Tänään oli viimeinen varsinainen, tavallinen, kotona vietetty maanantai-mammapäivä. Ensi viikon maanantaina ollaan Helsingissä, ja sitten ollaan helmikuussa viikko Espanjassa, johon kuluu minun helmikuun mammapäivät. Maaliskuussa alkaa 100% työviikko.
Me ollaan edelleenkin oltu etuoikeutetussa asemassa, Vera on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa noin 7 tuntia per päivä. Alkuhankaluuksien (todellakin!!) jälkeen päiväkodissa on sujunut hienosti. Elli-täti on suosikki ja muutkin tädit ihan pidettyjä.Päiväkotiin jäädään mielellään ja hakiessa on ihan mukava lähteä kotiin, muttei mikään hengenhätä. Isä hoitaa edelleen viemiset ja hakemiset, joten itsellä on lähinnä toisen käden tietoa.
J tekee yksityisyrittäjänä hommia aika paljon kotoa käsin, joten voi niitä välillä tehdä jopa Veran seurassa. Samalla J:llä on jotain muitakin kuvioita ja suunnitelmia, kun on vähän hommien välillä juuri. Perjantait J on ollut kokonaan vanhempainvapaalla ja maanantait minä. Försäkringskassa maksaa palkat niiltä päiviltä, kun ei olla töissä (minulle tosin vain tosi pienen minimin, kun olen omat päiväni melkein käyttänyt). Ei voi muuta sanoa, kuin että systeemi on erinomaisen hyvä, vaikkakin hyvin monimutkainen.
Maaliskuun alusta alkaa Veralla sitten luultavasti 4-päiväinen tarhaviikkoa; kovin pitkiä päiviä ei ole tarkoitus silloinkaan tehdä. Toivottavasti mennään suunnitelmien mukaan. J:n työkuviot on kovasti auki, joten mitä tahansa voi tapahtua.
Valitettavasti Suomessa ei tällaiseen järjestelyyn juuri ole mahdollisuutta. Ainakaan en tiedä ketään, joka olisi järjestänyt hoidon näin. Suomessa joko tehdään töitä tai ollaan kotona, ei juuri mitään siltä väliltä. Eikä se tietysti ihmekään, jos osa-aikaisena tekee samat työt kuin kokopäiväisenä mutta pienemmällä palkalla. Mitäs järkeä siinä olisikaan. Useimmiten lapsi siis on joko kotona äidin kanssa, tai sitten päiväkodissa pitkät päivät. Vai olenko väärässä ja vain erinomaisen ennakkoluuloinen?
maanantaina, tammikuuta 26, 2009
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
Maailma on aika kurja paikka
Meillä oli eilen J:n isä naisystävänsä kanssa lapsenvahtina ja oltiin leffassa. Ekaa kertaa yhdessä elokuvissa sitten viime pääsiäisen! Alunperin oltiin saatu kutsu illanistujaisiin ilman lapsia, jonka vuoksi oltiin poikkeuksellisesti hommattu lapsenvahti, mutta isäntäväki oli tulleet kipeiksi ja ilta peruuntui. Me päätettiin kuitenkin käyttää jo sovittu lapsenhoitodiili.
Käytiin katsomassa perjantaina ensi-iltaan tullut Lukas Moodyssonin Mammut. Leffa oli todella hyvä, ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ainoa miinuspiste tuli siitä, että aihe sai meidät molemmat tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että olimme elokuvissa emmekä lapsemme seurassa!! Ja sehän nyt ei kuitenkaan ollut ollut yhteisen leffaillan tarkoitus... Elokuva kertoi erinomaisesti siitä, miten meillä länsimaissa on usein kovin vähän aikaa lapsillemme -niin vähän että nannysta tulee lapselle tärkeämpi henkilö kuin äiti tai isä - kun taas muualla maailmassa äidit pakotetaan usein jättämään lapsensa ja mm. muuttamaan nannyiksi länsimaihin. Samalla kun heidän lapsensa ihmettelevät, miksei äiti ole kotona, on äiti "äitinä" jollekin toiselle lapselle toisella puolen maailmaa. Eri henkilöiden kohtalot limittyivät toisiinsa, ja kuvasivat taas kerran sitä, miten lohduton maailma voi lapselle olla, ja miten epätasa-arvoinen.
Onneksi meillä ei ihan vastaavaa tilannetta ole, eikä me nyt oikeasti tunnettu huonoa omaatuntoa, mutta kyllä siinä aikamoinen kiitollisuus syntyi omasta tilanteesta sekä mahdollisuudesta viettää niinkin paljon aikaa kotona ja lapsen kanssa. Kotimatkalla tunsi onnea siitä, että oli koti mihin palata, oman lapsen luo.
Tänään olin ajatellut, että mentäisiin Etnografiska museoon, jossa on tällä hetkellä trafficking (ihmiskauppa) -aiheinen näyttely, jonka haluan nähdä. En sitten kuitenkaan ihan jaksanut tätä murheista maailmaa kahta päivää peräkkäin... joten päädyttiin armeijamuseoon! Onko se sitten iloisempi aihe, voisi tietysti kysyä ;) Siellä oli mininäyttely Suomen sisällissodasta, jonka varjolla J sai minut suostumaan tällaiseen museovierailuun. Mutta se oli todella mini, muutama ständi kuva ja esine näytteillä. Muuten ok, ja tammikuussa ilmaiseksi sisään :)
Käytiin katsomassa perjantaina ensi-iltaan tullut Lukas Moodyssonin Mammut. Leffa oli todella hyvä, ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ainoa miinuspiste tuli siitä, että aihe sai meidät molemmat tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että olimme elokuvissa emmekä lapsemme seurassa!! Ja sehän nyt ei kuitenkaan ollut ollut yhteisen leffaillan tarkoitus... Elokuva kertoi erinomaisesti siitä, miten meillä länsimaissa on usein kovin vähän aikaa lapsillemme -niin vähän että nannysta tulee lapselle tärkeämpi henkilö kuin äiti tai isä - kun taas muualla maailmassa äidit pakotetaan usein jättämään lapsensa ja mm. muuttamaan nannyiksi länsimaihin. Samalla kun heidän lapsensa ihmettelevät, miksei äiti ole kotona, on äiti "äitinä" jollekin toiselle lapselle toisella puolen maailmaa. Eri henkilöiden kohtalot limittyivät toisiinsa, ja kuvasivat taas kerran sitä, miten lohduton maailma voi lapselle olla, ja miten epätasa-arvoinen.
