torstaina, marraskuuta 27, 2008

Tuolileikkejä

Eilen leikittiin pyörivässä nojatuolissa, välillä vähän huimaavallakin tavalla...


Sitten kyllästyttiin ja kuvaaja melkein pysyi perässä...



Huomaa mielettömän hieno asukokonaisuus... yksikään vaate ei sovi yhteen! Boheemius rulettaa!

Tanssia ja laulua

Vihkitilaisuuteemme tulee J:n ystävä laulamaan. Kyseinen ystävä oli tänään meillä syömässä ja esitti samalla repertuaariaan. Tämä ystävä oli tosi pop - oopperasta populaarikulttuuriin, samapa tuo, Veraa tanssittaa!
















tiistaina, marraskuuta 25, 2008

Päivä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan

Tänään on YK:n kansainvälinen naisten vastaisen väkivallan päivä. Amnestyn Tukholman naisoikeusryhmämme (kvinnorättsgruppen, vapaa käännös) järjesti illalla erittäin mielenkiintoisen seminaarin aiheesta. Seminaarissa keskusteltiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta eri kanteilta, miksi juuri mies lyö, millainen mies lyö (ei, se ei näy päällepäin), miten väkivalta useimmiten tapahtuu lähisuhteissa, miten kunniaväkivaltaa (hedersrelaterade våld) voidaan ehkäistä, onko miehillä kollektiivinen vastuu ja syyllisyys naisiin kohdistuvasta väkivallasta, miksi niin harva mies on kiinnostunut aiheesta jne. Kokevatko miehet, että ei se kosketa minua koska minä en lyö, minä en raiskaa? Ja koska minä en tee niin, sitä ei ole minun maailmassani olemassa? Kuitenkin jokaisella miehellä on lähellään nainen, jota asia koskettaa, joka voi olla riskivyöhykkeellä. Tytär, vaimo, äiti, sisar, ystävä.

Ruotsissa 46% yli 15 vuotiaista naisista on joutunut joskus miehen taholta väkivallan kohteeksi. Lähes puolet on todellakin huima luku. Lisäksi yksi paneelin osanottajista kommentoi, että tämä luku riippuu myös siitä miten väkivalta määritellään - onko se poliisille asti menevää väkivaltaa? Onko seksuaalinen lähentely väkivaltaa? Onko tyttöjen ahdistelu koulussa väkivaltaa? Jos näin on, luku on todennköisesti vielä korkeampi.

Yksi osa seminaaria oli Slagfärdiga kvinnor -ryhmän esitys. Kertakaikkiaan vaikuttava, luihin ja ytimiin menevä kolmen sisaren henkilökohtainen tulkinta siitä, miten kaksi sisarta oli päätynyt väkivaltaiseen suhteeseen. Tai suhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa pitäisi kai sanoa. Iho meni kananlihalle ja itketti. Jos sinulla on joskus mahdollisuus mennä katsomaan heitä, suosittelen.

Suomessa väkivalta on vielä Ruotsiakin yleisempää. Amnestyn tekemä Case Closed raportti toteaa mm.

Tutkituista Pohjoismaista (huom. Ruotsi, Norja, Tanska, Suomi) vain Suomessa rikosprosessin alullepaneminen osassa raiskausrikoksista ja seksuaaliseksi hyväksikäytöksi luokiteltavista rikoksista on uhrin vastuulla. Suomessa asianomistajarikoksia ovat muun muassa sukupuoliyhteyteen pakottaminen ja tietyt seksuaalisen hyväksikäytön muodot. Asianomistajarikoksissa poliisi aloittaa esitutkinnan vasta uhrin vaadittua tekijälle rangaistusta.

Pohjoismaista vain Suomen seksuaalirikoslainsäädännössä on edelleen voimassa niin kutsuttu "vakaan tahdon pykälä". Uhri voi pyytää syyttäjää luopumaan syytteestä omasta vakaasta tahdostaan, kun kyse on raiskauksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä (kun uhri on puolustuskyvyttömässä tilassa) ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tämähän on siis täysin primitiivistä. Käytännössä uhan alla uhri voidaan pakottaa vetämään syyte pois. Amnestyn raportin mukaan kaikkien seksuaalirikosten tulee olla virallisen syytteen alaisia myös Suomessa. Lisäksi Suomessa annetaan edelleenkin aivan järkyttävän paljon tuomioita, joissa tuomio raiskauksesta on lyhyt koska raiskaus oli nopea tai uhri oli humalassa tai uhrilla oli minihame, tai jotain muuta asiaan aivan totaalisen irrelevanttia. Raiskaus on raiskaus, tapahtui se missä olosuhteissa tahansa.

