perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

Lomaeloa

Mä en ole tehnyt tänään oikeastaan mitään! Paitsi tämän vuoden ihan vikaviimeisen tunnin töitä kotoa, ja lukenut Irvingin Until I Find You-kirjaa. Mä olen joskus hamassa menneisyydessä tykännyt Irvingin kirjoista ihan hirmusti, mutta nyt viime aikoina en ollenkaan yhtälailla. Ajattelin taas pitkästä aikaa kokeilla, kun tapahtumat sijoittuvat ihan vähän myös Suomeen ja muihin pohjoismaihin. Täytyy sanoa, että aluks musta ko kirja ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta nyt olen jo ihan mesessä ja haluan tietää mitä tapahtuu. Tämä tosin 900 sivua kahlattuani. Miksi jotkut kirjoittaa 1000 sivuisia kirjoja??? Tuntuu, ettei niitä oikein jaksa edes aloittaa, kun jo uuvuttaa.

Kävin myös lainaamassa 4 elokuvaa. Ihanaa, että lomalla voi tehdä mitä vaaaaaaan. Vaikka katsoa koko päivän elokuvia :) Tosin yleensä mulle käy niin, että suuruudenhulluus iskee ja lainaan kerralla kauhean kasan leffoja enkä sitten kerkeä edes katsoa kaikkia. Tänään oisi vielä tarkoitus katsoa Letters from Iwo Jima. Pitäiskö sit myös nähdä se Flags of our Fathers, joka on toinen puoli samaa elokuvaa? Se on vaan vissiin niin yltiöamerikkalainen...

Nyt ei muutenkaan ole juuri mitään ohjelmaa ennen ensi keskiviikkoa, jolloin lähdetään lomareissulle Göteborgiin. Siinä meidän tämän kesän matkailu. Vähän harmittaa etten pääse Suomeen ja todella paljon harmittaa, etten pääse mökille, muttei tässä vaiheessa enää uskalla. Lentää ei edes saa ja laivatkaan ei kai oikein mielellään ota, kun tässä mennään kuitenkin jo melkein viikkoa 36.

Göteborgin reissu kestää keskiviikosta maanantaihin; jännittää, että pysyykö tyyppi masussa siihen asti että tullaan takas. Entäs jos se syntyykin Göteborgissa??? J Tukholmalaisena on komentanut, että jalat ristiin siihen asti, että tullaan takas. Se ois kai vähän kun helsinkiläisenä joutuisi synnyttämään Turkuun ja lapsiparka saisi syntymätodistukseensa Syntynyt: Turku-merkinnän :D Pe-ma on vuokrattu auto mutta vielä ei olla päätetty mihin päin länsirannikkoa suunnataan - mulle tärkein kriteeri on, että sairaalaan pitää päästä tunnin parin varoitusajalla.

torstaina, kesäkuuta 28, 2007

Loma

Tänään on ihan vika päivä töissä, ihan mahtavaa! Sitten alkaaaaaaa lomaaaaaaa :) Ja aurinko paistaa eilisen kaatosateen jälkeen!

keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007

Seiskahaaste

Minttu haastoi mut blogipeliin. Täytyy sanoa, että tämä oli vaikeampaa kuin luulinkaan... meinasin jo luovuttaa mutta what the hell, kai sitä nyt 7 satunnaista faktaa onnistuu itsestään kaivamaan. So here I go.

Ensin säännöt: mukaan haastetut kertovat 7 satunnaista faktaa/tapaa itsestään sekä pelin säännöt omassa blogissaan. Sitten heidän tulee haastaa 7 muuta bloggaria mukaan ja ilmoittaa haastettujen nimet. Heidän tulee myös jättää komentti asiasta ko. henkilöiden blogeihin, jotta nämä tietävät ottaa osaa peliin ja että he löytävät ohjeet omasta blogistasi.

1. Olen kiertänyt maailman, mutten koskaan käynyt Venäjällä enkä Norjassa. Jostain syystä naapurimaat eivät vaan ole kiehtoneet tarpeeksi, kun on lähtenyt niin on ollut lähdettävä kauemmas.

2. Kuvittelin yläasteella, että minusta tulee näyttelijä. Sitten pääsin Kallion ilmaisutaidon lukioon, ja totesin ettei minusta TODELLAKAAN tule näyttelijää. Hyvä kun tajusin ajoissa...

3. Inhosin koulussa ruotsinkieltä. Olin sitä mieltä, että en tule tekemään sillä tulevaisuudessani yhtään mitään. Olen oppinut kantapään kautta: Never say never!

4. Olen kenkäfriikki. Rakastan kenkiä. Etenkin rakastan korkeita korkoja, jotka on hankalat ja joita en jaksa pitää! Voisin ostaa niitä ihan kuinka monet sadat tahansa. Nyt kenkiä on jotain 50 paria, en edes tiedä kun en jaksa laskea. Kauniita kenkiä parempaa ei olekaan :)

5. Maija Vilkkumaan musiikki on ihan parasta ja harmittaa kun en koskaan pääse keikalle kun asun "väärässä maassa".

6. Minulla on huono sävelkorva. Laulaminen on kuitenkin mielestäni kivaa, joten joskus (etenkin monina aiempina juhannuksina) muut joutuvat toden totta kärsimään tästä puutteestani. Maha-asukkini kuulee myös äidin kiekunaa silloin tällöin.