Onneksi meillä ei ihan vastaavaa tilannetta ole, eikä me nyt oikeasti tunnettu huonoa omaatuntoa, mutta kyllä siinä aikamoinen kiitollisuus syntyi omasta tilanteesta sekä mahdollisuudesta viettää niinkin paljon aikaa kotona ja lapsen kanssa. Kotimatkalla tunsi onnea siitä, että oli koti mihin palata, oman lapsen luo.
Tänään olin ajatellut, että mentäisiin Etnografiska museoon, jossa on tällä hetkellä trafficking (ihmiskauppa) -aiheinen näyttely, jonka haluan nähdä. En sitten kuitenkaan ihan jaksanut tätä murheista maailmaa kahta päivää peräkkäin... joten päädyttiin armeijamuseoon! Onko se sitten iloisempi aihe, voisi tietysti kysyä ;) Siellä oli mininäyttely Suomen sisällissodasta, jonka varjolla J sai minut suostumaan tällaiseen museovierailuun. Mutta se oli todella mini, muutama ständi kuva ja esine näytteillä. Muuten ok, ja tammikuussa ilmaiseksi sisään :)
Juokseminen pitkin museota oli kivaa.
torstaina, tammikuuta 22, 2009
Ruotsalaiset, katoava kansakunta?
Täällä sitä edellään sammuvassa yhteiskunnassa. Enpäs tuota tiennytkään, kun syntyvyys on kuitenkin maassa ihan hyvin mallillaan - muillakin kuin maahanmuuttajilla. Mutta Mikkoset tietää asian vissiin paremmin kuin me täällä asuvat.
Tilastojen mukaan syntyvyys Suomessa ja Ruotsissa näyttäisi olevan suunnilleen samoissa luvuissa, v 2006 Suomessa 1,84 lasta naista kohden, Ruotsissa 1,74. Monissa maissa, joissa ei ole toimivaa päivähoitoa, syntyvyys on alhaista: Saksassa 1,37, Espanjassa 1,32, Italiassa 1,33. Puolassa, joka on erittäin kotihoitomyönteinen maa, syntyvyys on Ruotsin luokkaa 1,78. Mutta Mikkosta tuskin kiinnostaa faktat, olihan päivähoitokin suoraan natsisaksaksta ja puurot ja vellit sekaisin.
Herramunjee, anna mun kaikki kestää. Mutta ampui raukka itseään ja kaikkia muita kotiäitejä jalkaan, kun meni päättömästi riehumaan televisioon. Fiksusti käyttäytymällä olisi saattanut vielä vaikka saada asiaansa eteenpäin. Vastapelurikaan ei jaksanut paljon muuta kuin naureskella ja päätään pyöritellä, kun tämmöinen noita päästetään irti. Ei kai tuota kukaan voi ottaa vakavissaan, eihän?
Ja kuvaavaa oli (ja suomalaista), että isät loistivat taas poissaolollaan (paitsi tiestysti Jarkko Tontti isänä paikalla) - vaihtoehdot olivat: äiti kotona tai päiväkoti. On se kumma, että edelleenkään ei osata huomioida, ei ajatella, ei mainita, että isäkin voisi jäädä kotiin.
Tilastojen mukaan syntyvyys Suomessa ja Ruotsissa näyttäisi olevan suunnilleen samoissa luvuissa, v 2006 Suomessa 1,84 lasta naista kohden, Ruotsissa 1,74. Monissa maissa, joissa ei ole toimivaa päivähoitoa, syntyvyys on alhaista: Saksassa 1,37, Espanjassa 1,32, Italiassa 1,33. Puolassa, joka on erittäin kotihoitomyönteinen maa, syntyvyys on Ruotsin luokkaa 1,78. Mutta Mikkosta tuskin kiinnostaa faktat, olihan päivähoitokin suoraan natsisaksaksta ja puurot ja vellit sekaisin.
Herramunjee, anna mun kaikki kestää. Mutta ampui raukka itseään ja kaikkia muita kotiäitejä jalkaan, kun meni päättömästi riehumaan televisioon. Fiksusti käyttäytymällä olisi saattanut vielä vaikka saada asiaansa eteenpäin. Vastapelurikaan ei jaksanut paljon muuta kuin naureskella ja päätään pyöritellä, kun tämmöinen noita päästetään irti. Ei kai tuota kukaan voi ottaa vakavissaan, eihän?
Ja kuvaavaa oli (ja suomalaista), että isät loistivat taas poissaolollaan (paitsi tiestysti Jarkko Tontti isänä paikalla) - vaihtoehdot olivat: äiti kotona tai päiväkoti. On se kumma, että edelleenkään ei osata huomioida, ei ajatella, ei mainita, että isäkin voisi jäädä kotiin.
tiistaina, tammikuuta 20, 2009
Ameriikan uusi presidentti
Katsottiin tänään kuinka Amerikka sai uuden presidentin. Oli se aika historiallinen hetki. Vähän kyllä hirvittää kaikki ne odotukset, mitkä Obamaan on laitettu. Eihän siitä oiken voi tulla kuin pettymys.. vai voiko?
Ja televisiota on siis väen väkisin katsottava nenä siinä kiinni.
----
PS. Vasta nyt illalla kerkesin lukea Dagens Nyheteriä, ja kas, tänäänkin siinä oli koko sivun juttu Suomesta, otsikolla: Ansökan till Nato skjuts upp (vapaa käännös, Nato-hakemus siirtyy myöhempään/ tulevaan) - Suomen ulkoministeri Stubb uskoo syvempään pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Kyllä nyt on selvästi joku Suomi-kampanja meneillään, kaksi päivää peräkkäin tällaista huomioita on kyllä todella poikkeuksellista...
Meillä oli joka tapauksessa hauskaa ...
... ja tuuletettiin...
... ja vielä vähän...
Ja televisiota on siis väen väkisin katsottava nenä siinä kiinni.
