Hei me nauretaan

Vera nukkuu mun rinnan päällä ja yhtäkkiä kuuluu hillitön hirnahdus. Menee hetki ennen kuin tajuan mitä on tapahtunut. Sehän nauroi! Tuijotan lastani äimistyneenä. Silmät on kiinni ja suu virneessä. Ensimmäinen nauru, vaikkakaan ei vielä hereillä. Hillitöntä! Hymyjä, silmän liikkeitä, kulman kurtistuksia, välillä lyhyt epätoivoinen itku menee samantien ohi, ja nyt naurua - voisipa nähdä uneen ja tietää mitä siellä oikein tapahtuu.

Hereillä ollessa hymyillään ja jokelletaan ja hyristään. Jalat ja kädet vispaa ja suusta tulee pieniä hihkauksia. Selvästikin on päästy juttelun makuun. Jos äiti häviää vähäksi aikaa näköpiiristä, tyttö näyttää hämmentyneeltä. Äidin ilmestyessä taas katse kirkastuu ja kädet heiluu.

Tässä on kaikki. Elämän tarkoitus.

Punainen paita

Tänään piti pitää punaista paitaa tukeakseen Burman mielenosoittajia. Harmi vain, ettei ulkona ollessa punaista paitaa juuri näy. Itse en juuri huomannut paita-mielenosoitusta tänään kaupunkikuvassa, mutta uutisten mukaan 2000 mielenosoittajaa osallistui mielenosoitukseen Medborgarplatsenilla Burman tapahtumien johdosta. Jotenkin on aina vaan yhtä shokeeraavaa, miten maailmassa yhä vain riittää näitä kolkkia, jossa diktaattorit ja sotilasjuntat rellestävät ja käyttäytyvät täysin mielivaltaisesti. Ampuvat omia kansalaisiaan ja teurastavat rauhallisia mielenosoittajia ja munkkeja kadulle. Tuntuu ihan käsittämättömältä, miten tämä vain jatkuu ja jatkuu. Ja tyypillistä näissä kaikissa tapuksissa lienee, että kansa näkee nälkää samaan aikaan kun johtajat mässäilevät. Kiina hiljaisesti hyväksyy tapahtuneen, eipä heillä itselläkään demokratia ja kansalaisoikeudet oli häävisti hoidettu. Kyllä olisi enemmän kuin syytä harkita ensi vuoden olympialaisten boikotointia. Ja kun kerran jenkit ovat niin pelastamassa maailmaa kaiken maailman diktaattoreista, voi vaan kyseenalaistaa miksei Burman sotilasjuntan toimet, omien kansalaisten tappaminen ja sananvapauden tukahduttaminen ole ollenkaan yhtä paheksuttavaa kuin Saddamin toimet aikoinaan olivat. Eh, ai niin, Burmassa tosiaan ei ole öljyä...

Minäkin nassukirjassa

Aluksi olin kovasti epäileväinen tämän naamakirjan, Facebookin, suhteen. Nyt kun enemmän ja enemmän viestejä sekä kaikenlaisia kummallisia vampyyrinpuraisuja, ihmeellisiä lisätoimintoja ja kutsuja satelee niin jotenkin vaan minäkin joudun syvemmälle ja syvemmälle tähän outoon maailmaan. Entinen deittikin vuodelta 1992 (aaargh onko siitä niiiin kauan!!) jo ilmoitteli itsestään, kyseisen nassukirjan kautta. Monet muutkin tutut on ottaneet yhteyttä. Tuntuu että täällähän on siis melkein kaikki... Ei voi mitään, pakko hyväksyä että tää on nyt se juttu. Joo, tiedän, mä olen hidas... mä olen syntynyt väärällä vuosikymmenellä hei, mulla menee vähän aikaa omaksua uusia juttuja! Ja mistä ihmeestä tähänkin riittää aikaa...? Blogittaminenkin on jo ihan retuperällä kun on kaikkia mammakerhon treffejä melkein joka päivälle! Huh, tämä äitiyslomalla olohan on kiireistä :)

8 viikkoisen eka lääkäri sekä passikuvaus

Vähän elonmerkkejä täältä pitkästä aikaa. Vera täyttää tänään 8 viikkoa! Hui, miten aika menee! Viikonloppuna tulee täyteen jo kaksi kuukautta...