7. Olen ollut ihastunut kolmeen (!!) Stefano-nimiseen (kyllä, kaikilla oli sama nimi) italialaiseen mieheen. Olin mm. tästä syystä joskus innokas italian kielen opiskelija. Vieläkin Italia on lempimaitani, huolimatta onnettomista lopuista Stefanojen kanssa. Ja kieli on edelleen kaunis :)

Haastan mukaan Tiitun, milanon, äiti 1972n, hnan, pupun, oravan ja Annan ihmemaassa. Tämä haaste on vissiin kiertänyt jos jonkin verran, joten jos joku teistä on tämän jo tehnyt, ei tarvitse tehdä uudelleen.

tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Ostoksia

Olipas niin kivaa kun vanhemmat kävivät. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, nyt toivottavasti saadaan kylään useammin kun tulee tämä taapero maailmaan. Syksyllä kyllä varmaan itsekin käyn usein Helsingissä, kun siellä on moni kaveri äitiyslomalla. Tässä töppöset muuten. Eiks ookin ihkut!

Eilen oli barnmorska, verenpaine oli hyvä, muutoin täti totesi vaan että nyt pitää levätä levätä levätä. Onhan se mukavaa että saa oikein auktoriteetin suusta käskyn tehdä ei mitään! Sanoi myös, että vauvan pää on nyt fiksoitunut (mitä lienee suomeksi??) eli siis valmiina ulostulosasennossa. Jotenkin konkretisoitui tämä 35 täyttä viikkoa siinä, että se siellä odottelee nyt vaan ulostuloa...! Vatsa ei ollut kasvanut, joka barnmorskan mukaan johtuu todennäköisesti siitä, että vauva on siis laskeutunut eikä juuri kasvattanut mahaa tässä välissä.

Tänään oli myös vika raskausjooga. Hassua, miten alussa se ei tuntunut juuri missään, ja nyt hyvä kun kykeni siellä ylipäänsä jotain tekemään, oli sen verran rankkaa! 2 kuukaudessa on ollu aikamoinen muutos siis. Ja nyt on enää 2 päivää töitäkään jäljellä. Vaikka siellä onkin ihan kivaa niin mitä lähemmäksi loma tulee sen enemmän tuntuu ettei millään vaan jaksaisi enää yhtään!

Eilen käytiin mm Ikeassa ja ostettiin vauvanamme (hoitopöytää ei valitettavasti löydetty). Amme on tosin ollut pyykkikorina nyt, kun on kokeiltu ekoja kertoja uutta pesukonetta meidän uudessa keittiössä. Kone pelittää hyvin, mutta pesu + kuivaus kestää pahimmillaan 4,5 tuntia!!! Siis jos meinaa saada pyykit oikeasti kuiviksi. Kone on ilmeisesti erittäin ympäristöystävällinen, joka on tietysti great, mutta siis haloo, kyllä melkein 5 tunnin pesu yhtä koneellista kohden on vähän turhan paljon... ja voiko se olla niin ympäristöystävällistäkään, kun ei siinä voi samaan aikaan edes kovin montaa lakanaa pestä? Täytyy varmaan jatkossakin kuivattaa isommat pyyhkeet ja lakanat pesutuvassa.

Ja tässä vihdoin viimein niitä paljon hehkutettuja keittiökuvia. Näyttää kyllä todellisuudessa paremmalta kuin kuvissa :)






sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Kyläilyä

Tänään tuli 35 viikkoa täyteen, ja viisi viikkoa siis laskettuun aikaan jäljellä... huh, loppu tosiaan lähestyy. Eli maksimissaan 7 viikkoa elelyä vatsa-asukin kanssa. Vähän alkaa kyllä kieltämättä jännittää. Huomenna on seuraava barnmorska, mitataan todennäköisesti verenpaineet ja muut. Olo on ollut suht hyvä sen suhteen, joten luultavasti ainakin rauta-arvot on parempaan päin. Tänään meillä oli massiivinen asunnon järjestely, keittiön organisointi ja kirjahyllyn siivousurakka (pölyjä pyyhitty viimeksi rautakaudella) ja siinä alkoi kyllä vähän heikottaa. Sai J hoitaa hommat loppuun.

Äiti ja isä tuli tänään kylään. Kivaa! Tuleva mummo ja vaari (en tiedä vielä mitkä nimet virallisesti valitsevat itselleen..) toivat kauheasti karkkia, vauvanvaatteita ja IHANAT vauvan tossut, sekä sinappia ja karjalanpiirakoita. Täältä ei saa oikeasti oikeaa kunnon sinappia tavallisesta kaupasta. Huomenna mennään porukalla Ikeaan katsomaan hoitopöytää ym. roinaa. Meinaan olla pois töistä kokonaan.

Tässä kuussa onkin ollut hulinaa, kun on jo kolmas vierailu Suomesta kesäkuun aikana. Kivaa, että tyypit käy. Olenkin valittanut sitä valittamasta päästyä, että kun kukaan ei tule kylään. Joten nyt pitää olla iloinen - ihan heti vauvan tulon jälkeen ei varmaankaan ole kauheasti taas tunkua...

ps. lupaan laittaa keittiökuvan huomenna!

ps2. mut on haastettu elämäni ekaan blogipeliin. Minttu, paneudun siihen viimeistään porukoiden vierailun jälkeen :)

perjantaina, kesäkuuta 22, 2007

Vaunut! Keittiö! Juhannus!

Vaunut tuli eilen. Ihanaa! Jotenkin tuntui tosi konkreettiselta kun kärrättiin niitä kotiin, melkein kuin oisi jo vauva siinä... Tosin mentiin vaunujen kanssa systembolagetin kautta ja kärrättiin vaunuilla olutta ja viiniä, vähän mautonta kyllä...! Vaunut on joka tapauksessa tässä: Teutonia Fun on merkki.

