Tällä viikolla oli Dagens Nyheterissa juttua lasten hammashoidosta, miten hampaiden kunnossa näkyy millä Tukholman alueella lapset asuvat. Ns. köyhillä maahanmuuttajapainotteisilla alueilla lasten hampaat ovat huonommassa kunnossa ja on enemmäön reikiä kuin perinteisillä hyvinvoivilla svenne-alueilla. Samassa jutussa todettiin, että ensimmäinen hammastarkastus järjestetään sinä vuonna kun lapis on täyttänyt 3. Siis lapsi voi keretä melkein 4-vuotiaaksi ennen kuin hampaat tarkastetaan?! Musta se on kyllä aika myöhään... Usein huonot ruokailu-tavat opitaan jo 1-vuotiaana, eikö olisi fiksua järjestää eka tarkastus jo hiukan aikaisemmin?
Miten lienee Suomessa?
Ruotsi luulee olevansa niin täydellinen, maailman mallimaa. Monet asiat on kuitenkin ihan levällään, etenkin kun terveydenhuoltoa tarkastellaan. Jos akuuttiin hoitoon joutuu odottamaan 6 tuntia, voiko sitä kutsua akuutiksi???
torstaina, huhtikuuta 30, 2009
keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009
Neiti kevät on tullut kaupunkiin
Täällä on ollut pitkä ja syvä hiljaisuus. Sinä aikana on puihin tullut lehdet ja kevät saapunut todenteolla Tukholmaan. Helsingin viima meni luihin ja ytimiin - kyllä tässä Helsingin ja Tukholman välillä sittenkin on eroa niin tuulen purevuudessa kuin lehtien saapumisen tahdissa.
Suomessa valmistaudutaan vappuun, täällä keskustellaan vaan vappumarsseista ja -kokoista. Kaupatkin lienevät normaalisti auki perjantaina. Tänä vuonna harkittiin pitkään missä vappua vietetään ja pääsyttiin erinäisistä syistä Tukholmaan. Todennäköisesti perjantaina päätös harmittaa vietävästi, kuten joka kerta täällä vappuna ollessa. Onneksi sentään ihanat suomalaiset ystävämme ovat kutsuneet vapun vastaanottoon, jottei tarvitse ihan nurkissa mököttää.
Viime vuonna Vera sai vappupallon ja juhlimme samalla Veran 9kk päivää. Nyt ei olla aikoihin juhlittu, ja kun Veran ikää kysellään vastaus kuuluu heinäkuussa 2 vuotta. Kuukausia ei enää tiedä eiväkä ne enää merkitse suurempia. Tytöstä on tullut pieni päiväkotilainen, jota monesti saa puoliväkisellä raahata päiväkodista kotiin. Puistossa eniten kiinnostaa muiden seura, keinuminenkin on kivaa ainoastaan niin kauan kun joku muu taapero keinuu vieressä.
Vähän kyllä harmittaa, ettei saa tänä vuonna hommattua mahtavaa kitty-palloa lapselle.
Suomessa valmistaudutaan vappuun, täällä keskustellaan vaan vappumarsseista ja -kokoista. Kaupatkin lienevät normaalisti auki perjantaina. Tänä vuonna harkittiin pitkään missä vappua vietetään ja pääsyttiin erinäisistä syistä Tukholmaan. Todennäköisesti perjantaina päätös harmittaa vietävästi, kuten joka kerta täällä vappuna ollessa. Onneksi sentään ihanat suomalaiset ystävämme ovat kutsuneet vapun vastaanottoon, jottei tarvitse ihan nurkissa mököttää.
Viime vuonna Vera sai vappupallon ja juhlimme samalla Veran 9kk päivää. Nyt ei olla aikoihin juhlittu, ja kun Veran ikää kysellään vastaus kuuluu heinäkuussa 2 vuotta. Kuukausia ei enää tiedä eiväkä ne enää merkitse suurempia. Tytöstä on tullut pieni päiväkotilainen, jota monesti saa puoliväkisellä raahata päiväkodista kotiin. Puistossa eniten kiinnostaa muiden seura, keinuminenkin on kivaa ainoastaan niin kauan kun joku muu taapero keinuu vieressä.