Jo aiemminkin olen ollut kiinnostunut aiheesta, mutta etenkin tyttären saatuaan, asia on tullut itselle vieläkin ajankohtaisemmaiksi. Mielestäni jokaisen pitäisi olla kiinnostunut ko kysymyksistä. Mitä sinä tekisit jos naapurista kuuluisi epäilyttäviä ääniä? Mitä sinä tekisit, jos työkaverisi tulisi silloin tällöin mustelmilla töihin? Mitä sinä toivoisit tehtävän, jos se naapuri tai työkaveri olisi sinun läheisesi?

Lisää asiasta mm täältä: Suomen Amnesty , Ruotsin Amnesty , White Ribbon kampanja, Väestöliiton Kotirauhaa kampanja.

Öisiä muistiinpanoja

Tätä se teettää kun alkaa miettiä liikaa. Uni karkaa vain kauemmaksi. Päässä pyörii vain to do-listat, pöytäkartat, menut, nimilaput, kirkko-ohjelmat, koristelut, morsiuskimput... ja kaikki muu vielä tekemättä oleva. Ja sittenhä ei ainakaan tule uni kun stressaa sata.

Konekin kaatui, ja vaarana on että hajosi kokonaan niin että kaikki meni siinä. Mm viime kuukauden kuvat, ja kirkko-ohjelma. Kuvia onneksi on tullut otettua aika vähän ja kirkko-ohjelmankin kirjoittaa aika nopeasti uusiksi. Mutta silti, harmittaahan se.

Tänään on oltu hääjuhlapaikalla valokuvaajan kanssa. Tyyppi tuntuu ainakin professionaalilta, joten sitä ei tarvinne huolehtia. Skeppsholmenilla meren äärellä ei pyryttänyt, vaikka Vasastanissa tuli koko päivän tuiskuten lunta. Viekö meri-ilma lumisateen mennessään??

Vera teki vanhaa tuttua palapeliä ja hiffasi ekaa kertaa, mihin kohtiin palaset kuuluvat. Huippua! Tosin palat meni vielä aikalailla väärinpäin, mutta oivallus samojen kuvien kohdalta oli selvä.

Looginen taju on myös kohdallaan. Makuuhuoneen sängyn molemmilla puolilla olevat lamput pitää ehdottomasti sytyttää molemmat, tai sitten ei kumpaakaan. Jos vain toinen lamppu palaa, sormi nousee ja kuuluu käskevä "yh-yh-yh" kohti pimeää lamppua.

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

lauantaina, marraskuuta 22, 2008

Ensilumi!

Siis mikä juttu tää on. Jotain valkosta höttöä...






Äiti ja isi oli innoissaan mutta neitiä ei paljoa naurata...

Aamun lehteä lukemassa. Harjoittelua Harvardia varten? ;)

keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008

Pappeja ja terapiaa

Maailma on niin pieni. Ja ihmeellinen. Oltiin tänään tapaamassa vihkipappia, joka löytyi viereisen kunnan seurakunnasta. Ystäväni oli vinkannut tuskaillessani, etten ole löytänyt suomenkielistä pappia, että vanha luokkakaveri on pappina jossain Tukholmassa. Ja niin siis vihkipapiksi löytyi lukion luokkakaveri, jota en ole tavannut yli 15 vuoteen... että aika outoa oli, mutta tosi hauskaa. Ja oikeasti on aika ihanaa, että vihkipappi on edes jotenkin tuttu. Mutta kukapa olisi uskonut, että meikäläinen voi löytää tutun vihkipapin täältä lahden takaa???

