden nimissä, onhan Suomen järjestelmä silti parempi kuin monessa muussa maassa. Siltikin, nyt muuton kolkuttaessa ovella, ei voi kuin todeta että siirrytään valiettavasti huonompaan suuntaan.

Inget kunde stoppa AIK

AIK pelasi tänään Göteborgissa Göteborg IFK:ta vastaan Ruotsin mestaruussarjan loppupelin. Ja voitti!! Aivan mahtavaa. Vuoden 2009 futismestaruus, kuka olisi uskonut. Fantastista, jopa minä, täysin futisnolla, vähän innostuin. Mies meni katsomaan matsia pubiin Solnaan AIK:n kotikentän Råsundan lähelle ja jäi sille tielleen juhlimaan. Milloin lienee tulee kotiin, tämän päivän vai huomisen puolella...

Me tytöt on sillä aikaa oltu naapurin 2 vuotiaan synttäreillä ja syöty illalliseksi sushia. Lohisushi on Veran lempparia. Miten pärjäämme Helsingissä ilman sitä?!