torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Vera 1 vuotta

Vera täyttää tänään vuoden! ONNEA VERA! Tai tätä aikaa varsinaisesti huomenna, mutta Suomessa ja Ruotsissahan ollaan jo torstaissa. Tällä hetkellä neiti vetelee sikeitä hotellin matkasängyssä. Veran 1-vuotisjuhlia vietetään New Yorkissa, ohjelmaa ei ole vielä päätetty vaan säästä riippuen mennään joko Central Parkin eläintarhaan taikka Natural History museoon, jossa on kuuleman mukaan lapsille jänniä juttuja. Ruotsissakin on jotkut kemut tiedossa kunhan päästään kotimaan kamaralle.

Kokonainen vuosi jo, uskomatonta kyllä....

Ollaan siis matkan päätepisteessä New Yorkissa ja perjantain ja lauantain välisenä yönä on lento takaisin Ruotsiin. On ollut tosi kivaa, mutta kyllä on mukavaa tulla kotiin :) Vähän tähdellisempää matkaraporttia ja kuvia luvassa viikonloppuna.

keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008

Kanadassa sataa ja ukostaa

Terveisiä Kanadasta! Eilen saavuttiin Montréaliin, matka rajalta kaupunkiin tuntui kuin Belgiassa olisi ollut. Rakennukset, maaseutu ja tietysti kieli. Ranskan käyttäminen Amerikan mantereella on vaan kovasti outoa.

Illalla lähdetiin käpöttämään kaupungille ja tuli yhtäkkiä niin järkyttävä vesisade, ettei moista ole nähty. Mulla meni ihan hermot seistessä bussikatoksen alla ja ukkosen pauhatessa ja sateen paiskoessa vesilasin kokoisia pisaroita ympärillä. Sadetta kesti ja kesti niin että kun lopulta päästiin hotellille oltiin ihan läpimärkiä - meillä ei tietysti ollut sateenvarjoja, jotka tuskin olisivat auttaneetkaan; onneksi vaunuille oli sadekatos. Vera oli nukahtanut vaunuun, tietysti väärään aikaan niin että heräsi hotellille tullessa ja sittenhän nukuttaminen ei taas onnistunutkaan ihan hevillä.

Mulla meni siis hermot koko reissuun, vaikka pääasiassa on mennyt hyvin niin koko ajan on tietysti myös pikkuisia tai isompia vastoinkäymisiä. Ja samalla tuntui, että onko järkee raahata Vera toiselle puolelle planeetta vaan huvin vuoksi, ja voisi kai sitä lomaa lähempänäkin viettää ja pitääkö täällä tosiaan olla yli kaksi viikkoa... ollaanko me ihan kamalia kun pakotetaan pieni lapsi tämmöiseen ja kaikki tuntui kamalan vaikealta.

Onneksi epätoivoinen olo meni pikkuhiljaa iltaa myöten jutellessa ohi; Verahan on voinut koko reissun hyvin ja ollut tyytyväinen, joten nämä tunnot lienee suurelta osin omaan äitiyteen ja kaikkeen mahdolliseen syyllisyyteen liittyviä kuin Veran todelliseen hyvinvointiin. Tänään olo on ollut taas normaali ja ihan mukavaa olla reissussa.

Mutta niin, tänään täällä on sitten uutisten mukaan ollut järjetön vesitrombi (trombe de l'eau??), joka on iskenyt keskellä päivää kun oltiin maan alaisessa puolen keskustaa kattavassa kauppakeskittymässä shoppaamassa. Illaksi luvattu sadetta ja ukkosta. Että kivaa tiedossa jatkossakin.

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

Amerikan kuulumisia

Oi huh kun nyt olisikin paljon kirjoitettavaa! Reissua takana vajaa viikko, mutta tuntuu kuin oltaisiin oltu ainakin kuukausi!! On nähty jo New York (yksi ilta käytiin kävelyllä ja syömässä, aika vähän cool käydä vaan vähän illallisella Nykissä ;), Cape Cod, Cambridge (Boston), Concord MA, Brattleboro VT ja nyt ollaan Vermontin maaseudulla, ihan hillybilly alueella ihan mahtavassa bed & breakfast-paikassa jossa just syöty barbequeta ladossa ja huomenna ajetaan Montrealiin Kanadaan, jos vaan löydetään. On meinaan ajettu aikamoisen monta kertaa harhaan ja väärin ja päädytty vaikka minne mutta hengissä ollaan ja Vera voi hyvin ja on jaksanut ihan käsittämättömän hienosti koko reissun. Lentomatka meni paremmin kuin toivoa saattaa ja aikaerostakin toivuttiin ihan parissa päivässä.