Flunssa on iskenyt äitiin ja viime yö meni siitä kärsiessä. Tyttö nukkui hyvin, äiti ei. Nenä oli niin tukossa, että nukahtaminen oli vaikeaa. Toivottavasti ei nuha tartu Veraan, tässä kun ei oikein voi välttää lähikontaktia!

Viikonloppuna J oli työmatkalla Islannissa ja mulla oli Suomesta vieraina äitinsä kanssa pieni Ellen tyttö, 1½ vuotta. Ellen oli vauvasta ihastuksissaan. Kulki perässä ja toisteli "vauva! vauva!" välillä tosin muodossa hauva... huomaa muuten, että itse on innostunut muistakin lapsista paljon enemmän nyt oman saatuaan. Minä kun en aiemmin ole ollut mitenkään erityisen vauvakuumeinen tai lapsiorientoitunut. Viikonloppu meni mukavasti, mutta oli kyllä todella ihanaa, kun J tuli kotiin. Miten ihmeessä yksinhuoltajat oikein jaksaa??

Eilen Veralla oli eka lääkärikäynti. Kaikki oli kunnossa, kaikki arvot oli normaalisti käyrällä, pituus oli 58 cm paino oli 5090. Siitä ei onneksi siis tarvitse huolehtia enää. Vera jokelteli ja hymyili lääkärille niin että äiti oli pakahtua ylpeydestä! Kotonakin on nykyään pitkiä keskustelutuokiota. Ihan ihmeellistä seurata miten vauva kehittyy!

Lisäksi eilen haettiin Veralle Ruotsin passi. Ruotsissa passiin tuleva kuva otetaan poliisilaitoksella. Kätevää! Äitiä ja isää vähän jännitti, miten kuvaus onnistuisi. Hienosti meni! Vera istui isän sylissä, isän ja vauvan väliin työnnettiin valkoinen taustapahvi ja sitten hymyiltiin kameralle. Ensimmäinen kuva oli muuten loistava, mutta tyttö pulautti kunnon puklakokkareen leualleen juuri kuvattaessa. Poliisitädille olisi kelvannut, mutta äiti ja isi olivat kranttuja. Eihän nyt ole kiva matkustaa puklaisella kuvalla seuraavat viisi vuotta! Sitten yritettiin uudelleen, tässä välissä tytön mielenkiinto olikin siirtynyt muualle eli pää sojotti täysin väärään suuntaan. Äiti sitten heilutteli muumilelua pään yläpuolella, jotta saatiin katse kohdistettua suunnilleen kameran suuntaan. Meidän 2kk vanhan neidin passi on valmis ensi viikolla. Pituudeksi passiin merkittiin 58 cm. Söpöä!

Eroahdistusta ja vähän politiikkaakin

Oltiin viikonloppuna illalliskylässä. Kotiuduttiin sieltä puoli yhden aikaan. Aiemmin ollaan kerran oltu Veran kanssa iltakylässä, mutta silloin palattiin "jo" 23 aikaan kotiin. Vaikka Veran nykyiseen rytmiin yleisesti kuuluu valveillaolo noin 22-24 tai 23-01, ei tämä lauantainen valvominen mennytkään ihan huomaamatta. Vielä maanantainakin oli väsymyksestä kuutamolla! Huh. Tätäkö tämä nykyään on? Ei vaan mamma jaksa enää samaan malliin kuin ennen vauvaa...