Maanantaina käytiin testaamassa hääpukua ja tilpehöörejä, pientä korjailua tarvitaan, mutta kyllä siitä hyvä tulee. Ja sitten istuttiin toisen kaason kanssa hyvän ruoan ja juoman ääressä Söderissä uudessa tuttavuudessa Judith & Bertilissä (me like!), horistiin ja terapoitiin. Vaikka en itseäni tosiaankaan kovin nuoreksi morsioksi tunne, niin eikö sellaista tarvitsekin jännityksen alkaessa tiivistyä ja h-hetken lähestyä. Kunnon tyttöjen välistä ystävyyttä ja romanttista höpinää?

sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Nukkumisesta

Yleensä meillä nukutaan yöt aika hyvin, muutamalla heräämisellä ja tutin annolla, mutta viime yö meni kyllä ihan plörinäksi. Herättiin kolmen aikaan ja sitten ei nukuttukaan. Ennen kuin varttia vaille viisi. Tänään ei siis ole odotettavissa juuri mitään järkevää aivotoimintaa ainakaan. Rikkinäisten öiden jälkeen muistaa aina kummasti arvostaa hyviä yöunia.

lauantaina, marraskuuta 15, 2008

Häätohinaa

Häihin on enää kuukausi. Hui ihan hurjaa. Hiukka alkaa hirvittää, että tuleekohan vikalla viikolla sitten kuitenkin paniikki... Aika lungisti me on kyllä otettu, henganahdistusta ei ole tullut kuin pari kertaa. Nyt on viimein ruoatkin tilattu, joten sapuskapuoli alkaa olla kunnossa ja juomaakin pitäisi piisata.

Mekkoa mennään kokeilemaan ekaa kertaa maanantaina, tänään ostin siihen (ehkä) sopivan "stoolan" tai whatever sen nimi onkaan, tällä viikolla on hommattu myös alusvaatteet. Korutkin on jo suht selvillä. Kampaaja on sovittu, koekampauksineen, meikkaus samoin; kasvohoito ym on varattu nyt myös.

Sormukset haettiin tänään. On se vaan aikasen ihana.

Papin kanssa on tapaaminen ensi viikolla, samoin kanttorin, erilliset treffit kun tulevat eri seurakunnista - pappi on vanha lukiokaveri, joka on pappina Tukholmassa ja jonka kanssa en ole ollut tekemisissä lukion jälkeen, voiko maailma todella olla näin pieni???

Kukat on vielä täysin hoitamatta, koristelut sekä kaikki painotuotteet (nimilaput, menukortit jne). Mutta ehkä se tästä?

torstaina, marraskuuta 13, 2008

Unimyssy

Tyttäreni halusi ehdottomasti mennä nukkumaan pipo päässä. Niin sitten tehtiin.

Tätä oli edeltänyt varsinainen draama. Ensin tunnin nukutusyritys isän puolelta ja tämän epäonnistuttua, äiti siirtyi hommiin, jotta isä pääsi lenkille. Helpommin sanottu kuin tehty. Tämähän ei sitten tytölle sopinut ollenkaan! Äiti ei kelvannut laisinkaan, vaan isän perään itkettiin lohduttomasti. Mentiin roikkumaan ulko-oven kahvaan niin, että aloin pelätä, että neiti saa oven oikeasti auki. Kun tämä ei onneksi kuitenkaan onnistunut, haettiin myssy ja hanskat ja osoitettiin tomerasti vaunuja. Minä siihen, että ei, emme me lähde ulos yhdeksän aikaan illalla.

Lopulta onnistuin saamaan Veran sänkyyn ehdottamalla kirjan lukemista. Siinä sitten istuttiin muumi-kirjan kanssa, myssy päässä aikamme. Lopulta puoli väkisin, kellon lähestyessä kymmentä, sain kallistettua neidin nukkuma-asentoon - edelleen myssy päässä. Olikohan se lohtumyssy?

Niin siinä käy, kun on yön poissa. Eilen tosin kävi äidinkin seura ja nukuttaminen, ehkä tämänpäiväinen töissäolo oli siihen päälle viimeinen pisara? Joka tapauksessa, kyllä tulee hirveä olo, kun yhtäkkiä ei kelpaakaan. Kun lapsi huutaakin isän perään. Vaikka järki sanoo, että se on ihan normaalia, ja hyväkin asia, että molemmat vanhemmat kelpaavat, että isä on yhtä hyvä kuin äitikin (tai parempi!!). Onko muillakin näitä kokemuksia?

