tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Kämppiä ja autoja

Nyt on roikuttu asuntosivustoilla jonkin aikaa ja alkaa vähän hahmottua millaista asuntoa olisi tarjolla. Ongelmana on vaan, ettei me oikein tiedetä mitä tahdotaan... :) Fiilis vaihtuu päivittäin. Yhtenä päivänä keskusta-asuminen tuntuu houkuttelevalta, lyhyt matka töihin ja enemmän aikaa olla lapsen kanssa kotona. Take away valikoimankin luulisi olevan laajempi, vaikka jo pelkäänkin miten käy kun sushiravintoloita ei olekaan enää joka korttelissa...!

Toisena päivänä houkuttaa oma piha, jonne lapsen voi päästää ovenavauksella leikkimään. Mutta sitten taas itkettää puolen tunnin -tunnin päivittäinen menopaluu-liikenne. Ruuhkamaksujakaan ei Helsingissä vielä tunneta. Jonoissa saa siis seistä, jollei asunto löydy junan tai metron varrelta.

Autoakin olemme katselleet. Sellaista en olekaan vielä koskaan omistanut. Autojen hinnat näyttävät kuitenkin olevan selvästi alemmat lahden tällä puolen, joten rahallisesti auton osto kannattaisi. Mutta että minusta autonomistaja... lisäksi olen kuullut jo muutamaan otteeseen kommentin "Suomessa on hyvä olla auto" - joka nostaa mulla karvat pystyyn. Miten niin?? Miksi Suomessa pitää olla auto jos Ruotsissa ei tarvitse? Onko joukkoliikenne muka Suomessa niin paljon huonompi? Onko se siistiä, ettei ole ruuhkamaksuja? Eikö siellä muka selviä autotta? Vai onko se vaan oletusarvo, että tietysti lapsiperheellä pitää olla auto..?

Ainoa, mihin itse oikeasti koen tarvitsevani autoa on mökkimatkat. Mutta Suomessa auton vuokraaminen on niin kallista, että ostaminen tuntuu jopa halvalta... ainakin tässä tilanteessa -mm muuten järkevänoloinen car pool käytäntö ei tunnu meille fiksulta.

Ehkä jossain elämän vaiheessa on hyvä omistaa auto??

Päiväkotijonoon päästiin, mutta enpä tiedä kuinka siinäkään käy. Kun ei tiedetä minne muutetaan, ei oikein voi tarhapaikkaakin hakea. Todella positiivinen juttu tosin oli, että hakemuksen jätettyäni mulle soitettiin yhdestä päiväkodista ja neuvottiin miten pitää toimia. Harmillista vain, että juuri ko päiväkodissa oli kuulemma jonoa ruuhkaksi asti.

torstaina, syyskuuta 10, 2009

Asuntokäytäntöjä

Pientä vertailua on tullut tässä viime aikoina tehtyä, uuden ja vanhan kotimaan välillä. Lopputulos, Ruotsissa elo on kyllä aikalailla leveämpää. Kun lainaa ei lyhennetä lainkaan (jos on hiukan alkupääomaa) ja lainan takaisinmaksuaika on jotain 60-100 vuotta, niin kuukausikulut on aika siedettävät - etenkin alhaisen koron aikana. Suomessa vedetään vyötä kireämmälle ja kireämmälle ja säästetään niin että henki pihisee, jotta saadaan mahdollisimman pian laina pois maksettua. Eihän pankille sovi olla velkaa!

Ruotsissa ei lainanlyhennystä pidetä kovinkaan järkevänä. Miksi laina pitäisi maksaa pois? Ja niin kauan kuin asuntojen hinnat pysyvät samana tai nousevat, ei tietenkään mitään riskiä olekaan. Käteen jää kivasti fyffeä, ruokakaupasta ostetaan häränfilettä ja Thaimaaseen voidaan matkustaa 4-henkisen perheen voimin pari kertaa vuodessa. Huraa kansankoti! Samaan aikaan suomalaiset lapsiperheet kituuttavat, matkustavat mökille ja ostavat jauhelihaa alennuksesta.

Noin niinkuin kärjistetysti.

Itse olen elänyt molemmin tavoin, ensin asuntovelallisena Suomessa ja sitten Ruotsissa. Ero on huima. Itse valitsin Suomessa nimenomaan suomalaisen tavan - niin paljon velkaa pois niin nopeasti kuin mahdollista. Perheettömänä rahaa jäi silti suht ok, mutta kyllä ensisijainen tavoite oli päästä pankin ikeen alta. Ruotsissa taas, lainaa otettiin surutta kunnon määrät, lainantakaisinmaksuaika meillä on 55 vuotta (ei ihan tarkkaa tietoa, huihai ...) ja lyhennyksiä ei tunneta. Siksipä voimme asua keskustassa 1800-luvun lopulla rakennetussa ihanassa talossa 80m2 asunnossa, ja maksaa hyvin kohtuullisesti kuussa. Nyt lainaehtoja Helsingistä tutkiskellessa voi vaan todeta, ettei meillä taida olla samaan varaa. Ok, olemme toki molemmat suht ok palkatuissa töissä, mutta silti ihan keskiluokkaa.

Mikä on parempi tapa? En tiedä. Ruotsalaisessa systeemissä on riskinsä, mutta en kyllä täysin suomalaisenkaan enää usko. Tiedän vain, että ruotsalainen elää paljon leveämmin kuin suomalainen sisarensa.

Ajattele, jos et lyhentäisi lainaa lainkaan. Paljonko enemmän jäisi elämiseen kuussa? Mitä tekisit niillä rahoilla?