Nyyh, olisipa Suomessa

Suomessa on vapun juhlinta jo alkanut. Hesarin kotisivulta löytyy aurinkoinen kuva K.J. Ståhlbergista ylioppilaslakki päässä. Isä väitti eilen, että tänään tulisi Suomessa räntää, mutta kuvasta päätellen näin huonosti ei sittenkään päässyt käymään (ainakaan vielä).

Unohdin taas kerran, että vappuaattona siis vaan kertakaikkiaan PITÄÄ olla Suomessa. Täällä tulee vaan pahalle päälle, kun ei nämä ruotsalaiset tajua tästä mitään. Mikä helvatun kokko? Mitä se muka vappuun kuuluu? Viime vuonna olin perinteisesti Mantalla katsomassa lakitusta, ja siitä jatkettiin niin kuin pitääkin perinteiseen malliin vapun juhlintaa vappupäivän iltaan asti. No, rehellisyyden nimissä, samaa meininkiä en nyt tässä raskaassa tilassa olisi oikein aikaiseksi saanut (enkä edes halunnut). Mutta on tämä kuitenkin köyhää täällä lahden toisella puolen.

Illalla meinasin kuitenkin tehdä munkkeja. Että edes jotain.

Huomiseksi on luvassa vappupuheita. Vasemmisto saanee sekä Ruotsissa että Suomessa puhtia puheisiin porvarihallituksien tekosista. Dagens Nyheter julkaisi tänään sosdem-vihreät-vasurit hallituksen ministerilistan sekä osan hallitusohjelmaa/lupauksia. Mitä helv.. sanon minä. Onhan se hyvä tietty vertailla, mitä kukin lupaa mutta hei, vaaleihin on sentään 3½ vuotta aikaa, nytkö se seuraava hallitus jo meinataan muodostaa??? Antaisivat nyt sentään jonkin aikaa toisten hallita, ennenkuin ollaan jo ajamassa ulos. Tässä maassa toden totta mennään demarien ehdoilla.

Ja miljöpartiet ei valitettavasti muuta voi kuin toimia demarien apupuolueena. Tällä kertaa ilmeisesti saattaisivat saada jopa ministerin tai kaksi (DN uutisen mukaan siis, ehkä sekin on vain turhaa lupailua), aiemmin kun ovat automaattisesti tukeneet demarihallitusta ilman, että ovat saaneet omaa ministerinpostia tai varsinaista vaikutusvaltaa. Suomessa onneksi vihreillä on enemmän valinnanvaraa hallituskumppanien valinnassa.

Kaakelikauppaa ja vauvanvaunuja

Meillä on meneillään kaksi isoa projektia 1) keittiöprojekti sekä 2) vauvanvaunuprojekti. Keittiöprojekti alkoi jo viime vuonna, mutta vasta nyt olemme päässeet tarjousten vertailuvaiheeseen ja päättäneet, mistä firmasta tilaamme uuden keittiön. Keittiökalustefirman äijällä tuntuu olevan ihan sairaasti hommaa päätellen mm. siitä että tyyppi lähettää meiliä aamuyöstä. Tukholmassa on menossa todellinen keittiöremontti-buumi, samoin kuin asuntoja ostetaan ihan villinä. Asuntojen hinnat alkaa pyöriä aika uskomattomissa sfääreissä.

Olemme päättäneet uusia koko keittiön ennen kuin vauva syntyy. Kolme kuukautta aikaa siis jos vauveli tulee ajallaan. Tänään kävimme parissa kaakelikaupassa tsekkaamassa sekä seinä- että lattiakaakeleita. Saimme mukaamme toisesta pari koepalaa, joita pitäisi nyt verrata keittiön tasojen väriyhdistelmiä vasten. Maanantai-aamuna tulee remonttimies katsomaan, millä aikataululla vanhan keittiön saa revittyä alas. Kuukausi pitää varata vähintään aikaa kalusteiden varauksesta niiden toimittamiseen. Pahimmassa skenaariossa näen itseni viikon vanhan babyn kanssa keittiöremontin keskellä ilman juoksevaa vettä, pakastinta, uunia, pesukonetta ja mikroaaltouunia...