----
PS. Vasta nyt illalla kerkesin lukea Dagens Nyheteriä, ja kas, tänäänkin siinä oli koko sivun juttu Suomesta, otsikolla: Ansökan till Nato skjuts upp (vapaa käännös, Nato-hakemus siirtyy myöhempään/ tulevaan) - Suomen ulkoministeri Stubb uskoo syvempään pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Kyllä nyt on selvästi joku Suomi-kampanja meneillään, kaksi päivää peräkkäin tällaista huomioita on kyllä todella poikkeuksellista...
maanantaina, tammikuuta 19, 2009
Aukeaman juttu Suomesta
Tänään oli DN:ssä aukeaman juttu Suomesta. Hienoa! Ja mikähän mahtoi olla aiheena? No tietysti maanpuolustus, ja venäläiset. Samasta aiheesta on lehdessä ollut aiemminkin juttua. Täällä jaksetaan päivitellä Suomen tapaa panostaa yleiseen asevelvollisuuteen ja tapaa tarkkailla maanpuolustusta yleisesti. Tässähän Ruotsi ja Suomi kulkevat täsyin päinvastaisiin suuntiin. Ruotsi on jo ajat sitten siirtynyt ammattiarmeija-tyyppiseen ratkaisuun, jossa keskeisenä on rauhanturvatyö ja terrorismin torjunta. Ruotsissa vain joka kymmenes mies käy armeijan. Suomessa luku on 8 kymmenestä, joten ero on todellakin huikea. Asiaan liittyen aina tietysti todetaan, että Suomen historia sekä sen pitkä raja Venäjän kanssa asettaa maan ihan eri asemaan kuin naapurinsa Ruotsin. Siltikin useimmiten rivien välistä voi lukea kritiikkiä niin Suomen yleistä asevelvollisuutta kuin yleisesti Suomen maanpuolustuslinjauksia kohtaan.
Mielenkiintoista on silti, että Ruotsin puolustusbudjetti on prosentuaalisesti kansantuotteesta yhtä suuri kuin Suomen (1,3% BKT:sta). Mihin nämä oikein tämän rahan saavat työnnettyä?? Joskus muistan lukeneeni, että Ruotsin armeijassa on prosentuaalisesti aivan tolkuton määrä päällystöä (eikö sitä siksi kutsuta?) joka maksaakin enemmän. Tarkkaa tietoa minulla ei kyllä ole. Mutta ei kyllä tunnu kovin kauhean järkevältä, että rahaa syydetään enemmän ja kuitenkin huomattavasti vähemmän saadaan.
Samassa artikkelissa kerrottiin venäläisten shoppailumatkoista etenkin Lappeenrantaan. Vertailuna oli tietysti, että samalla kun armeijassa valmistaudutaan sotaan Venäjää vastaan, kaupat satsaavat venäläisiin ja rahat otetaan mielellään vastaan. Tottakai. Kyllä on kaukana ne ajat, kun kauppojen ovilla oli kyltti "vain yksi venäläinen kerrallaan". Lappeenrantalainen ystäväni on kertonut, että näin todella oli. En tiedä sitten miten tyytyväisiä tähän invaasioon oikeasti ollaan? Suomalaisilla on kovasti kaksijakoinen suhtautuminen venäläisiin - rahat kyllä kelpaisivat, mutta jos ne saisi ilman että tarttisi katsella näitä rahojen kantajia omilla kulmilla. Taitaapa olla vähän kateuttakin, kun venäläiset pöräyttävät isoilla autoilla kassit täynnä rahaa ja ostavat puoli kaupunkia mennessään. Vai mitä olet mieltä?
Jutussa oli lisäksi faktatietoa Suomesta. Siinä mainittiin nämä asiat:
1. Presidentin valtaa halutaan vähentää. Tarja Halonen vastustaa tätä, koska hän on sosiaalidemokraattinen presidentti ja hallitus on oikeistovaltainen.
2. Nuuska halutaan kieltää kokonaan ja nuuskan myyjät pistää linnaan 4 vuodeksi (tämä taitaa olla tottakin - siis excuse me, raiskaamisesta saa jotain kämäset puoli vuotta ja nuuskan myynnistä 4 vuotta?? Järki ohoi). RKP kuitenkin haluaisi vapauttaa nuuskan EU:ssa.
3. Hallitus on hajoamassa, koska Matti Vanhanen vei puoleensa vaalitappioon viime vaaleissa.
Tunnettuja suomalaisia:
1. Jean Sibelius
2. Kekkonen
3. Räikkönen
Nämäkö ne on oikeesti on... kiesus miten masentavaa.
3. Euroviisufaktaa
Kolme vuotta: 2006,1973 ja 1965. Osaisitko sanoa, miksi nämä vuodet ovat tärkeitä?
Lisänä tarjoillaan karjalanpiirakan ruokaresepti.
Kuuluukohan tämä Suomesta kirjoittaminen nyt juhlavuoden teemaan?
Mielenkiintoista on silti, että Ruotsin puolustusbudjetti on prosentuaalisesti kansantuotteesta yhtä suuri kuin Suomen (1,3% BKT:sta). Mihin nämä oikein tämän rahan saavat työnnettyä?? Joskus muistan lukeneeni, että Ruotsin armeijassa on prosentuaalisesti aivan tolkuton määrä päällystöä (eikö sitä siksi kutsuta?) joka maksaakin enemmän. Tarkkaa tietoa minulla ei kyllä ole. Mutta ei kyllä tunnu kovin kauhean järkevältä, että rahaa syydetään enemmän ja kuitenkin huomattavasti vähemmän saadaan.
Samassa artikkelissa kerrottiin venäläisten shoppailumatkoista etenkin Lappeenrantaan. Vertailuna oli tietysti, että samalla kun armeijassa valmistaudutaan sotaan Venäjää vastaan, kaupat satsaavat venäläisiin ja rahat otetaan mielellään vastaan. Tottakai. Kyllä on kaukana ne ajat, kun kauppojen ovilla oli kyltti "vain yksi venäläinen kerrallaan". Lappeenrantalainen ystäväni on kertonut, että näin todella oli. En tiedä sitten miten tyytyväisiä tähän invaasioon oikeasti ollaan? Suomalaisilla on kovasti kaksijakoinen suhtautuminen venäläisiin - rahat kyllä kelpaisivat, mutta jos ne saisi ilman että tarttisi katsella näitä rahojen kantajia omilla kulmilla. Taitaapa olla vähän kateuttakin, kun venäläiset pöräyttävät isoilla autoilla kassit täynnä rahaa ja ostavat puoli kaupunkia mennessään. Vai mitä olet mieltä?