Viikonloppuna ostettiin myös vihdoin mekin pinnasänky. Uutena tuli sekin taloon, meillä kun ei ole autoa niin ei ole juuri blockettia tai muita käytettyjen tavaroiden markkinoita käytetty. Oikeastaan tämä onkin ollut autottomuuden suurin haittapuoli. Kun ei niitä kamoja oikein pääse mitenkään hakemaan ilman autoa. Ikeaankin on vaikeaa suhata. Eli tavaroihin on mennyt jonkin verran rahaa, mutta toisaalta lohduttaa se, miten paljon autottomuudessa säästää - auton osto, bensat, vakuutukset, parkkipaikat, tietullit... Pinnis tosin tuotiin lähipuodista kotiin taksilla!Mutta taksinkäyttökin silloin tällöin lienee halvempaa kuin autosta tulevat kulut.

Ollaan sittemmin yritetty totuttaa Veraa pinnasänkyyn, mutta niin on ollut sekä tyttärellä että äidillä vaikeaa. Ensimmäinen eroahdistus! Kun on tottunut tuhisemaan vierekkäin, ei vain kykene kuuntelemaan tuhinaa ja ähinää pinnasängystä. Nukkumisesta ei tule kummallakaan mitään.. niinpä pinnasänky on tällä hetkellä tyhjillään, mutta ehkä pikkuhiljaa totutellessa päästään sitäkin käyttämään.

Ruotsin hallitus on vuoden istuttuaan epäsuositumpi kuin koskaan. Tämä siitä huolimatta, että porvarihallitus on toteuttanut melkeinpä kaikki vaalilupauksensa. On tämä kummaa kansaa; mitä ne oikein haluavat? Vai onko se tosiaan niin, että hallitus on aina epäsuosiossa ja oppositio voimissaan, oli hallituksen politiikka mitä tahansa? Demarien kannatusluvut on korkemmat kuin neljän porvaripuolueen yhteensä. Vaikka veroja lasketaan ja jokaisella työssäkäyvälle vihdoinkin jää hiukkasen enemmän rahaa käteen kuussa. Mutta tämähän on ruotsalaisen mielestä epäsolidaarista politiikkaa - siinähän on jotain epäilyttävää, jos työnteosta jopa voi tienata rahaa...

Mammagrupp

Perjantaina oli eka mammaryhmä. Tai föräldrargrupp se on nimeltään, ja oli siellä yksi isäkin. Mutta kyllä sitä melkein voi mammagruppiksi kutsua, koska äitejä on niin ylivoimainen enemmistö. Yhteensä 10 äitiä ja yksi isä, joka oli äidin mukana. Tässä alkuvaiheessa lienee aika luonnollista tosin, että suurin osa kotonaolevista vanhemmista on äitejä. Varmaankin vuoden kuluttua tilanne olisi ihan toinen. Lapsista oli 8 poikaa ja kaksi tyttöä, meidän Vera pääsi siis hyvin poikavaltaiseen joukkoon.


Tapaamisessa paljastui, että Ruotsissa on kiellettyä mainostaa äidinmaidonkorviketta. Viiniä täälläkin saa kyllä mainostaa, mutta äidinmaidonkorviketta ei. Kumpi lienee yleisesti ottaen vaarallisempaa? Uskomatonta, millainen imetysfasismi jyllää. Oma imetys on onneksi alkanut sujumaan, mutta annetaan edelleen myös korviketta. Viikon päästä on eka lääkärikäynti; neuvolakäyntiä ei olekaan ollut aikoihin, joten jännittää miten Veran paino on sittemmin kehittynyt. Hyvin ainakin tytölle maito maittaa.

Maksaa

Siis oikeesti, luettiin äitin kanssa Helsingissä ollessa mun vanhaa neuvolakorttia. Arvatkaa, mitä 2 kk vanhalle tarjottiin 70-luvulla? Maksaa ja tuoremehua! Huippua! Mä olen siis porskuttanut kaksikuisena maksalla menemään.... Äiti tosin väitti, ettei ollut syöttänyt mulle maksaa, mutta sitäkin enemmän appelsiinimehua. Kas kun tykkään edelleenkin appelsiinimehusta enkä millään lähde käyntiin aamulla ilman sitä - minkä pienenä oppii jne.