Vähän kyllä harmittaa, ettei saa tänä vuonna hommattua mahtavaa kitty-palloa lapselle.
perjantaina, huhtikuuta 10, 2009
Mämmiä ja suklaamunia!
Terveisiä Helsingistä ja riemukasta pääsiäistä kaikille ihanille blogin lukijoille!
keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009
Päivähoidosta
Aiempaan päivähoitokommenttiin liittyen, välillä kyllä ihmettelee mitä Helsingissä oikein tapahtuu. Tiedän helsinkiläisen päiväkodin, jossa eräässä ryhmässä on ollut viime ajan erittäin suuri vaihtuvuus, vakituinen lastentarhanopettaja on ollut sairaslomalla marraskuusta lähtien, ja sen jälkeen ryhmässä on ollut 17 sijaista - jopa 3 eri sijaista viikossa. Siis 17 sijaista 4 kuukauden aikana!
Tämähän on aivan järkyttävää ryhmän lapsia kohtaan. Ryhmässä on 23 3-5 vuotiasta lasta ja 2 lastenhoitajaa hoitaa käytännössä myös lastentarhanopettajan työt, koska lastentarhanopettajan sijaiset vaihtuvat koko ajan. Lapset eivät jaksa enää edes kysellä kuka uusi sijainen mahtaa olla - sehän kohta lähtee kuitenkin pois. Puhu siinä sitten luottamuksellisesta päivähoitosuhteesta.
En tiedä, onko tämä yleistäkin, mutta ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa Helsingin kaupungin päivähoidosta. Kun eräs ryhmän hoitaja haluaisi eläkkeelle jäämisen sijaan jatkaa osa-aikaisena, oli ylemmältä taholta todettu, että se ei todellakaan onnistu, kukas ne hommat sitten tekee. Parempi että tyyppi jää kokonaan eläkkeelle, ja saadaan ryhmään yksi vaihtuva sijainen lisää. (Eikä muuten ihan tue Vanhasen linjaa siitä, että suomalaiset saataisiin pysymään töissä pidempään... toinen käsi ei taas tiedä mitä toinen tekee)
Ja kun oli vedottu että perjantaisin on vähän väljempää, että jos edes silloin, oli vastaus ollut: väljempää! Eihän sellaista saa olla! Kiintiöt on täytettävä! Lapsia lisää, ovista ja ikkunoista, jotta saadaan kaikki neliöt varmasti käytettyä ja papereihin hyvän näköiset numerot.
Tämähän on kuin aikanaan Neuvostoliitossa, väliäkö sillä onko kovin järkevää, mutta kun tavoitteessa lukee 1000 saapasta niin tuhat saapasta tuotetaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi. Vaikka ei kovin järkevää, paperissa lukee että jokaista hoitajaa ja neliötä kohden pitää olla 7,3 lasta niin sitähän on oltava ne 7,3 lasta paikalla.
Eipähän kaipaa takaisin Helsinkiin kun tämmösitä kuulee.
Tämähän on aivan järkyttävää ryhmän lapsia kohtaan. Ryhmässä on 23 3-5 vuotiasta lasta ja 2 lastenhoitajaa hoitaa käytännössä myös lastentarhanopettajan työt, koska lastentarhanopettajan sijaiset vaihtuvat koko ajan. Lapset eivät jaksa enää edes kysellä kuka uusi sijainen mahtaa olla - sehän kohta lähtee kuitenkin pois. Puhu siinä sitten luottamuksellisesta päivähoitosuhteesta.
En tiedä, onko tämä yleistäkin, mutta ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa Helsingin kaupungin päivähoidosta. Kun eräs ryhmän hoitaja haluaisi eläkkeelle jäämisen sijaan jatkaa osa-aikaisena, oli ylemmältä taholta todettu, että se ei todellakaan onnistu, kukas ne hommat sitten tekee. Parempi että tyyppi jää kokonaan eläkkeelle, ja saadaan ryhmään yksi vaihtuva sijainen lisää. (Eikä muuten ihan tue Vanhasen linjaa siitä, että suomalaiset saataisiin pysymään töissä pidempään... toinen käsi ei taas tiedä mitä toinen tekee)
Ja kun oli vedottu että perjantaisin on vähän väljempää, että jos edes silloin, oli vastaus ollut: väljempää! Eihän sellaista saa olla! Kiintiöt on täytettävä! Lapsia lisää, ovista ja ikkunoista, jotta saadaan kaikki neliöt varmasti käytettyä ja papereihin hyvän näköiset numerot.