Keittiö valmistui myös! Tosin jääkaappi ja mikroaaltouuni menee vielä vaihtoon, mutta muuten se on valmis. Aivan ihanaa, siitä tuli ihana. Ja nyt vihdoin saa järjestykseen myös lopun asunnon. Kunhan saadaan kamat kaappeihin laitan lopullisia kuvia.

Meidän juhannus menee rauhallisesti ystävien luona Tukholmassa. Saunaan ei pääse, kun ei täällä kellään ole saunoja - se vähän harmittaa. Juuri tultiin katsomasta juhannustangon pystytystä Vasaparkenissa. Kohta aletaan syömään juhannuslounasta silliä ja perunoita.

Hyvää juhannusta!

torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Keittiössä

Tältä näyttää seinäkaakelit. Maalarit oli käyneet eilen ja jättäneet maalipurkit odottamaan ja häipyneet. Pliis pliis tulkaa tänään...

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Pakolaispolitiikkaa

Pakko puuttua tämän päiväiseen DN:n uutiseen.

Tämän vuoden aikana Ruotsista on pakolaisstatusta hakenut 14 853 henkilöä. Näistä 7775 on Irakista. Ja vuodesta on mennyt vasta puolikas. Se on aika uskomaton määrä ihmisiä. Vuoden 2007 ensimmäisen 5 kk aikana pelkästään Malmön pakolaiskeskuksen kautta on kulkenut 4313 henkilöä, joista puolet Irakista. Irakilaisten pakolaisten määrä kaksinkertaistunee tänä vuonna verrattuna viime vuoteen. Hakemusken käsittelyaika on tänä vuonna ollut keskimäärin 121 päivää, ts. noin 4kk.

Miksi niin moni hakee turvapaikkaa Ruotsista? -Meillä on humaanimpi asenne, pakolaisilla on suuremmat mahdollisuudet turvapaikkaan Ruotsissa kuin muualla Euroopassa, sanoo Eva Zimmerman, Malmön turvapaikkayksikön johtaja tämän päivän DN:ssä. Hän toteaa myös, että määrät pysynevät yhtä suurina niin kauan kuin humaania politiikkaa jatketaan, ja vaikka käytäntöä tiukennettaisiinkin ei irakilaisia voida lähettää takaisin ennen kuin tilanne Irakissa on parantunut. Näin siis Ruotsissa.

Entä Suomi?

Mikä lienee Suomen luku? Muutama tuhat? Pari sataa irakilaista? Ja Suomen poliitikot kauhistelevat pakolaistulvaa, tuomitsevat "elintasopakolaiset", vetkuttelevat lupapäätöksissä. Turvapaikkaa hakenut henkilö saattaa joutua odottamaan vuosia ennen kuin saa päätöksen. Vapaaliikkuvuus.net toteaa: Turvapaikanhakijoita tulee Suomeen hyvin vähän, viime vuonna heitä oli 3574. Tästä huolimatta turvapaikan sai ainoastaan 12 hakijaa, mikä tarkoittaa n. 0,3 % hakijoista. Oleskelulupia myönnettiin 597 hakijalle eli noin kuudesosalle hakijoista. Kuitenkin noin puolet oleskeluluvista oli tilapäisiä eli ns. b-lupia.

Ja B-luvasta: B-oleskelulupa on ulkomaalaislain 51 pykälään perustuva tilapäinen oleskelulupa, joka myönnetään, mikäli perusteita turvapaikkaan tai muuhun oleskelulupaan ei ole, mutta käännyttäminen ei teknisistä syistä ole mahdollista. Käytännössä nämä ”tekniset syyt” tarkoittavat esimerkiksi sisällissotaa turvapaikanhakijan lähtömaassa tai lentoyhteyksien puuttumista. Tämä ei ulkomaalaisviraston mukaan kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseiset hakijat olisivat käännytettäessä vaarassa. B-lupia onkin myönnetty pääasiassa Somaliasta, Afganistanista ja Irakista tulleille hakijoille.
(...) Nyt b-luvasta on tullut institutionalisoinut syrjäyttävä käytäntö, jonka vuoksi sadat ihmiset viettävät vuosia vastaanottokeskusten kaltaisissa olosuhteissa ilman normaalin elämän edellytyksiä: ero b-luvalla maassa oleskelevien ja säilöönottokeskukseen suljettujen välillä on loppujen lopuksi näennäinen.
(...) Kerrallaan vuodeksi annettava b-lupa ei oikeuta sen enempää työntekoon kuin kuntapaikkaankaan, eli esimerkiksi lapsilta voidaan evätä oikeus koulunkäyntiin.

Siis 12 hakijaa sai turvapaikan vuonna 2006. Hajoa siihen. Hävettää.

Osa-aikatöitä

Lääkäri määräsi eilen puolipäiväistä sairaslomaa. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin, olin kuvitellut että riittää kun sitä haluaa ja on raskaana. Mutta siihen tarvittiin jopa ihan perusteet! Hyvä niin, luottamus Ruotsin sairausvakuutusjärjestelmään ja verovarojen käyttöön parani piirun verran :)

Alhainen verenpaine kuitenkin riitti syyksi, veriarvo 111 puolestaan ei ollut tarpeeksi matala. Kuulemma raskaana olevilla raja on 100. Itsellä kun on aina ollut n 130-140 ja joskus jopa yli 150, tuntuu 111 jo tosi matalalta. Lääkäri ei edes mitannut mitään, vaan tsekkasi vaan viime viikon barnmorskan mittaukset. Mittailu ei ilmeisesti kuulu lääkärin tehtäviin täällä? Mulla on kuulemma niin alhainen verenpaine että vain eliittiurheilijoilla on yleensä sellainen. Hehe! Että jotain positiivistakin. Mutta se saattaa siis aiheuttaa huimausta ja pahoinpointia sekä pyörtyilyä - ja jopa depressiivisyyttä kuulemma. Sitä en ole onneksi huomannut!