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

Isänpäivänä

Isänpäiväkin sitten oli ja meni. Jo toinen sellainen, niin se vaan aika menee. Jotenkin vaikeaa edes muistella millainen Vera oli viime isänpäivänä. Verahan siis vaan, niin no, oli vauva. Olla köllötti ja möllötti. Nyt Vera oli tehnyt isänpäiväkortin päiväkodissa! Niin söpöä...

Isänpäivää vietetään muuten sekä Suomessa että Ruotsissa samana päivänä, äitienpäivää ei. Äiti saa siis kaksi omaa juhlapäivää, isi vain yhden :/

Viime vuonna oltiin Espanjassa, ja aurinko paistoi. Nyt oltiin Tukholmassa, ja satoi. Mutta oli varmasti kuitenkin yhtä mukavaa jossei mukavampaakin. Käytiin Postimuseossa! Tiedän, kuulostaa ihan kuolettavan tylsältä... Mutta siellä oli hirmu kivaa:) Siellä oli mm pikkuisten oma posti-osasto, jossa sai lähettää omia kortteja ja leikkiä postitoimiston tätiä tai setää ja leimata kirjeitä. Ja ajaa postiautolla. Vera oli ihan intona. Sitten mentiin syömään isänpäivän myöhäinen lounas Grilliin. Mahat pystyssä sieltä sitten taaperrettiin kotiin koko perhe sohvalle köllöttämään. Ihanaa, että on perhe. Ihanaa, että saa viettää isänpäivää.

Huomenna on taas Suomen reissu edessä, työmatka itsekseen. Pitäisikin pakata, vaikkei yhden yön työmatkalle juuri tavaroita tarvitsekaan. Ei millään siis jaksaisi lähteä, onneksi se on vuoden viimeinen työreissu.

torstaina, marraskuuta 06, 2008

Polttarit juhlittu

Suomen polttarit sujuivat mallikkaasti svengaten Dancing Queenin tahdissa, sain olla Abba Agneta ja pukeutua vaaleanpunaiseen velouriin. Mutta hauskaa oli eikä onneksi mitään suurempaa nolausta, nokkahuilun soittokin jäi melkein lähipiirin päänsäryksi ja kaiken lisäksi sain aivan ihanan jalkahoidon. Illalla mentiin vielä kapakkaan tanssimaan pöydillä. Paikalla oli peräti 13 ystävää, kiitos kaikille mukana olleille aivan ihanasta päivästä!

Yöllä pääsimme taksilla kotiin suht lyhyen jonottaminen jälkeen. Sulhaselle kävi huonommin - hänkin kun oli Helsingin yössä suhaamassa - ja päätyi jonottamaan taksia yli 3 tuntia. Siis oikeasti, miksi tälle asialle ei tehdä mitään? Miten voi olla, että ainakin viimeiset 15 vuotta ollaan kärvistelty saman ongelman kanssa? En käsitä, miten tämä tilanne voisi oikeasti olla kenenkään intresseissä. Ongelma ei ole ainostaan se, että kolmen tunnin odottaminen on aivan järkyttävää. Seisoessaan pakkasessa on lisäksi suuri riski tulla kipeäksi. On myös suuri riski, että porukat lähtevät harhailemaan kotiinsa kävellen - kävely sinänsä on toki kannattavaa, mutta ei liene kovin turvallista kävellä kotiinsa pitkiä matkoja yksin keskellä yötä autioilla kaduilla?

Tuntuu, että tähän asiaan ei haluta muutosta - muutoin se olisi kyllä jo tapahtunut. Voisiko joku kertoa, miksi ei? Onko ajattelutapa, että ihan oikein niille jotka käyvät ulkona juhlimassa että saavat kärsiä siitä? Ovatko suomalaiset todella sellaisia moralisteja...?

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Huraa! Huraa! Huraa!

Huraa, Amerikka saa uuden presidentin! Huraa, pääsemme vihdoin W:sta eroon! Huraa, Obama! Tämä oli ihana uutinen. Parin vuoden ankaran vaalitaiston jälkeen saatiin vihdoin lopputulos, johon about 100% ei-amerikkalaisista on tyytyväisiä. Eurooppalaiset johtajatkin suitsuttivat valintaa niin, että luulisi Obaman olleen eurooppalainen ehdokas. Jos vaikka nyt saataisiin jotain rajaa sotimiseen sekä tolkkua ilmastonmuutoksen torjuntaan?