Tämähän on kuin aikanaan Neuvostoliitossa, väliäkö sillä onko kovin järkevää, mutta kun tavoitteessa lukee 1000 saapasta niin tuhat saapasta tuotetaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi. Vaikka ei kovin järkevää, paperissa lukee että jokaista hoitajaa ja neliötä kohden pitää olla 7,3 lasta niin sitähän on oltava ne 7,3 lasta paikalla.
Eipähän kaipaa takaisin Helsinkiin kun tämmösitä kuulee.
lauantaina, huhtikuuta 04, 2009
Lapsi hoitoon vai ei?
Ensimmäinen aivan ihana kevätpäivä! Asteita vaikka kuinka paljon, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Jotenkin joka vuosi on vaan yhtä ihmeellisen ihanaa, kun tulee kevät, kesä, lämpöiset säät, pitkät päivät. Kellojen siirtäminen viime viikonloppuna vaikutti valtavasti - yhtäkkiä on taas valoisat illat!
Oltiin Skansenilla kaverien ja heidän reilun parivuotiaan tyttärensä kanssa. Kaverillani on toisen lapsen laskettu aika viiden viikon päästä. Juteltiin hetki myös päivähoidosta, ja hän sanoi ehdottomasti jatkavansa 2½-vuotiaan päivähoitoa sen 30 tuntia viikossa, mikä Tukholmassa sallitaan.
Nämä tuntimäärät päätetään kunnittain, ja luku vaihtelee 15 ja 30 tunnin välillä. Kokonaista päivää ei vanhinta lasta voi päiväkodissa pitää ollessa pienemmän kanssa kotona. Tuo 30 tuntia on kuitenkin aika yleinen tuntimäärä, ja sitä myös yleisesti käytetään.
Tässä on mielestäni aika suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessakin toki vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin, ja käsittääkseni jopa koko päiväksi. On kuitenkin varsin yleistä, että vanhemmat päättävät ottaa lapsen kotiin, etenkin jos kyseessä on alle 4-vuotias lapsi.
Suomessa aihe saakin aikaiseksi kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Onko oikeutettua pitää toista lasta päiväkodissa kun on toisen kanssa kotona? Ruotsissa en ole nähnyt missään kirjoituksia, en keskustelua aiheesta - oletus ilmeisesti on, että tietysti on oikeutettua. Että lapsi tarvitsee seuraa ja virikkeitä ja siksi lapsellekin on hyvä olla päiväkodissa. Vaikka kyse olisi 2-3 vuotiaasta lapsesta.
Toisaalta ystäväni totesi ihan suoraan, että eihän siinä saa mitään tehtyä, jos 2-vuotias on kotona. Ja mietti, että jos yhden päivän pitäisi lasta kotona, niin muina päivinä voisi lapsi sitten olla täyden päivän hoidossa - kun eihän siinä kerkeä itse mihinkään, jos lapsi on hoidossa vain klo 9-15.
En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Onhan se tietysti rehellistä todeta, että lapsi laitetaan siitä syystä tarhaan, että äiti haluaa olla rauhassa kotona toisen lapsen kanssa, eikä edes vedota siihen että lapse tarvitsisi muiden seuraa. Kukin tietysti saa päättää itse miten tekee, mutta kyllä mun mielestä on aika tylyä kommenttia, että eihän sitä itse kerkeä tekemään mitään, jos lapsi on vain 6 tuntia hoidossa...
Yleisesti ottaen mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus on kannatettava asia. Se, että jotkut käyttävät oikeutta väärin, ei oikeuta poistamaan sitä kaikilta. Jos uusi tulokas on "vaikea", koliikkivauva, valvottaa öisin, muuten tilanne ongelmallinen, on ihan hyväkin että vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin. Tai jos kotona on muuten ongelmia. Osittain mielestäni jo parivuotias tarvitseekin toisen lasten seuraa, enkä ainakaan itse aina jaksa olla kovin virikkeellinen. Mutta tarvitseeko pieni lapsi kuitenkaan sitä 6 tuntia päivässä?