Joten nyt sitten saan ihan luvalla tehdä 4 tuntista päivää. Sitä jatkuu ensi viikon loppuun asti, jolloin alkaa loma. Aika kissanpäivät :) Mutta kai se on ihan aiheellista ladata akkuja ennen vauvan tuloa.

Remonttiäijiä ei näkynytkään eilen, tänään tulivat sitten kasilta kun olin ajatellut nukkua pitkään (en saanut taas eilen unta). No eihän siitä sitten mitään tullut. Mutta hyvä kun tulivat. Maalaria ei vieläkään näy ja remontin pitäisi olla valmis perjantaina... usko kyllä vähän hiipuu. Vanhemmat tulee sunnuntaina visiitille, olisi tosi kiva jos keittiö olisi kutakuinkin valmis silloin. Muutenkin oikein odottaa että saa taas oman kodin omaan käyttöön. Postaan kuvan kaakeleista illemmalla kunhan pääsen keittiööni :)

Ulkonakin on taas pitkästä aikaa vähän lämmintä. Viime viikolla Ruotsissa satoi lunta! Ei sentään onneksi täällä Tukholmassa. Juhannukseksi taitaa olla luvattuna aika epävakaista. Ollaan kaupungissa, joten se ei haittaa. Juhannusmusiikkina toivottavasti saan kuunnella Maijaa.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Viikko 35

Loppu lähenee. Barnmorskan kirjanpidon mukaan viime viikko oli vko 33, mutta mä kyllä lasken että se oli 34 kun laskettu aika on 29.7. No riippuu varmaan vähän siitäkin, mistä päivästä laskee ja onko kyseessä 35:s viikko vai 34 täyttä viikkoa takana. Joka tapauksessa eilen oli tasan 6 viikkoa laskettuun aikaan. Vatsa painaa ja vauva liikkuu tarmokkaasti. Välillä tuntuu että tyyppi riehuu niin että kohta tulee jalka ihon läpi. Hassua, ja ihanaa että liikettä piisaa.

Eilen oli myös toinen profylax- eli hengittely/synnytysvalmennuskurssi. Siellä katsottiin video 70-luvulta, jossa Gudrun Schyman synnyttää ensimmäisen lapsensa. Siis en tiedä mitä te muut olette mieltä, mutta mun mielestä synnytysvideot on vaan aika kauheita. Profylax-kurssin vetäjän mielestä Gudrunin hengitystekniikka oli niin esimerkillistä, että meidän kannatti katsoa koko touhu alusta loppuun. Mulle jäi kyllä päällimmäisenä kaikkea muuta kuin rauhallinen hengittelyfiilis, vaikka Gudrun ihan oikeasti hengitteli esimerkillisesti. Mutta siis mä en vaan tajua, miksi joku haluaa alapäänsä repeilyn ja kaikki kauheudet videolle. Eikö se riitä että sen joutuu käymään läpi, pitääkö se vielä säilyttää jälkipolville näytettäväksi? No, kukin saa tietysti tehdä miten tahtoo, mutta kyllä mä näen lähinnä painajaisia tuosta ohjelmasta ennemmin kuin tunnen suurta rauhaa koettelemuksen edessä.

Lisäksi oli jokseenkin koomista katsella Gudrunin alapäätä; Gudrun on kuitenkin mun silmissäni profiloitunut ensin vasemmistopuolueen puheenjohtajaksi, sittemmin Feministiskt Initiativ -puoleen vetäjäksi. onks kivaa että vanha synnytysvideo pyörii satojen ja satojen tulevien synnyttäjien koulutuksessa? Kai se on siihen kuitenkin lupansa antanut, ehkä se tuo myös poliittista uskottavuutta....?

Muuten kurssi oli kyllä ihan hyvä ja tuntuu, että lisäsi ainakin vähän uskoa itseensä. Opettaja oli kyllä vähän turhan teatraalinen eteläamerikkalainen mun makuuni. Tasapuolisesti on kyllä kuullut niin helppoja kuin kauhutarinoitakin synnytyksestä, pitää vaan uskoa että tottahan se menee kun on muiltakin onnistunut...

Viikonloppuna oli vieraita Suomesta. Käytiin Djurgårdenilla kävelyllä, Rosendals trädgårdenissa lounaalla, Söderissa Mosebackella terasilla ja syömässä supersuositussa Kohphanganissa. Kiva viikonloppu.

Keittiöön on saatu kaakelit myös seinille, mutta toimittivat pirulaiset väärän jääkaapin. Maalaria on odotettu nyt viikko, ei ole äijää näkynyt. Joku oli käynyt täällä tänään ja laittanut keitiön tasoihin pahvit, mutta muuten ei ollut tapahtunut mitään. Kuvia seuraa kunhan jaksan räpsiä.

ps. kyllä tänne saa kaverit kommentoidakin, jos tätä luette....

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007

Ja taas saikkua...

Taas päivä kotona, barnmorska lähetti sairaslomalle. Jännä muuten, että suomeksi kyseessä on sairasLOMA. Kertoo jotain asenteesta, ihan kun se mitään lomaa olisi? Sairaspoissaolo voi kyllä myös sanoa, mutta useammin kai kuitenkin käytetään "olen sairaslomalla" -ilmausta. Ruotsiksi "jag är sjukskriven" kuulostaa vähempi latautuneelta. Sairaspoissaoloprosentit taitaa Ruotsissa olla maailman korkeimmat. Eihän olisikaan poliittisesti korrektia sanoa sairaslomalla.