Jutussa oli lisäksi faktatietoa Suomesta. Siinä mainittiin nämä asiat:
1. Presidentin valtaa halutaan vähentää. Tarja Halonen vastustaa tätä, koska hän on sosiaalidemokraattinen presidentti ja hallitus on oikeistovaltainen.
2. Nuuska halutaan kieltää kokonaan ja nuuskan myyjät pistää linnaan 4 vuodeksi (tämä taitaa olla tottakin - siis excuse me, raiskaamisesta saa jotain kämäset puoli vuotta ja nuuskan myynnistä 4 vuotta?? Järki ohoi). RKP kuitenkin haluaisi vapauttaa nuuskan EU:ssa.
3. Hallitus on hajoamassa, koska Matti Vanhanen vei puoleensa vaalitappioon viime vaaleissa.
Tunnettuja suomalaisia:
1. Jean Sibelius
2. Kekkonen
3. Räikkönen
Nämäkö ne on oikeesti on... kiesus miten masentavaa.
3. Euroviisufaktaa
Kolme vuotta: 2006,1973 ja 1965. Osaisitko sanoa, miksi nämä vuodet ovat tärkeitä?
Lisänä tarjoillaan karjalanpiirakan ruokaresepti.
Kuuluukohan tämä Suomesta kirjoittaminen nyt juhlavuoden teemaan?
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
Spårvägsmuseet
Spårvägsmuseetissa valaistaan Tukholman alueen julkisen liikenteen historiaa. Siellä on myös paljon lapsia kiinnostavia juttuja.
Brio-junia
Hurjaa vauhtia minijunalla
Brio-junia
Hurjaa vauhtia minijunalla
Viikonlopun aatoksia
Meillä on edelleenkin sairastettu, vaikkakin jo vähän paremmassa kunnossa. Jopa niin että uskallettiin kutsua vieraita eilen illalla, kun oltiin jo kaksi kertaa jouduttu siirtämään ko illallisia niin ajateltiin ottaa riski. Ja Verahan oli sitten mukana, simahti vasta puolen yön aikaan. Että näin meillä, rytmit on todellakin ihan sekaisin. Illallinen oli erinomaisen onnistunut ja vieraat jaksoivat jatkaa, vaikka emäntä simahtikin joskus yhden jälkeen... Onneksi Vera armahti vanhempiaan ja nukkui aamulla, kun oli mennyt nukkumaankin niin myöhään.
Mimmu kirjoittaa blogissaan suomalaisten ja ruotsalaisten vauvanruokien eroista. Miten samoissa ruoissa on Ruotsissa suositus 4kk ja Suomessa 5kk. Valikoimat ovat täällä paljon suppeammat kuin Suomessa, ja hinnat etenkin näissä ihan pienille tarkoitetuissa ruoissa huomattavasti korkeammat. Suomessa syötetäänkin enemmän purkkiruokaa kuin missään muualla.
Itsekin olen näistä aiemmin kirjoittanut. Kun siirryttiin vauvapuuroista pois "tavallisiin" puuroihin, tajusin, että täällä ei ollut lainkaan "lastenpuuroja" ja puurovalikoima muutenkin suppea. Ainakin meidän lähikaupassa, ja jostain isosta kauppaketjusta yritin myös hakea Nalle-puuroa vastaavaa, mutta ei sellaista ollut. Neljän viljan puuroa ei myöskään ole. Rasittavaa. Ja sellaisissa 2dl kertakäyttöpakkauksissa ei vauvanpuuroja myydä lainkaan. Suomessa makuja on näissäkin vaikka millä mitalla. Ja sitä marjasoseiden määrää, mitä Suomessa hyllyiltä löytyy! Ehkä Suomessa suositellaan vasta 5 kk lähtien, jotta vanhemmat eivät innostuisi aivan turhan aikaisin antamaan purkkiruokaa...?
Oltiin tänään Rautatie/raitovaunumuseossa (spårvägsmuseet). Se oli aivan huippu! Suosittelen lämpimästi lasten kanssa Tukholmassa kävijöille. Kuvia tullee hetken päästä.
Mimmu kirjoittaa blogissaan suomalaisten ja ruotsalaisten vauvanruokien eroista. Miten samoissa ruoissa on Ruotsissa suositus 4kk ja Suomessa 5kk. Valikoimat ovat täällä paljon suppeammat kuin Suomessa, ja hinnat etenkin näissä ihan pienille tarkoitetuissa ruoissa huomattavasti korkeammat. Suomessa syötetäänkin enemmän purkkiruokaa kuin missään muualla.
Itsekin olen näistä aiemmin kirjoittanut. Kun siirryttiin vauvapuuroista pois "tavallisiin" puuroihin, tajusin, että täällä ei ollut lainkaan "lastenpuuroja" ja puurovalikoima muutenkin suppea. Ainakin meidän lähikaupassa, ja jostain isosta kauppaketjusta yritin myös hakea Nalle-puuroa vastaavaa, mutta ei sellaista ollut. Neljän viljan puuroa ei myöskään ole. Rasittavaa. Ja sellaisissa 2dl kertakäyttöpakkauksissa ei vauvanpuuroja myydä lainkaan. Suomessa makuja on näissäkin vaikka millä mitalla. Ja sitä marjasoseiden määrää, mitä Suomessa hyllyiltä löytyy! Ehkä Suomessa suositellaan vasta 5 kk lähtien, jotta vanhemmat eivät innostuisi aivan turhan aikaisin antamaan purkkiruokaa...?
Oltiin tänään Rautatie/raitovaunumuseossa (spårvägsmuseet). Se oli aivan huippu! Suosittelen lämpimästi lasten kanssa Tukholmassa kävijöille. Kuvia tullee hetken päästä.
perjantaina, tammikuuta 16, 2009
200 vuotta eroa
Täällä muuten juhlittiin eilen Ruotsin ja Suomen eroa toisistaan. 200 vuotta sitten Suomi siirtyi Venäjän vallan alle ja Ruotsi menetti kolmasosan alueestaan sekä neljäsosan väestään. Tätä avioeroa nyt sitten juhlittiin Ruotsin eduskunnassa oikein arvovierain, presidentein ja kuninkain. Tämä vuosi on julistettu merkkivuodeksi ja kruunun kolikotkin saavat tämän vuoden ajan ihka oman aiheen, joka kertoo Suomen ja Ruotsin erosta. Kun vaan tietäsi, mikä tässä kuviossa kertoo erityisesti juuri tästä aiheesta? Ehkä sitten Runebergin sanat kolikossa... Postimerkkikin aiheesta on ilmeisesti tulossa.