Sen verran suomalaista minussa kuitenkin on, etten oikein hyväksy, että lapsi laitetaan pitkäksi päiväksi päiväkotiin toisen vanhemmista ollessa kotona. Miltä siitä lapsesta tuntuu, kun joka päivä äiti/isä jää vauvan kanssa kotiin kun itse viedään muualle hoitoon?
Voisin kuitenkin kuvitella, että itsekin mielelläni käyttäisin osittaista päivähoito-oikeutta ko tilanteessa - esim joitakin tunteja päivässä, tai puoli päivää joinakin päivinä, tai vaikka tuo kuusikin tuntia, joskus. Mikä siis olen tuomitsemaan ruotsalaista käytäntöä?
Päiväkotipaikan saattaa myös menettää, jos sen antaa pois.
Mitä mieltä sinä olet?
Piknik
Oltiin Skansenilla kaverien ja heidän reilun parivuotiaan tyttärensä kanssa. Kaverillani on toisen lapsen laskettu aika viiden viikon päästä. Juteltiin hetki myös päivähoidosta, ja hän sanoi ehdottomasti jatkavansa 2½-vuotiaan päivähoitoa sen 30 tuntia viikossa, mikä Tukholmassa sallitaan.
Nämä tuntimäärät päätetään kunnittain, ja luku vaihtelee 15 ja 30 tunnin välillä. Kokonaista päivää ei vanhinta lasta voi päiväkodissa pitää ollessa pienemmän kanssa kotona. Tuo 30 tuntia on kuitenkin aika yleinen tuntimäärä, ja sitä myös yleisesti käytetään.
Tässä on mielestäni aika suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessakin toki vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin, ja käsittääkseni jopa koko päiväksi. On kuitenkin varsin yleistä, että vanhemmat päättävät ottaa lapsen kotiin, etenkin jos kyseessä on alle 4-vuotias lapsi.
Suomessa aihe saakin aikaiseksi kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Onko oikeutettua pitää toista lasta päiväkodissa kun on toisen kanssa kotona? Ruotsissa en ole nähnyt missään kirjoituksia, en keskustelua aiheesta - oletus ilmeisesti on, että tietysti on oikeutettua. Että lapsi tarvitsee seuraa ja virikkeitä ja siksi lapsellekin on hyvä olla päiväkodissa. Vaikka kyse olisi 2-3 vuotiaasta lapsesta.
Toisaalta ystäväni totesi ihan suoraan, että eihän siinä saa mitään tehtyä, jos 2-vuotias on kotona. Ja mietti, että jos yhden päivän pitäisi lasta kotona, niin muina päivinä voisi lapsi sitten olla täyden päivän hoidossa - kun eihän siinä kerkeä itse mihinkään, jos lapsi on hoidossa vain klo 9-15.
En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Onhan se tietysti rehellistä todeta, että lapsi laitetaan siitä syystä tarhaan, että äiti haluaa olla rauhassa kotona toisen lapsen kanssa, eikä edes vedota siihen että lapse tarvitsisi muiden seuraa. Kukin tietysti saa päättää itse miten tekee, mutta kyllä mun mielestä on aika tylyä kommenttia, että eihän sitä itse kerkeä tekemään mitään, jos lapsi on vain 6 tuntia hoidossa...
Yleisesti ottaen mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus on kannatettava asia. Se, että jotkut käyttävät oikeutta väärin, ei oikeuta poistamaan sitä kaikilta. Jos uusi tulokas on "vaikea", koliikkivauva, valvottaa öisin, muuten tilanne ongelmallinen, on ihan hyväkin että vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin. Tai jos kotona on muuten ongelmia. Osittain mielestäni jo parivuotias tarvitseekin toisen lasten seuraa, enkä ainakaan itse aina jaksa olla kovin virikkeellinen. Mutta tarvitseeko pieni lapsi kuitenkaan sitä 6 tuntia päivässä?
Sen verran suomalaista minussa kuitenkin on, etten oikein hyväksy, että lapsi laitetaan pitkäksi päiväksi päiväkotiin toisen vanhemmista ollessa kotona. Miltä siitä lapsesta tuntuu, kun joka päivä äiti/isä jää vauvan kanssa kotiin kun itse viedään muualle hoitoon?