Koska en ajatellut reissussa juurikaan blogata ja patteritkin vilkuttelee punaista, kokoan tähän ihan vaan pari kommenttia:

Plussaa. Amerikkalaiset on ihan käsittämättömän ystävällisiä. Vaikka ne ei ehkä sitä aina oikein tarkoitakaan, niin kyllä silti näiltä voisi jotain oppia. Tähän voisi vaikka tottua, että ihmiset hymyilee toisilleen, juttelee ja sanoo hei, ja voi kuinka mielettömän ihanan mahtavan suloinen ja maailman kaunein lapsi meillä onkaan :) Näin montaa positiivista kommenttia en ole saanut koko vuotena. Voi tietysti olla sitäkin mieltä, että kuinka pinnallista, mutta itse taivun jo vähän sille kannalle, että positiivinen asenne ja toisen huomioiminen voi ihan oikeasti olla ihan kivaa...

Miinusta. Aivan järkyttävät määrät täällä käytetään kertakäyttötuotteita. Siis jätteen määrä on vaan ihan massiivinen. Kaikilla hotelliaamiaisilla kaikki astiat, huom kaikki astiat on olleet kertakäyttöä. Eikä ketään voisi vähempää hetkauttaa, kai? BB:ssa on onneksi ollut vähän ympäristöystävällisempi meininki. Ja ne autojonot, ne autojonot, kaistojen määrä ja koko tämä autokulttuuri ahdistaa jos sitä yhtään miettii. Meilläkin on ihan hulvattoman iso vuokra-auto, vaikkei sellaista varattu, niin antoivat kuitenkin. Ja hyvähän se, kaikki tavarat mahtuu. Mutta ajatteleeko täällä ympäristöä oikeasti kukaan?

Eräs tarina. Matkan varrelle mahtuu monta tarinaa, mutta uskomattomin on meidän horrorhotellitarina viime yöltä. Laita yhteen kaikki horrorfilmeistä tutut kliseet (alppihotelli keskellä maaseutua, suhteellisen eristettyinä, puhelimet ei toimi, ukkonen pauhaa, ketään muita vieraita ei näy, omistajat on vähän outoja, huoneesta on ovi erityiseen pimeään takahuoneeseen, hotellin nimi on melkein suoraan Kingin romaanista, palohälytin meni päälle itsestään, päädyttiin paikkaan puolivahingossa eksymisen kautta, matkalla oli todella paha auto-onnettomuus, saimme huoneen nro 13 jne). Olimme oikeasti keskellä kauhuelokuvaa. Tästä riitää juttua tuleville vuosille.

Vera. Vera käveli ekat askeleet!! Uskomatonta, mahtavaa. Ei saatu nauhalle eikä ole juuri tapahtunut uudelleen, sitä odotellessa.

Kaikki hyvin rapakon takana siis.

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Pakkauspuuhia

Viikko sitten viikonloppuna oli Hesarissa hieno juttu matkustamisesta lasten kanssa Tukholmaan. Mainioita vinkkejä, joista kaikista en itsekään tiennyt, etenkin museoiden lastenosastot ja näyttelyt kun eivät vielä ole olleet ihan ajankohtaisia. Yritin löytää ko sivua nettihesarista, mutta en onnistunut. Hesarin arkistoon ei ole salasanoja enkä nyt jaksa niitä hommata, ehkä juttu olisi sieltä löytynyt.

Tässä pakkaushärdelllin keskellä tuli tarkistettua, että paljonkos sitä tavaraa saikaan USAan viedä. Sallittu määrä: kukin matkustaja kaksi 23 kilon laukkua, vauvalle yksi 23 kilon laukku sekä vaunut. Siis meidän perhe saisi viedä yhteensä 115 kiloa ja vaunut!? Onkohan nää säännöt ihan tavallisille matkustajille tarkoitettu.. vai kenties imigraatiota silmälläpitäen? No, ainakin voi jotain shopata New Yorkista miettimättä matkustusrajoja :) Mutta aika järjetöntä lennättää tuollaisia määriä tavaraa lentokoneella eestaas. Noin niinkuin ympäristönäkökulmastakin.