Vauva voi paksusti ja potki menemään barnmorskan käsittelyssä. Sydänäänet oli 158, kun paineltiin vatsaa vauveliini ilmeisesti vähän hermostui ja sydän alkoi hakkaamaan extraa. Pää on ollut jo viimeiset kolme neuvolakertaa asettunut alaspäin eli valmistautunee siellä synnytykseen. Tietämättään mihin prässiin on joutumassa, pikkuinen! Ja äitiä käy jo valmiiksi sääliksi... :) Hemoglobiini ja verenpaine oli tosi alhaalla ja siitä johtunee pyörtymisfiilikset joita on viime aikoina ollut. Joten ihan hyvä että tulin kotiin lepäämään. Olen myös nukkunut vähän huonosti viimeiset pari yötä (työkö stressaa??), toivottavasti ens yö menee paremmin. Sain puolpäivästä sairaslomaa, ens viikolla tosin vasta lääkäri joka kirjoittaa saikun jälkikäteen. Assistentti kyseli vaan puhelimessa, että mitä mä haluan, puolpäivästä vai kokopäivästä. Kyllä on helppoa täällä Ruotsinmaalla tosiaan saikun saaminen, ei tartte edes tavata tohtoria...mut kaipa se tämmöses tilanteessa, odottavat äidit on varmaan vähän spesiaalitapaus. Huomenna kuitenkin meen siis puoleks päiväks duuniin.

Ja keittiö edistyy, kuten kuvasta näkyy.








tiistaina, kesäkuuta 12, 2007

Takaisin töissä

Olin tänään taas töissä, viikon sairasloman jälkeen. Ihan kivaa, vaikka kyllä puolen päivän jälkeen oli ihan poikki. Ihan kummallista, miten sitä voikin niin vähästä väsyä. Ei vaan tajua. Mutta kai sitä pitää vaan hyväksyä, ettei kaikki jaksa samanlailla - muutamakin tuttu oli vielä viikko ennen synnytystä töissä (Ruotsissa ei tartte jäädä äitiyslomalle etukäteen). Ei meikäläinen kyllä tästä päätellen todellakaan kykenisi. Lääkäri nyt kuitenkin sanoi, että töissäkäynti on ihan ok, vaikka sainkin penisilliini-kuurin till urininfekion. Joka siis todettiin eilen. Huomenna on barnmorska, täytyy sen kans myös jutella tästä. Raskausjoogassakin kävin, mutta oli sekin aika rankkaa.

Vauva liikkuu tosi paljon, huisaa. Maha on koko ajan liikkeessä, ihmetellen vaan itse katselee kun vatsa painelee menemään eikä itse mahda sille mitään!!

Keittiöremppa eteni tänään, jihuu! Tässäpä päivitettyjä kuvia a) keittiöstä (ihana pöytälevy ja ihka uusi uuni!!) ja b) olohuoneesta, missä on vähän tilaa!! Erinomaista, etenkin kun viikonloppuna tulee ystäviä kylään Suomesta.






ps. miks nää rivivälit heittelee tälleen? Esikatselussa näyttää ihan hyvältä. Mistä sais apuja?

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Ristiäisiä ja synnytyskursseja

Viikonloppu mennyt hikoillessa, J:n ystävän lapsen ristiäisissä ja juhlissa ja eilen parin kaverin kanssa takapihalla grillaillessa. Eilen oli Tukholman marathon, aivan järkyttävässä helteessä, en tajua miten juoksijat selvisi hengissä. Suurin osa oli kuitenkin päässyt maaliin asti. DN:n mukaan siellä oli 6270 suomalaista kaikkiaan 17655 ilmoittautuneesta. Huisaa! Suomeakin jopa kuuli kauttimista ohi kävellessämme.

Eilen ristitty J:n ystävän lapsi on jo 10kk ja nyt vasta oli ristiäiset. Kummallinen maa ja oudot käytännöt. Kaiken lisäksi ristiäiset oli samaan aikaan toisen lapsen kanssa, joka ei ollut siis mitään sukua tai kaveruussuhdetta tälle kaverin lapselle. Pappi puheli hassuja ja mm. heitti kulhosta kastevettä seurakunnan päälle. Musta oli vähän outoa. Tällaiset asiat aina pistää miettimään eri maiden käytäntöjä ja oletettuja totuuksia - mistä syystä esim Suomessa ristiäiset pitää järjestää 3kk syntymän jälkeen? Eikö näin edelleenkin ole, vai olenko ihan väärässä? Kai se on siksi, että nimen antaminen liittyy ristiäisiin ja nimi pitää antaa 3kk sisällä syntymästä? Mutta toisaalta, eihän nimen antaminen välttämättä liity ristimiseen - ristiäisethän on itse asiassa kirkkojuhla jossa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Ei sillä ole välttämättä nimenantamisen kanssa mitään tekemistä. Vai?

Me ollaan kanssa puhuttu paljon ristiäisistä, missä ne järjestetään ja milloin. Eiliseen saakka J oli aika skeptinen koko toimituksen suhteen, mutta totesi eilen, että ehkä on hyvä tehdä niin kuin enemmistö ja antaa sitten lapsen myöhemmin päättää haluaako kuulua kirkkoon vaiko ei. Mä olin kyllä jo ajat sitten päättänyt, että ristiäiset pidetään :) Täällä on yleisesti vaan kaksi kummia - kummitäti ja kummisetä - ja siis Suomen monikummikäytäntö on J:n mielestä ihan outo. Mä haluan kuitenkin kaksi kummia omalta puoleltani, joten jos Ruotsi ei tätä hyväksy niin sitten on vissi että ristiäiset on Suomessa.