Releet

Sekä Minttu että hna haastoivat!

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Mulla on siis nykyään melkein aina päällä: casallin verkkarit (nykyään kotihousut, joissa kuolaa ja muuta puklua) ja musta äitiystoppi h&m:lta. Siinäkin erinäisiä läiskiä. Että voisiko tylsemmäksi mennä... kaikki on varmaan jo haastettu, vai onko? Haastan oravan, kukannupun ja tiitun.

Tytöt

Vera 5½ viikkoa ja ristiäislapsi vajaa 3kk.

Viikon kuulumiset

Viikon aikana tapahtunutta ainakin tämä:

• Vera täytti 6 viikkoa!
• Vera hymyilee usein ja paljon, oikeasti hymyilee meille eikä vaan kärsi vatsanpuruista
• ensimmäiset lentomatkat Tukholmasta Helsinkiin ja takaisin menivät loistavasti
• ensimmäinen bussimatka HKL:n sinisellä bussilla sujui hienosti (tyttö tosiaan lensi lentokoneella ennen kuin käytti bussia, vitsi mikä de luxe-matkustaja)
• leikittiin ja laulettiin mummon ja ukin kanssa
• tavattiin eno ensimmäista kertaa
• oltiin ystävän ristiäisissä Helsingissä
• tavattiin pappi ja käytiin tulevassa ristiäiskirkossa tutustumassa
• ilmoittauduttiin Helsingin maistraatissa kirjoille, nyt odotellaan Suomen sosiaaliturvatunnusta
• käytiin lounaalla ja shoppaamassa Helsingissä äidin, mummon ja kummitädin kanssa
• ekat vaatteet meni pieniksi
• tavattiin toinenkin kummitäti ja tädin mies ja lapset
• saatiin sekä äitiyspakkaus että kassikaupalla vanhoja vaatteita lainaan, nyt ei vähään aikaan tarvitsekaan hankkia vaatteita

Ja mitä kaikkea vielä mitkä jo kerkesin unohtaa... miksi ei nykyään ikuna ole oikein aikaa kirjoittaa? Oliskohan syynä tuo napero sitterissä joka vaatii huomiota :)

Minimi 56

Iiiih, ekat vaatteet on nyt menny pieniksi! Joko se tapahtui? Toisaalta luulin ennen Veran syntymää, että 56 kokoa pienempää ei ainkaan kantsi hommaa ollenkaan, siis eihän sellaisiin 50 kokoisiin kuteisiin voi ikuna mahtua mikään suomalainen vauva.. mutta sitten kun tyttö tuli niin sehän oli siis niin mini - vaikka oikeesti ihan iso vauvaksi - että 50 oli ihan sopiva ja 56 vähän iso ja varsinkin 62 ihan teltta! Mutta nyt siis ne 50 kokoiset ei vaan enää mee.. voi hurrrja. Ekat vaatekappaleet siirtyy komeroon. Ja tiistaina Vera onkin siis jo 6 viikkoa! Iiiiik.

Ja eilen saatiin mekin äitiyspakkaus! Siellä on kaikkea ihanaa tavaraa, ja värit on tosi kivat! Kiitos rakkaat ystävät! Voi niin kivaa, että mekin saatiin se. Ei ne vaan tajuu Ruotsissa, miten mahtava jutska äitiyspakkaus oikeesti on. Ja me siis myös päästiin kummiksi eilen. Niistä kekkereistä laitan vielä kuvan kunhan kerkeän.

Lentobaby

Ensimmäinen lentomatka onnellisesti takana. Neiti nukkui melkein koko matkan! Otti siis ihan lungisti, kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä! Toisaalta, sen verran vähän on tyypillä ikää että ehkäpä kaikki ylipäänsä tuntuu ihan normaalilta ja asiaankuuluvalta. Lentoemännät olivat ihastuksissaan ja kovasti avuliaita ja saatiin jopa pieni SAS-lelu matkaan... ei edes tarvinnut syöttää, vaan nousut ja laskutkin menivät nukkuessa. Moottorin jylykin oli vain taustameteliä. Äiti pelkäsi lentokuoppia, tytär ei ollut moksiskaan. Tyypillistä muuten, että niitä sattuikin juuri nyt, kun muutenkin jännitti. Yleensä Tukholman ja Helsingin väli menee aika smoothisti.