Vähän kyllä stressaa ja jännittää, miten matka tulee menemään. Että ollaanko ihan jetlagissa koko kaksi viikkoa...

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

Suomen juhlat

Ai miten hieno kortti...



kumpi on isompi lahja vai tyttö?

Mansikkakakkua












..olikohan se vähän kirpeää?


perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

Mökkielämää

Tänään on palattu Tukholmaan kolmen viikon Suomen reissulta, ja ensi tiistaina suunnataankin taas ulkomaille, nyt kohti Yhdysvaltoja pariksi viikkoa. Eipähän paljon pääse paikalleen juurtumaan... kotona on aika ihanaa ja melkeinpä outoa olla. Tosin täällä sataa, kun Helsinkiin tuli juuri hienot säät (ainakin aamulla oli upeaa). No eipähän tartte edes ulos mennä!!

Oltiin viikko omalla ja kaverien mökeillä täysin kaiken sivistyksen ulkopuolella, ilman nettiä ja muitakaaan ylellisyyksiä. Tosin se se vasta ylellistä olikin olla kaiken huuhaan tavoittamattomissa (no kännykkä siellä nyt kyllä toimi, ja tvkin oli mutta siihen ei saatu edes johtoa seinään :). Mistään ei tarttenut stressata kun ei kertakaikkiaan mistään mitään tiennyt!

Mökillä oli ihanaa. Vera viihtyi erinomaisesti ja tykkäsi metsämansikoista kuin hullu puurosta; saunassa paljussa istuminen oli myös huippua. Hyttyset oli vähän ikäviä ja talon alle juossut hiiri hiukan ällö, etenkin äidin ja mummon mielestä. Asuukohan se siellä..?

Vierastaminenkin helpottui loppua kohti ja oli jo ihan järkevissä rajoissa tällä viikolla. Mummo ja ukki kelpasivat jo leikittäjiksi ja enollekin jo uskallettiin vähän hymyillä. Eilen juhlittiin ennenaikaisesti 1v synttäreitä kun neiti on sitten juhlapäivänä matkoilla. Eno ja kummitäti kysyivätkin tuleeko Hesariin ilmoitus, Vera 1v, matkoilla, ei vastaanottoa. Mansikkakakkua syötiin, sitä oli koko naamalla ja hiuksilla ja mekolla ja lattialla, ja kuvia päivitetään tänne toivottavasti piakkoin.

Ps. Olimme ostaneet häälahjaksi hienosti pakatun saunakauhan ja kaksi pientä purkkia saunatuoksuja, ja pakanneet ne käsimatkatavaroihin.. arvaattekin jo varmaan - big mistake. Tuoksut hälyttivät ja siihen jäätiin, ne oltaisiin lopulta saatu mukaan mutta ei löylykauhaa. Haluaisinpa nähdä sen terroorin, joka kaappaa koneen lapsi mukanaan ja käyttäen aseenaan saunakauhaa!!!

perjantaina, heinäkuuta 04, 2008

Ensimmäinen sana!

Ooo! Vera osaa sanoa äiti. Niin monta kertaa ja monen todistajan läsnäollessa, että tämä on oikeasti kirjattava ensimmäiseksi sanaksi. Todistettavasti on myös sanottu auto, uusi pikkuauto kädessä. Tässähän menee ihan pyörälle päästään huimasta kehityksestä :)

tiistaina, heinäkuuta 01, 2008

Vera 11 kuukautta

Vera täytti sitten 11 kuukautta. Onnea! Viimeiset kuukausisynttärit, ja vain kuukausi suuren päivään. Sen kunniaksi, ja suvun yllytyksestä, maistettiin niin jäätelöä, karjalanpiirakkaa kuin pillimehuakin.


Hiekkalaatikolla Keski-Suomen turneella..

..varpaissa hiekkaa. Miten lapsen jalat voikin olla niin suloiset :)