Vauvanvaunuprojekti taas alkoi tosissaan vasta viime viikonloppuna. Tänään kävimme Bromman Babylandissa ja Bonti nimisessä putiikissa Vasastanissa. Valinnan varaa olisi vaikka kuinka, mutta viime kädessä rajoitteet asettanee talomme hissi. Talo on rakennettu v 1891 ja n 90x 90 kokoiseen hissiin ei kovin moni malli mene. Vaihtoehtomme on siis itse asiassa aika vähissä: Teutonialla ja Bugaboolla näytti olevan pari mallia, jotka menivät extra pieneen tilaan. Oliskohan kellään mitään suosituksia? Näitä voisi varmaan kyllä katsella käytettynäkin netistä, toisaalta tuntuu että helpommalla ja varmemmalla pääsee kun ostaa uudet. On vaan niin karmeaa kulutusjuhlaa taas tämäkin.

Samalla kauppareissulla hiepelöin jo vähän pikkuriikkisiä vauvan bodyja, aivan suloisia. Vielä ei ole tarttunut matkaan juuri mitään vauvakamaa. Onhan tässä onneksi vielä aikaa.

Jokaisessa ruotsalaisessa asuu pieni demari

Tämän aamun Dagens Nyheterissa oli otsikko: Toppsiffror för S i ny mätning. Viimeisimmässä mittauksessa sosiaalidemokraatit saivat 46,3 % annetuista äänistä. Siis 46,3!! Ihan sairasta. Onko tällainen yksipuoluemaa oikeasti olemassa??? Siis melkein 50% äänestää yhtä puoluetta, en vaan voi tajuta. Kai ihmiset on sitten hermostuneet työttymyyskassaleikkauksista, joita porvarihallitus on tehnyt, vaikka tämä on nimenomaan sitä mitä lupasivat vaalikamppailun aikaan. Eli toteuttamalla lupauksensa kannatusprosentti laskee. Tosi loogista kansaa... Mona Sahlinille hyvä startti sossujen johdossa. No, jos jotain hyvää pitää tästä keksiä, niin ainakin päästiin Perssonista eroon...

Lupaa myös hyvää vappumarsseille. Viime vuonna huvittikin, kun sossut marssivat, että itseäänkö vastaan ne protestoivat kun ovat olleet 12 vuotta vallassa? Nyt lieneekin enemmän syytä marssia. A-kassamaksut nousivat hurjasti vuoden alussa, 240 kruunua kuussa eli 2880 kruunua vuodessa = n 300 euroa. Ja siinä ei ole vielä ammattiliiton maksua mukana. Jos kuuluu sekä ammattiliittoon että A-kassaan (arbetslöshetskassa) , rahaa palaa jo 470 kr kuussa eli 5520 kr vuodessa = n 580 euroa. Suomessa vastaava on 228 euroa. Että aikamoinen ero, sanoisinko! Kun samaan aikaan täällä puolen lahtea maksetaan vielä huomattavasti enemmän veroja. Mutta toisaalta taitavat palkatkin olla jonkin verran paremmat, että se kompensoi. No mutta joka tapauksessa, vasemmistolla lienee tänä vuonna oikeasti aihetta marssimiseen.

Ihana spa-päivä ja illallinen

Aivan mahtava spa-päivä ja illallinen! Ensin oltiin työkaverien kanssa Sturebadetissa kasvohoidoissa, älyttömän ihanaa ja rentouttavaa :) Nukahdin hoitopöydälle pariin otteeseen. Sitten vähän uintia ja saunomista (saunassa minä yksin, ruotsalaiset kollegat ei ymmärrä saunomisen päälle). Sen jälkeen syömään ulos Teatergrilleniin kolmen ruokalajin illallinen. Slurps! Toast skagen, ångad hälleflundraa med ängsyra, vårprimörer och smörsås sekä lopuksi chocklad & pistasch terrin med hallongranité... vei kielen mennessään. Cokis light ei ehkä maistunut ruoan kanssa yhtä hyvältä kuin hyvä valkoviini olisi maistunut, mutta kaikkeahan ei voi saada :) Pomo oli hyvällä päällä, juttu luisti, ja kaikin puolin oli mukavaa loppumetreille asti.