Aiheeseen liittyen kirjoittaa Maria Wetterstrand, Miljöpartietin toinen puheenjohtajista, mielipideartikkelin DN:ssä otsikolla Klassförakt i Sverige mot inflyttade finnar. Artikkelissa hän vaatii Ruotsilta virallista anteeksipyyntöä suomalaisten huonosta kohtelusta sekä suomenkielen käytön kieltämisestä 1900-luvun Ruotsissa, erityisesti suurina muuttovuosina 1960-70 luvuilla. Olkoon sitten anteeksipyytämisestä mitä mieltä tahansa, faktaa on, että suomenkielen käyttö käytännössä kiellettiin ja tällä evättiin monilta noina vuosina syntyneiltä ja lapsuutensa viettäneiltä oikeus toiseen äidinkieleensä - joissain tapauksessa jopa ainoaan äidinkieleensä. Näitä kielipuolia on Ruotsissa tuhansia. Eikä suomenkielen asema edelleenkään ole mitenkään erityisen vahva Ruotsissa, vaikka täällä asuu peräti 440 000 suomalaistaustaista henkilöä. Ja yhtälailla totta on, että ruotsalaiset tietävät monesti hämmästyttävän itänaapuristaan.
Mutta tietäisiköhän Maria sen enempää, jollei olisi suomalaisen kanssa naimisissa ja viettäisi noin puolet ajastaan Suomessa? Niin tai näin, kannatettava keskustelunavaus.
Aiheeseen liittyen kirjoittaa Maria Wetterstrand, Miljöpartietin toinen puheenjohtajista, mielipideartikkelin DN:ssä otsikolla Klassförakt i Sverige mot inflyttade finnar. Artikkelissa hän vaatii Ruotsilta virallista anteeksipyyntöä suomalaisten huonosta kohtelusta sekä suomenkielen käytön kieltämisestä 1900-luvun Ruotsissa, erityisesti suurina muuttovuosina 1960-70 luvuilla. Olkoon sitten anteeksipyytämisestä mitä mieltä tahansa, faktaa on, että suomenkielen käyttö käytännössä kiellettiin ja tällä evättiin monilta noina vuosina syntyneiltä ja lapsuutensa viettäneiltä oikeus toiseen äidinkieleensä - joissain tapauksessa jopa ainoaan äidinkieleensä. Näitä kielipuolia on Ruotsissa tuhansia. Eikä suomenkielen asema edelleenkään ole mitenkään erityisen vahva Ruotsissa, vaikka täällä asuu peräti 440 000 suomalaistaustaista henkilöä. Ja yhtälailla totta on, että ruotsalaiset tietävät monesti hämmästyttävän itänaapuristaan.
Mutta tietäisiköhän Maria sen enempää, jollei olisi suomalaisen kanssa naimisissa ja viettäisi noin puolet ajastaan Suomessa? Niin tai näin, kannatettava keskustelunavaus.
Pieni vaan sairastaa
Meillä vaan sairastetaan edelleen. Oltiin jo parempaan suuntaan menossa, tai niin luultiin, mutta eilen sitten illalla selvästikin oli jokin vialla, koko ilta oli pientä itkua ja selvästi sattui johonkin. Kauheaa, kun ei yhtään voi arvata, mihin sattuu kun toinen puoliunessa itkeä kitkuttaa. Aluksi ajattelin että kyseessä on painajaisunet, mutta kun tätä jatkui useampi tunti, kyse oli selvästikin jostain muusta. Yöllä nousikin sitten kuume.
Tänään olivat lääkärissä sitten taas, tällä kertaa vannotin että drop-iniin eivät saa mennä vaan vaativat saada ajan ja näin oli sitten käynytkin. Todennäköisesti korvatulehdus, lääkäri ei voinut varmaksis sanoa kun korvassa oli niin paljon vaikkua. Saatiin joka tapauksessa penisilliinikuuri. Tänään on sitten kuulemma pääasiassa oltu unen ja valveen välimaastossa. Toivottavasti tämä nyt auttaisi, jo yli viikko kun on sairastelussa mennyt. Onneksi meillä on mahdollisuus olla kotona suht helposti, ettei tarvitse hoidon kanssa stressata.
Tänään olivat lääkärissä sitten taas, tällä kertaa vannotin että drop-iniin eivät saa mennä vaan vaativat saada ajan ja näin oli sitten käynytkin. Todennäköisesti korvatulehdus, lääkäri ei voinut varmaksis sanoa kun korvassa oli niin paljon vaikkua. Saatiin joka tapauksessa penisilliinikuuri. Tänään on sitten kuulemma pääasiassa oltu unen ja valveen välimaastossa. Toivottavasti tämä nyt auttaisi, jo yli viikko kun on sairastelussa mennyt. Onneksi meillä on mahdollisuus olla kotona suht helposti, ettei tarvitse hoidon kanssa stressata.
maanantaina, tammikuuta 12, 2009
Lääkäriproblematiikkaa
Lääkäriin päästiin sitten lopulta, puolentoista tunnin odottamisen jälkeen. Lääkäri ei ainakaan uskonut, että kyseessä olisi kurkunpääntulehdus, vaan määräsi yskänlääkettä sekä epäili, että saattaisi olla korvatulehdus. Sitä ei kyetty kuitenkaan todentamaan, korva oli sen verran tukossa.