Tänään oli vielä profylax-kurssi, joksi täällä synnytysvalmennusta kutsutaan. On siis kahtaa erilaista kurssia, sairaalan järjestämä, joka on luentomallinen ja ilmainen, ja jossa kerrotaan yleisesti synnytyksen etenemisestä, kivunlievityksestä sekä synnytyksen jälkeisestä ajasta ja imetyksestä (missattiin vika kohta). Sitten on tämä profylax-kurssi, joka on maksullinen, siellä ollaan pienessä ryhmässä ja käydään läpi sekä harjoitellaan hengitysharjoituksia. Ensi viikoksi saatiin jopa harjoituksia mitä pitää kotona tehdä. J:n mielestä oli aika huuhaata osa (ja munkin kyllä) mutta harjoitukset oli kuulemma hyviä. En sitten tosiaan tiedä, onko niistä tositoimissa mitään apua. Ärsyttää vaan, kun annetaan absoluuttisia ohjeita, esim että latenssi-vaiheessa (mikä lienee suomeksi??) kannattaa levätä, kävely ja portaiden ravaaminen ei auta mitään. Työkaveri oli kuitenkin sitä mieltä, että nimenomaan se oli ollut hänelle hyväksi. onko muka olemassa jotain absoluuttisia totuuksia? Ainakin ne tuntuu muuttuvan aika ärhäkkään eri vuosikymmenillä... Mutta käydään nyt nämä kurssit, voin sitten jälkeenpäin kertoa oliko niistä mitään hyötyä!

Remonttiäijät kävi perjantaina tuomassa keittiökalusteita ja nyt meidän olohuoneessa näyttää tältä. Kääk... Muuta ne ei sitten tehneetkään perjantaina, joten elän todellakin toivossa että ne tulee huomenna ja pistää hösseliksi, että saadaan joskus taas asumiskelpoista.

Huomenna tulee virstatietulehdus-testin tulokset ja selviää ollaanko sitä vielä ensi viikollakin sairaslomalla vaiko eikö.

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Uusi lattia


Meidän keittiö sai tänään uuden laattalattian joka näyttää tältä. Ihan mahtavaa! Vinhaa seurata miten remontti etenee päivittäin. Eikä aika tuu yksinäiseksi sairaslomalaiselle kun on epäselvää ruotsia puhuvista remonttimiehistä seuraa :)
Illalla oli toinen synnytysvalmennus. Nyt pitäis sit olla kaikki selvää... ja sanonko mitä. Mutta ehkä se lutviintuu sit ihan itsestään kun aika on...?

Sairaslomalla

Nyt siis ollaan sairaslomalla. Aamulla kävin neuvolassa antamassa näytteen, tulokset tulee maanantaina. Barnmorska sanoi, että siihen asti pitää olla kotona ja levätä. Soitin töihin, meillä saa olla 5 päivää sairaana ilman lääkärintodistusta. Kuulemma Ruotsissa yleisesti saa olla 2 viikkoa! Täällä onkin maailman korkeimmat sairaspoissaololuvut. Siinä missä suomalaiset on perinteisesti olleet työttömiä, on ruotsalaiset sairaita.

Päivä on sittemmin mennyt nukkuessa ja lukiessa Anna-Leena Härkösen romaania Loppuunkäsitelty. Ei ehkä pitäisi lukea surullisia kirjoja tässä tilassa, kirja kertoo Härkösen sisaren itsemurhasta. Varsinkin kun omassakin lähipiirissä on joutunut sellaisen kokemaan. Onneksi siitä on jo aikaa, ettei ihan mene hajalle. Härkönen kirjoittaa: ”Ennen mielisairaaloihin jouduttiin, nykyään sinne päästään”. Näinhän se onkin. Tosi järkyttävää. Oma ystäväni pääsi aikanaan sairaalaan mutta pääsi poiskin, liian aikaisin. Ihmisiä pistetään ulos lääkepurkki kädessä, ja toivotaan että ne selviää. Ne ajelee sitten 3B:lla ympyrää, tappaa itsensä tai toisiam, ajaa autolla rallia ihmisten päälle, niin kuin täällä Tukholmassa kävi vanhassa kaupungissa joku aika sitten. Siinä on nykyajan mielenterveyshuolto, surullista.

Kaakelimies on ollut täällä tänään laittamassa lattiaa. Se on superhieno! Laitan illemmalla pari keittiökuvaa.

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Ruotsin kansallispäivä

Tänään on siis koko päivä menny kotona. Kävin mä kaupassa, ja takapihalla ottamassa aurinkoa. Vanhat bikinit ei mene enää päälle, enkä oo saanut uusia ostettua, joten mustat alusvaatteet sai kelvata. Toivottavasti naapurit ei ihan järkyttyneet. Onneks on takapiha ja parveke! Jos tässä joutuu ihan sairaspotilaaksi ni voi mennä edes pihalle. Aivan mahtava sää, en edes tiedä miten kuuma oli.