Voisin kuitenkin kuvitella, että itsekin mielelläni käyttäisin osittaista päivähoito-oikeutta ko tilanteessa - esim joitakin tunteja päivässä, tai puoli päivää joinakin päivinä, tai vaikka tuo kuusikin tuntia, joskus. Mikä siis olen tuomitsemaan ruotsalaista käytäntöä?
Päiväkotipaikan saattaa myös menettää, jos sen antaa pois.
Mitä mieltä sinä olet?
Piknik
Hiekkaleikkejä kaverin kanssa
Hopoti-hopoti
keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009
Huhtikuu, 1v 20kk
Viime aikoina tapahtunutta.
Tänään sanottiin kissa. Huraa! Sanoja alkaa pikkuhiljaa tulla muitakin kuin mamma ja pappa. Toinen viime viikolla ilmaantunut sana oli kukka. Perin hidasta tämä onkin ollut, vaikka juttua toki tulee kuin puhelinmyyjällä. Kissa muuten tarkoittaa ruotsiksi pissata. mutta koska sormi osoitti samalla selkeästi kuvassa olevaa kissaa, oletan että kissa on siis suomalainen kissa.
Kiivetään. Ja kiivetään. Oikealla tuolilla on kiva istua, paljon kivempi kuin syöttötuolissa. Ja seistä. Ja siitäkös isi ja äiti suuttuu, ja se on sitten vielä hauskempaa...
Tänään sanottiin kissa. Huraa! Sanoja alkaa pikkuhiljaa tulla muitakin kuin mamma ja pappa. Toinen viime viikolla ilmaantunut sana oli kukka. Perin hidasta tämä onkin ollut, vaikka juttua toki tulee kuin puhelinmyyjällä. Kissa muuten tarkoittaa ruotsiksi pissata. mutta koska sormi osoitti samalla selkeästi kuvassa olevaa kissaa, oletan että kissa on siis suomalainen kissa.
Kiivetään. Ja kiivetään. Oikealla tuolilla on kiva istua, paljon kivempi kuin syöttötuolissa. Ja seistä. Ja siitäkös isi ja äiti suuttuu, ja se on sitten vielä hauskempaa...
Sängyllä on kiva juosta. Ja sohvalla. Ja roikkua miten sattuu. Vaikka miten kieltäisi. Miten ylpäänsä puolitoistavuotiaan saa tottelemaan, ilman että se vaan nauraa käkättää päin näköä?
Pottailu ei edelleenkään ota tulta alleen.
On vihdoinkin otettu tavaksi pestä hampaat joka ilta. Tapa on aiemmin ollut epäsäännöllinen ja aiheuttanut äidille huonoa omaatuntoa.
Mukista juodaan jo suht suvereenisti. Aamuisin ja iltaisin velli- ja maitopullo on vielä pop, mutta ruokaillessa aletaan tottua mukijuomiseen.
Nukkumisrituaaleja on muutettu. Ei enää nukuteta viereen, vaan mennään suoraan omaan sänkyyn ja sinne sitten nukahdetaan itse. Hiukan isi tai äiti taputtelee ja lauleskelee toki, mutta sitten jäädään yleensä suht kiltisti omaan petiin.
Laulaminen on ihan huippuhauskaa ja ruotsinkielisestä laulukirjasta on valittu suosikit. Äitikin on oppinut uusia ruotsalaisia lastenlauluja, kuten mm HERR GURKA laulu - här dansar herr gurka, både vals och mazurka - oletteko moista kuulleet! Se menee näin:
Här dansar Herr Gurka
både vals och mazurka
grön är Herr Gurka
grön är hans bror
båda har strumpor
ingen har skor
Kesä tulee, vihdoin - ja kesän merkiksi sunnuntaina alkaa Allsvenskan, futiskausi. Hyvä kun on kentiltä saatu lumet kipattua ja äijät alkaa heilua samantien. Ja meille se tietää tyttöjen keskeistä aikaa. Tänä vuonna vielä ei taideta tytärtä hyväksyää kentän laidalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)