En tiedä, onko ongelma ainoastaan meidän lääkärikeskuksessa (kvartersakuten) vai missä mättää. Ei todellakaan ole eka kerta, kun siellä on saanut istua ja odottaa. Lapsen kanssa ei onneksi ole joutunut vielä juurikaan siellä käymään, ollaan oltu terveinä ja kun on oltu sairaita on menty akuuttiin. Sinne pääsi nopeammin kyllä. Ja jos näitä useampia kertoja tulee ja homma on tämmöistä, niin alan kyllä harkita paikan vaihtoa. Vaikka lääkärit on olleet mukavia ja hyviä, etenkin omalääkäri, niin ei se paljoa lohduta jos aikaa ei saa ja jonot on kauheat. Erityisesti kypsyttää, ettei keskuksessa ole varsinaista keskitettyä ajanvaraussysteemiä, vaan varaukset on tehtävä suoraan lääkärille. Vastaanottoa ei ole olemassa. Mulle ei olisi niin väliä, saako ajan juuri sille omalle lääkärille, kunhan saisi samalle päivälle. Ja tää on käsittääkseni aika yleinen käytäntö muissakin paikoissa.
Ja kyseessä on kuitenkin ns. yksityinen, mutta tosiaankaan se ei kuitenkaan ole yksityinen varsinaisesti - hinnat on aina samat, oli yksityinen tai kunnallinen paikka. Kunta maksaa takaisin käsittääkseni sen mukaan, miten paljon asiakkaita on. En tiedä miten Örebrossa, kuten kommenttilootassa mainittiin, mutta ei mulla ole tietoa yksityisistä täällä Tukholmassa. Paitsi se Sofiahemmet, mutta sinne on aika matka.
Itse tätä kummastelee, mies taas ei. Kun on kasvanut systeemiin, ei osaa sitä kyseenalaistaa. Omalla kohdalla olenkin jo tottunut odottamiseen (viisi vuotta Ruotsissa ilmeisesti tehnyt tehtävänsä!) mutta lapselle haluaisi parempaa.
En tiedä, onko ongelma ainoastaan meidän lääkärikeskuksessa (kvartersakuten) vai missä mättää. Ei todellakaan ole eka kerta, kun siellä on saanut istua ja odottaa. Lapsen kanssa ei onneksi ole joutunut vielä juurikaan siellä käymään, ollaan oltu terveinä ja kun on oltu sairaita on menty akuuttiin. Sinne pääsi nopeammin kyllä. Ja jos näitä useampia kertoja tulee ja homma on tämmöistä, niin alan kyllä harkita paikan vaihtoa. Vaikka lääkärit on olleet mukavia ja hyviä, etenkin omalääkäri, niin ei se paljoa lohduta jos aikaa ei saa ja jonot on kauheat. Erityisesti kypsyttää, ettei keskuksessa ole varsinaista keskitettyä ajanvaraussysteemiä, vaan varaukset on tehtävä suoraan lääkärille. Vastaanottoa ei ole olemassa. Mulle ei olisi niin väliä, saako ajan juuri sille omalle lääkärille, kunhan saisi samalle päivälle. Ja tää on käsittääkseni aika yleinen käytäntö muissakin paikoissa.
Ja kyseessä on kuitenkin ns. yksityinen, mutta tosiaankaan se ei kuitenkaan ole yksityinen varsinaisesti - hinnat on aina samat, oli yksityinen tai kunnallinen paikka. Kunta maksaa takaisin käsittääkseni sen mukaan, miten paljon asiakkaita on. En tiedä miten Örebrossa, kuten kommenttilootassa mainittiin, mutta ei mulla ole tietoa yksityisistä täällä Tukholmassa. Paitsi se Sofiahemmet, mutta sinne on aika matka.
Itse tätä kummastelee, mies taas ei. Kun on kasvanut systeemiin, ei osaa sitä kyseenalaistaa. Omalla kohdalla olenkin jo tottunut odottamiseen (viisi vuotta Ruotsissa ilmeisesti tehnyt tehtävänsä!) mutta lapselle haluaisi parempaa.
Ruotsalainen lääkärisysteemi sucks
Vera on sairas, luultavasti kurkunpääntulehdus tai keuhkoputket, ja J on lääkärijonossa. Ollut jo puolitoista tuntia. Mä en sitten tajua tätä systeemiä, ottaa niin päähän että oli pakko tulla tänne valittamaan tästä ns hyvinvointivaltiosta. Tätä se sitten teettää, kun ei ole yksityistä vaihtoehtoa. Maksaisin ihan mielelläni vähän siitä, että lääkäriin pääsisi jonottamatta. Vaikka vakuutuksen kautta kuten Suomessa. Mutta ei, kun ei se ole mahdollista.
Yritettiin soittaa soittoaikana, jotta olisi saatu lääkäriaika, mutta sieltä ei vastattu. Vastaanottoa ei ole olemassakaan, vaan soitot menevät suoraan lääkärille. Ja jos lääkäri ei vastaa niin minkäs teet. Samaan jonoon sitten vaan kaikkien muiden sairaiden kanssa, lasten ja aikuisten. En vaan tajua mitä järkee.
Onko jollain tietoa, onko täällä mitään vaihtoehtoa tähän hiton jonottamiseen? Jos ei siis ole akuuttitapaus, että mentäisiin suoraan sairaalaan??
Onneksi tyttö on sen verran virkeä, että on jaksanut juoksennella odotushuoneessa. Saapahan nyt sitten kaikki muutkin pöpöt siellä ollessaan.
Yritettiin soittaa soittoaikana, jotta olisi saatu lääkäriaika, mutta sieltä ei vastattu. Vastaanottoa ei ole olemassakaan, vaan soitot menevät suoraan lääkärille. Ja jos lääkäri ei vastaa niin minkäs teet. Samaan jonoon sitten vaan kaikkien muiden sairaiden kanssa, lasten ja aikuisten. En vaan tajua mitä järkee.
Onko jollain tietoa, onko täällä mitään vaihtoehtoa tähän hiton jonottamiseen? Jos ei siis ole akuuttitapaus, että mentäisiin suoraan sairaalaan??
Onneksi tyttö on sen verran virkeä, että on jaksanut juoksennella odotushuoneessa. Saapahan nyt sitten kaikki muutkin pöpöt siellä ollessaan.
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009
Luettua
Vuoden 2008 aikana luin 24 kirjaa. Näistä 21 luin ennen syyskuun alkua, yhden syksyllä ja kaksi joululomalla. Keronee jotain siitä, miten töihinpaluu vaikutti "lukuharrastukseeni". Tai sitten siitä, miten äitiyslomalla oli hyvinkin aikaa lukemiselle? Tai sitten siitä, että syksyllä lukemani kirja oli huono... ;) Tosiasiassa töihinpaluu vähensi lukemisen minimiin. Tämä vuonna yritänkin saada edes vähän aiempaa lukuintoa takaisin, vaikka sitten netissä roikkumisen kustannuksella.