Helikopterit pörräs taivaalla kun uusnatsit järjesti kulkueen meidän nurkilla Ruotsin kansallispäivän kunniaksi. Ärsyttävää ,että niiden pitää pilata ihan hyvä juhla, ruotsalaiset kun on muutenkin niin arkoja juhlimaan kansallispäiväänsä. Ei täällä ole sitä juhlittukaan hyvä kun kymmentä vuotta. Onhan ne toisaalta kyllä muuten sitten yliylpeitä itsestään, että yks kansallispäivä sinne tänne. Mutta ne pitää kansallispäivän juhlintaa jotenkin nationalistisena, ja niillä on aika traumaattinen suhde sen viettoon. Kuvaavaa on, että alunperinkin ko päivän juhlintaa ehdotti maahanmuuttajat. Ja vasta pari vuotta sitten siitä tuli kansallinen vapaapäivä.
Ihanaa että Suomessa saa juhlia ylpeästi itsenäisyyspäivää. Toisaalta Suomessa on vähän erilailla taisteltukin siitä.

No mutta, kansallispäivä meni siis kotosalla. Supistukset on kyllä vähentyneet huomattavasti, mikä on aika rauhottavaa.


Ja meidän keittiössä näyttää nyt tältä... jeee.

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Lepoa

Jaahas, nyt on sitten meikäläinenkin määrätty vuodelepoon. Enpä olisi uskonut. Tapasin entisiä kollegoita tänään aamukahvilla. Kun kerroin että supistelee kovasti, heistä yksi kommentoi, että hänellä oli myös ollut paljon supistuksia aikanaan viikolla 32. Häntä oli vain käsketty odottamaan, mutta kun oli lopulta kuitenkin kehoituksista huolimatta mennyt sairaalaan, oli synnytys jo alkanut! Olivat saaneet sen kuitenkin pysäytettyä, kun oli ollut sairaalassa ajoissa.

Hui ajattelin minä. Soitin siis neuvolaan ja kerroin, että supistelee paljon. Barnmorska soitti takaisin kun oli saanut viestin ja sanoi, että jos supistelee monta kertaa tunnissa, se on joko synnytys tai virtsatientulehdus (tai jotain sellaista, ymmärsin kuitenkin pointin etä vakavaa). Käski soittaa sairaalaan ja kysyä sieltä pitääkö tulla. Sairaalasta kyseltiin kaikkea, joihin en oikein osannu vastatakaan, mistä minä tiedän onko synnytys alkanut ja kuinka usein supistuksia tulee (luulin että useasti tunnissa riittäisi tiedoksi...) ja tuleeko niitä lepoasennossakin kun enhän ole tajunnut sellaista mitata. Ymmärsin kuitenkin käskyn, että heti kotiin.... ja jos ei supistelut levossa ja makuuasennossa lopu, niin sitten pitää lähteä sairaalaan. Todenäköisesti kuitenkin kyse on vain rasituksesta, sanoivat.

Nyt olen sitten maannut iltapäivän. Supistuksia on kyllä ollut vähemmän, joten ehkä se on sitten rasitus tai virtsatientulehdus. Uskomatonta kyllä, että heti tuntuu möykky vatsassa kun vähän liikkuu. Huomenna on onneksi Ruotsin kansallispäivä ja joka tapauksessa vapaapäivä töistä - päivä mennee siis kotosalla - ja torstaina menen virtsatulehdustestiin neuvolaan. Jollen ole sitä ennen alkanut synnyttämään, siis...

maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

(vihreää) politiikkaa lahden molemmin puolin

Viimeisimmässä Annassa oli kiva juttu Ville Niinistön ja Maria Wetterstrandin yhteiselosta lahden molemmin puolin. Molemmat ovat kansanedustajia omissa maissaan ja Maria lisäksi puolueensa toinen puheenjohtaja, tai äänitorvi kuten Ruotsin vihreät puheenjohtajiaan huvittavasti kutsuvat. Heillä on parivuotias Elias-poika, joka pääosin asuu Tukholmassa mutta välillä myös isän luona Turussa/Helsingissä. Täytyy sanoa, että ovat kyllä aika sissejä kun onnistuvat hoitamaan kansanedustajan pestinsä, puolue-edustukset, perheen ja parisuhteen kahdessa maassa. Mutta ainakin jutun perusteella hyvin tuntuu homma toimivan, vaikka matkustaminen välillä rasittaakin. Itse kyllä hyytyisin moiseen! Jo seurustelu Helsinki-Tukholma akselilla oli välillä aika rasittavaa, tosin silloin vielä oli minun Helsingin koti ja J:n Tukholman koti - kun molemmat on "omia" koteja, toimii ehkä paremmin? Luulisi tosin että kamat on aina väärässä paikassa...

Vanhana vihreänä aktiivina olen tietysti seurannut mielenkiinnolla Miljöpartietin kannanottoja, ja pohtinut ajoittain liittymistä puolueeseen - mutta ei, en vaan voi käsittää miten joku ns järkevä puolue voi vaatia Ruotsia pois EU:sta. Suomessa tällaisiin jengeihin kuuluvat vain hörhöt ja jonkin sortin hullut ja rasistit. Itse ainakin suhteellisen EU-myönteisenä en vaan voisi puolustaa sisäänpäinkääntyvää ja hyvin ruotsalaista näkemystä siitä, että EU:n ulkopuolella olisi jotenkin parempi vaikuttaaa kuin sen sisällä. Tämä on yleisestikin aika tavallinen ero suomalaisen ja ruotsalaisen välillä. Vaikkei suomalaisetkaan nyt ehkä itseään varsinaisina EU-kansalaisina pidä, on kuitenkin EU-jäsenyyden kannatus käsittääkseni aika yleistä. Ruotsissa ollaan paljon skeptisempiä. Euroakaan ei sitten niin millään hyväksytä, vaan mieluummin hampaat irvessä jonotetaan valuutanvaihdossa joka hemmetin kerta kun ollaan matkalle menossa - mentiin sitten Espanjaan, Amerikkaan, Malesiaan tai Suomeen. Ja ruotsalaisethan matkustavat! Ei löydy sellaista maailmankolkkaa, jossa et ruotsalaiseen törmäisi. Kävimme itse pari vuotta sitten Tyynellä valtamerellä Cook-saarilla, jossa pienen pienelle Aitutakin saarella (joo, oli ihanaa) - ja eiköhän vaan sielläkin törmätty pariin ruotsalaiseen, as usual.