Kun olimme saaneet kahvit juotua, tarjoilija tuli huomauttamaan, että klo 21 on tulossa seuraava seurue ja olimme kuulemma varanneet pöydän vain siihen asti. Varatessamme n 3 viikkoa sitten tästä ei ollut mitään puhetta. Olimme joka tapauksessa valmiita ja lähdössä, joten totesimme vain, että tästä ei ollut ollut puhetta mutta ihan ok koska olemme menossa muutenkin. Minuutin kuluttua siitä pöytäämme pyyhälsi eukko, joka istua töksäytti melkein syliini ja rupesi vaahtoamaan, kuinka olimme varanneet viime viikolla ja silloin oli jo tiedossa että paikkaan on tulossa 40 hengen seurue klo 21 joten meidän kyllä piti tietää että ulos on mentävä ysiltä. Varatessamme pöydän olimme 4 henkilöä samassa huoneessa, joten voimme olla varmoja, että siitä on n 3 viikkoa. Sanoimme siis uudelleen, että varasimme kyllä 3 viikkoa sitten ja tästä ei ollut puhetta, mutta ei se mitään koska olemmehan joka tapauksessa lähdössä. Ei siinä mitään, nainen totesi ok ja häipyi. Kahden minuutin kuluttua hän ilmestyy uudelleen ja tunkee taas syliin, ja jatkaa: kyllä varaus on tehty viime viikolla plaaaplaaaplaah, ja on ikävää jos tulee huono fiilis... plaaplaa. Siihen me jo totesimme, että huonoa fiilistä ei ollut ennen kuin tämä täti ilmaantui hysteerisenä paikalle. Tyyppi vain jatkoi ja jatkoi, ihan sama mitä me vastasimme; hän oli suorastaan agressiivisen oloinen.

Uskomatonta, miten vähällä yksi pieni asia voi pilata koko tunnelman! Emme jättäneet tippiä (Ruotsissa jätetään aina tippiä illallisella, paitsi jos ollaan tosi tyytyvättömiä). Sääliksi kävi vain tarjoilijoita, jotka näin joutuivat kärsimään yhden hysteerisen eukon käytöksesta.

Ihana hemmottelupäivä joka tapauksessa!

Ihkua, kaveri soitti tänään Suomesta ja sanoi tilanneensa mulle äitiyspakkauksen :) Kaverilla toka lapsi tulossa eikä omalle pakkaukselle käyttöä. Oli meinannut alunperin ottaa rahana, mutta tarjoutui lahjoittamaan pakkauksen rassulle ulkomaanelävälle ystävälleen joka jää muuten vallan paitsi! Saan sen sitten kesäkuun lopulla, jos jaksan/pystyn vielä lomailemaan Helsinkiin. Jihuu!

Laskettu aika on heinäkuun lopussa, ja olen ajatellut viettää loman ensimmäisen viikon tai pari Suomessa. Tietysti se riippuu ihan voinnista, miten sitten jaksaa enää matkustaa. Lentäminen pitäisi olla sekä SAS:lla että Finskillä ok vikaan kuukauteen asti, ja jopa vikan kuukauden aikana jos on lääkärintodistus. Ehkä takaisin tullaan sitten kuitenkin varmuuden vuoksi Finlandsfärjalla (=Suomen lautta), kuten täällä ruotsinlaivoja kutsutaan.