Jouluna saimme kukin lahjaksi yhden kirjan, lisäksi saimme yhteisesti kirjoja, joista kukin sai valita itselleen. Kirjan luettuaan ne menevät luonnollisesti kiertoon. Itselleni osui Anna-Leena Härkösen Ei kiitos, jonka luin jo joulun ja häämatkan aikana. Olen aina tykännyt Härkösen tyylistä, siitä lähtien kun joskus yläasteella 80-luvulla luin Häräntappoaseen. Nauroin kippurassa tälläkin kertaa niin että mieskin jo ihmetteli. Milläs näitä sitten ruotsiksi käännät, ei millään... Kuuluukohan Häräntappoase edelleen yläastelukemiston vakioihin?
Joululahjoiksi olen aina toivonut erityisesti suomalaisia kirjoja, niitä kun ei täältä Ruotsin puolelta juuri saa. Toinen lahjapinoon kuulunut kirja oli Virpi Hämeen-Anttilan Muistan sinut Amanda. Sain sen tänään luettua, ja se oli oikeastaan hyvä. Ihastuin ikihyviksi kirjailijan ensimmäiseen, Suden vuoteen, jonka löysin turisti-kirjahyllystä lomaillessamme Vietnamissa Phu Quocissa keväällä 2005. Mikä sattuma! Otin sen siitä matkaan kun ilmaiseksi sai, vaikka olin etukäteen hyvin skeptinen kirjan suhteen (kirjailija näyttää niin kuivalta kuin olla voi - siinäs sain ennakkoluuloilleni kyytiä :). Pidin kirjasta ihan älyttömästi. Myös Hämeen-Anttilan kakkonen, Alastonkuvia, oli mielestäni tosi hyvä, mutta sitten yhtäkkiä kolmannen kohdalla tyyli laimeni ja juoni oli ihan liian ennalta-arvattava. Olen silti uskollisesti lukenut hänen kirjojaan, vaikka neljäs, Sokkopeli oli nimenomaan se syksyllä lukemani huono kirja. Onneksi tämä uusin oli taas parempi. Ehkä se johtui osin siitä, että olen erityisen kiinnostunut 60- ja 70-luvusta yleisestikin?
Mutta jos nyt sitten vaikka tuumasta toimeen, ja seuraavan kirjan pariin!
Jouluna saimme kukin lahjaksi yhden kirjan, lisäksi saimme yhteisesti kirjoja, joista kukin sai valita itselleen. Kirjan luettuaan ne menevät luonnollisesti kiertoon. Itselleni osui Anna-Leena Härkösen Ei kiitos, jonka luin jo joulun ja häämatkan aikana. Olen aina tykännyt Härkösen tyylistä, siitä lähtien kun joskus yläasteella 80-luvulla luin Häräntappoaseen. Nauroin kippurassa tälläkin kertaa niin että mieskin jo ihmetteli. Milläs näitä sitten ruotsiksi käännät, ei millään... Kuuluukohan Häräntappoase edelleen yläastelukemiston vakioihin?
Joululahjoiksi olen aina toivonut erityisesti suomalaisia kirjoja, niitä kun ei täältä Ruotsin puolelta juuri saa. Toinen lahjapinoon kuulunut kirja oli Virpi Hämeen-Anttilan Muistan sinut Amanda. Sain sen tänään luettua, ja se oli oikeastaan hyvä. Ihastuin ikihyviksi kirjailijan ensimmäiseen, Suden vuoteen, jonka löysin turisti-kirjahyllystä lomaillessamme Vietnamissa Phu Quocissa keväällä 2005. Mikä sattuma! Otin sen siitä matkaan kun ilmaiseksi sai, vaikka olin etukäteen hyvin skeptinen kirjan suhteen (kirjailija näyttää niin kuivalta kuin olla voi - siinäs sain ennakkoluuloilleni kyytiä :). Pidin kirjasta ihan älyttömästi. Myös Hämeen-Anttilan kakkonen, Alastonkuvia, oli mielestäni tosi hyvä, mutta sitten yhtäkkiä kolmannen kohdalla tyyli laimeni ja juoni oli ihan liian ennalta-arvattava. Olen silti uskollisesti lukenut hänen kirjojaan, vaikka neljäs, Sokkopeli oli nimenomaan se syksyllä lukemani huono kirja. Onneksi tämä uusin oli taas parempi. Ehkä se johtui osin siitä, että olen erityisen kiinnostunut 60- ja 70-luvusta yleisestikin?
Mutta jos nyt sitten vaikka tuumasta toimeen, ja seuraavan kirjan pariin!
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
Neuvolassa
Tänään oli pitkästä aikaa neuvola, 18kk tarkastus. Ajatella, kolmen viikon päästä on tosiaan täynnä 1½ vuotta! Me ei paljon ole mittailtu neuvoloiden välillä, joten ei ollut juuri tietoa painoista ja pituuksista. Painoa oli tasan 11 kg ja pituutta tullut 82 cm. Pituutta ei siis hirmusti viime kerran jälkeen, käyrän keskellä mennään. Ei siis olekaan ihme, että 80cm vaatteet vielä mahtuvat, ainakin jotkut niistä.
Samalla tarkastettiin kehitys, eli kasattiin palikoita ja piirrettiin liiduilla. Sanojakin yritettiin, mutta Vera ujosti tuttua neuvolan tätiä niin, ettei juuri puhetta tullut. Hyväksytyt paperit saatiin kuitenkin matkaan :)
Rokotettiin myös, mässling, påsjuka sekä röda hund. Näissä tämmöisissä tekee kielitaito tenkkapoot - jouduinpa taas kerran tarkastamaan, mitä ihmettä nämä olivatkaan suomeksi. Olisitko sinä tiennyt?
Seuraava neuvola onkin sitten 3vuotiaana! Jösses. Varmaan pitäisi alkaa mittailla itse tällä välillä, jos näin harvoin enää tulee virallisia kutsuja!