Mutta siis takaisin aiheeseen, en usean vuoden Ruotsissa asumisen jälkeenkään ole voinut taipua Miljöpartietin puoleen, vaikka perusnäkemykset suurimmasta osasta asoista kuinka olisivat yhteneväiset. Miljöpartietin itsestäänselvä asema demarien kyljessä ja apupuolueena ärsyttää, samoin kuin heidän eieiei-asenteensa. Suomessa oli vihreissä samantyyppistä touhua joskus 80-luvulla, vastutettiin kaikkea ja se oli tärkeintä (kuulopuhetta, silloin en sentään ollut vielä mukana). Nykyään Suomessa vihreät ovat paljon pragmaattisempia ja ottavat kantaa myös muihin kuin ympäristöasioihin, mikä on mielestäni mukavaa. Toki Miljöpartiet myös näin tekee silloin tällöin. Mutta on todellakin avartavaa, että voidaan olla hallituksessa myös ns porvaripuolueiden kanssa, eikä hirttäydytä vain yhden puolueen pirtaan. Eikä nämä täällä edes saa ministerinpaikkoja ja pääse hallitukseen, demarit vaan jyrää minivihreät alleen. Kyllä taidan olla uudessa kotimaassani poliittisesti koditon vielä pitkän aikaa...

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

Otetaan iisisti

Tänään onneksi on ollut parempi olo. Eilinen koko päivän sängyssä makaaminen ilmeisesti auttoi. Tänään pääsin ihanaa uloskin, käytiin Kungsträdgårdenissa Smaka på Stockholm ruokatorilla, siellä oli hirveä tungos ja tosi paljon kaikkia ruokakojuja. Vähän ahdistuu kamalassa tungoksessa kyllä nykyään, varsinkin kun kaverilla oli rattaat. Miten ihmeessä sitä sitten jaksaa mihinkään tungokseen lähteä kun itselläkin on vaunut? Ja tuntuu että Tukholmassa on aina enemmän tai vähemmän tungos...


Mutta siis aivan mielettömäääään ihana ilma. Niin kesä, vihdoin. Kun olin saattanut kaverin lapsineen Arlandan bussille, istuttiin J:n kans partsilla ja paistatin mahaa :) Saikohan vauvakin vähän aurinkoa?


Illalla on pakattu keittiö kasaan, huomen aamulla tulee remonttimiehet. Aika homma siinäkin. J saanut tehdä suurimman osan, kun ei oikein uskalla mitään raskaita juttuja enää kantaa. Mitneköhän sitä pärjätään ilman keittiötä 3 viikkoa?

lauantaina, kesäkuuta 02, 2007

Epämääräisiä oireita

Kaikki hössääminen, reissaaminen, kiire ja stressi kostautuivat. Torstaina tuli selkäkipu (joku hermo jumissa luultavasti, vai onko se maha kun painaa?) ja eilen iski epämääräinen näköalan heikkeneminen ja särinä näköalan kulmassa, mikä yleensä edeltää pyörtymistä. Sitten tuli päänsärky. Kaveri poikansa kanssa oli just tulleet Suomesta vierailulle ja oltiin puistossa, kun ensimmäiset oireet iski. Oli pakko palata kotiin ja ilta menkin sit sohvalla maatessa. Jaksoin onneksi kuitenkin seurustella kaverin kanssa, eikähän me mihinkään olisi muutenkaan oltu lähdössä.

Yöllä en taaskaan saanut unta -univaikeudet on nyt jatkuneet epäsäännöllisesti useamman viikon - mutta noustessa oli olo kuitenkin ok. No ei mennyt kuin puoli tuntia, kun aloin taas nähdä tähtiä ja päänärky alkoi. Tarkoitus oli mennä Junibackenille, mutta ei mun menemisistä tullut todellakaan mitään. Soitetttiin päivystävään sairausneuvontaan, josta sairaanhoitaja oireet kuultuaan suositti lepoa, runsasta juomista ja nukkumista. Jos oireet jatkuu, maanantaina pitää mennä neuvolaan, tai jos pahenee, pitää soittaa uudelleen päivystykseen.

Olen nyt maannut sängyssä koko päivän. Päänsärky meni nukkumisella ohi, selkäkipu vaivaa edelleen. Parvekkeelle asti aurinkoon pääsin noin tunniksi. Ulkona on aivan sairaan makea sää, kyllä ottaa päähän sisällä oleminen. Harmittaa myös vietävästi että Junibacken jäi taas kokematta. Toisaalta, tämä kyllä säikäytti sen verran, että ehkä oman jaksamisensa alka ottaa nyt vakavasti ja töitäkin voisi varmaan vähän vähentää. En ole ehkä ihan tajunnut, kuinka raskasta tämä raskaana olo kropallle on. Alkaahan pian jo 33 viikko ja siis kahdeksas kuukausi. Voi olla siis, että huominen Grönä Lundn keikkakin jää väliin. Kun pääsisi edes ulos aurinkoon olisi se kuitenkin mukavaa..