Mutta täällä nyt ollaan, Helsingin mummolassa. Eno tapasi neidin ensimmäistä kertaa ja mummo, ukki ja täti ovat pyörineet koko päivän tättähäärän ympärillä. Äippä ja iskä ovat jopa päässeet rauhassa saunaan yhdessä. Mitä luksusta!

Btw, ihan pelkkä personbevis-paperi oli meillä matkassa (ei mitään henkkareita siis), eivätkä vaatineet mitään muuta SAS:n tiskillä eivätkä kyselleet mitään lentokentällä, eli hyvin meni senkin puolesta :) Toivottavasti päästään takaisin kotiin myös!

Mitä verorahoilla saa?

Tänään lähti kummatäti kotiin. Kaksi viikkoa asuttiin saman katon alla ja vielä ollaan väleissä, ja ihan hyvissä sellaisissa. Eli hyvin meni! Kyllä otetaan täti toistekin kylään :) Todettiin lähdön hetkellä, ettei ollakaan näin pitkää aikaa asuttu saman katon alla sittemmin kun muutin pois yhteisestä kotoa ja siitä on muuten aikaa, 16 vuotta! Ensi viikonloppuna sitten tavataan taas, kun meikäläisten hullunkurinen perhe matkaa Helsinkiin.

Olin eilen hammaslääkärissä. Tarkastuksessa ja paikattiin yksi reikä. Loppulasku oli 1480 kruunua (n 160 euroa). Tähän sisältyy jo jonkinlainen valtion tuki, eli pennin hyrrää ei tästä saa takaisin. Hammashuolto ei kuulu Ruotsissa julkisten terveyspalvelujen joukkoon, eli yksityiselle on mentävä. Lapset 18 vuotiaaksi saakka saavat sentään ilmaisen hammashuollon, mutta sen jälkeen on maksettava hunajaisia hintoja. Mun mielestä on aika käsittämätöntä, että kansankodissa niinkin keskeinen terveydenhuollon alue kuin hampaat ei kuulu yleisen terveydenhuollon piiriin. Suomessa olen aina saanut hammashuollon julkisen terveydenhuollon kautta, vaikka jonottaa tarvitsisikin (välillä kohtuuttomankin kauan). Mutta halvaksi on tullut ja ihan kunnon hoitoa aina saanut. Luulisi näillä veroasteilla katettavan myös julkisen hammashuollon. Mutta ei, täällä asiasta vasta keskustellaan. Päivän lehdessä yksi kommentti jopa oli, että kansalaiset eivät sitten pitäisi niin hyvää huolta hampaistaan, jos siitä siis ei tarttisi maksaa maltaita. Siis hä, eikö tämä logiikka sitten päde muuhunkin terveyteen? Että kun hoitoa saa halvalla niin kannattaa olla paljon sairas?

Köyhä ei siis paljon paikkaile hampaitaan. Ehkä köyhä sitten tosiaan huoltaa hampaansa niin hyvin, ettei reikiä tule? Parempi välttää myös namuja - ei siis mene rahaa karkkiinkaan, siinähän säästää samalla sekä karkki- että hammaslääkärikuluissa :D

Tänään seurataan yleisurheilua

Suomi voitti keihäskultaa! Hyvä Tero Pitkämäki, hyvä Suomi! Verakin juhlii, kuten kuvasta näkyy. Isänsä vastustuksesta huolimatta :) Ei silti, juhli Vera myös Carolina Klüftia - tasapuolisesti molempia maita. Hyvä kun voi juhlia useampaan otteeseen kun on kaksi kotimaata. Jee!