Samalla tarkastettiin kehitys, eli kasattiin palikoita ja piirrettiin liiduilla. Sanojakin yritettiin, mutta Vera ujosti tuttua neuvolan tätiä niin, ettei juuri puhetta tullut. Hyväksytyt paperit saatiin kuitenkin matkaan :)
Rokotettiin myös, mässling, påsjuka sekä röda hund. Näissä tämmöisissä tekee kielitaito tenkkapoot - jouduinpa taas kerran tarkastamaan, mitä ihmettä nämä olivatkaan suomeksi. Olisitko sinä tiennyt?
Seuraava neuvola onkin sitten 3vuotiaana! Jösses. Varmaan pitäisi alkaa mittailla itse tällä välillä, jos näin harvoin enää tulee virallisia kutsuja!
tiistaina, tammikuuta 06, 2009
Loppiaisostoksilla
Loppiainen on outo pyhä. Täällä Ruotsissa siihen suhtaudutaan kuin suureenkin pyhäpäivään, vapaalla ovat kaikki - paitsi myyjät koska, pyhä tahi ei, silti suurin osa kaupoista on auki. Suomessa taas suurin piirtein kukaan ei oikein edes tiedä, mitä varten loppiainen on pyhäpäivä - ja silti kaupat ovat kiinni (olivat ainakin ennen vanhaan?). Muutoinkin pyhinä Ruotsissa pääsääntöisesti ovat kaupat auki, Suomessa kiinni. Sunnuntai-aukiolothan on täällä ihan selvää pässinlihaa, ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa moista. Viikolla ovet sulkevatkin sitten jo käsittämättömästi klo 19.00...
Täällä joka tapauksessa olivat kaupat tänään kovasti auki. NK:lla oli tänään vip-ale, johon sain kutsun ja vein mukaani kaasoni Mintun. Mintun blogissa on kuvia järkyttävästä jonotuksesta ja tungoksesta, joka kohtasi niin ovien ulko-kuin sisäpuolellakin. Mutta tulipahan koettua! Ja nyt on sitten meikäläisen aleostokset tältä vuodenalulta hoidettu.
Täällä joka tapauksessa olivat kaupat tänään kovasti auki. NK:lla oli tänään vip-ale, johon sain kutsun ja vein mukaani kaasoni Mintun. Mintun blogissa on kuvia järkyttävästä jonotuksesta ja tungoksesta, joka kohtasi niin ovien ulko-kuin sisäpuolellakin. Mutta tulipahan koettua! Ja nyt on sitten meikäläisen aleostokset tältä vuodenalulta hoidettu.
maanantaina, tammikuuta 05, 2009
Junibacken
Oltiin eilen Djurgårdenilla lounaalla ja Junibackenissa ekaa kertaa. Aivan huippuhauskaa!
Ihan tanssittaa kun on niin kivaa!
Hatstuga
Olipas Pepillä iso hevonen!
Ja komea talo - Villa Villerkulla!
Onko poliiseja kotona?
lauantaina, tammikuuta 03, 2009
Lukuintoa
Vera tykkää lukea. Tosissaan tykkää ja kaikenlaista kirjallisuutta. Tässäpä taidonnäytteitä:
Ensi vuoden joululahjoja valitsemassa?
Ensi kesän automatkaa suunnittelemassa?
Tietosanakirja???
Iltapäivälehden antia?
Välillä onneksi luetaan vähän lastenkirjojakin...
... mutta erityisen pitkä tuokio vietettiin H&M:n ensi vuoden katalogin parissa (pitäisiköhän tästä huolestua???)!
torstaina, tammikuuta 01, 2009
Vuosi 2009
Onnellista alkanutta vuotta 2009! Ruotsissa uutta vuotta juhlitaan yleensä hyvän ruoan merkeissä. Jo viime vuonna järjestimme illallisen ystävien kesken pitkän kaavan mukaan. Tänä vuonna päädyimme samaan. Meillä oli peräti viiden lajin illallinen, kaksi erillistä alkupalaa, pääruoka, juustot ja jälkiruoka. Kaikkiin sopivat viinit ja shamppanjat. Kukin vieraista oli valmistanut yhden ruokalajin, joten isäntäväelle ei jäänyt kuin alkukeiton teko ja kattaus.
Vuoden vaihtumista kaverit lähtivät katsomaan Observatoriekullenille, me jäimme kotiin juhlimaan keskenämme ja vahtimaan Veran unta.
Vaikka juhlien järjestäminen on toki hiukan rasittavaa, lapsen kanssa tämä on kuitenkin erinomainen vaihtoehto - lapsi pääsee ajallaan omaan sänkyynsä nukkumaan, eikä häntä tarvitse vaivata myöhemminkään yöllä siirtymisiin ja kotiin palaamiseen.
Nyt olemmekin kaikesta juhlimisesta, matkoista ja menoista ihan lopen uupuneita. Onneksi viikonlopuksi ei ole tiedossa ohjelmaa. Huomenna tavataan suomalaisen äitikaverin ja poikansa Johanneksen kanssa, Veralle pitkästä aikaa lapsiseuraa tiedossa. Töihin paluu on edessä vasta ensi keskiviikkona.
Viime vuosi oli ihana, ihanaa aikaa pienen lapsen kanssa, ihanat hääjuhlat. Toivelistalla on, että tästä vuodesta tulisi yhtä onnellinen.
Vuoden vaihtumista kaverit lähtivät katsomaan Observatoriekullenille, me jäimme kotiin juhlimaan keskenämme ja vahtimaan Veran unta.
Vaikka juhlien järjestäminen on toki hiukan rasittavaa, lapsen kanssa tämä on kuitenkin erinomainen vaihtoehto - lapsi pääsee ajallaan omaan sänkyynsä nukkumaan, eikä häntä tarvitse vaivata myöhemminkään yöllä siirtymisiin ja kotiin palaamiseen.
Nyt olemmekin kaikesta juhlimisesta, matkoista ja menoista ihan lopen uupuneita. Onneksi viikonlopuksi ei ole tiedossa ohjelmaa. Huomenna tavataan suomalaisen äitikaverin ja poikansa Johanneksen kanssa, Veralle pitkästä aikaa lapsiseuraa tiedossa. Töihin paluu on edessä vasta ensi keskiviikkona.
Viime vuosi oli ihana, ihanaa aikaa pienen lapsen kanssa, ihanat hääjuhlat. Toivelistalla on, että tästä vuodesta tulisi yhtä onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)