Minäkin saan siis oman nostalgiapakkauksen. Siitä ainakin koppaosuus tulee hyvään käyttöön Helsingin vierailuille, ja muutenkin ajattelin osan kamoista pitää Helsingissä, jottei sinne tarvitsisi ihan kaikkea aina tullessaan tuoda. Tuleva mummukin (tai miksi ikinä sitten alkaakaan itseään kutsua) varmaan innostuu jotain ostelemaan ensimmäiselle lapsenlapselle... Toinen kaveri lupasi vanhat rattaat ja sitterin. Ihanaa kun on ihania ystäviä.

Tyttö vai poika?

Olen kymmeniä kertoja päässyt vastaamaan kysymykseen, tiedämmekö onko tulossa tyttö vai poika. Tänään viimeksi kahteenkin otteeseen. Tällä kertaa molemmat kysyjistä olivat tanskalaisia. Emme ole ottaneet asiasta selvää, emmekä myöskään ajatelleet sitä tehdä etukäteen. Nyt ei enää taida tulla tilaisuuksiakaan, kun rakenneultra oli ja meni eikä käsittääkseni luvassa ole enää uusia ultrakertoja. Itselläni ei ollut mitenkään fanaattista suhtautumista asiaan, joten kun J toivoi, että odottaisimme emmekä selvittäisi tulevan vauvamme sukupuolta, minulle se sopi oikein hyvin.

Hauskaa on sitten ollut seurata ihmisten reaktioita tähän päätökseemme. Töissäni on 17 eri kansalaisuutta ja on ollut mielenkiintoista, miten todellakin erilailla tähän kysymykseen eri maissa suhtaudutaan. Suomi ja Ruotsi selvästi kuuluvat suunnilleen samaan kategoriaan: pääosa vanhemmista ei halua tietää lapsensa sukupuolta etukäteen. Ruotsalaisten mielestä on ollut ihan loogista, ettemme ota selvää asiasta etukäteen.

Tanskaan mennessä ero on jo aika suuri. Lähes kaikki tanskalaiset ovat todenneet, että toki lapsen sukupuoli tulee tietää, jos se vain on mahdollista. Ja mitä etelämmäksi Eurooppaa mennään, sitä suurempi ero on. Ranskalaisille ja espanjalaisille työkavereille on itsestäänselvyys kysyä sukupuolta heti alussa, ja suomalaiset ja ruotsalaiset on ihan omituisia kun eivät halua tätä tietää. Vaatteiden värit ja lastenhuoneen kalustus ilmeisesti suunnitellaan sen mukaan, ja helpottaahan se tietysti nimen miettimistä. Espanjassa ollessani olenkin kiinnittänyt huomiota, kuinka jo parikuukautisilla tyttövauvoilla on korvakorut ja rimpsut ja röyhelöt. Aika hurjaa touhua. Jenkeistä ja australialaisista en itse asiassa tiedä, miten ko asiaan suhtautuvat. Nimen päättämisen suhteen olisi tietty helpompaa jos olisi vain yhden sukupuolen nimien pohdinnan vaikeus. Emme ole vielä osanneet päättää nimittäin, etenkin pojan nimet on tosi vaikeita. Nimen pitäisi vielä sopia sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen suuhun.

Töissä ryydyttää

Nyt alkaa huomata hienoisen väsymyksen töissä. Ei oikein jaksa enää innostua eikä paneutua mihinkään. Vatsaa painaa ja muutenkin on paljon kankeampi liikkumaan. Tänä iltana olisi vielä ilta-aktiviteetteja, keilaamista ja jotain salaperäistä muuta "urheilullista" joka alkaisi klo 19. Illallinen aloitetaan vasta ysiltä. Päätin tulla kotiin ottamaan päivätorkut ja ajattelin liittyä seuraan suoraan illalliselle. Ei oikein jaksa enää osallistua aktiviteettilajeihin, eikä oikein myöhäisille illallisille maanantai-iltaisin, mutta sinne tulin luvanneeksi mennä. Ja ihanaahan se on, että näitä järjestetään, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä tosi epäseuralliseksi nykyään!

Kaikki on onneksi mennyt raskauden suhteen hyvin ainakin tähän asti, joten en ole viitsinyt lisäneuvolakäyntien perään kysellä. Mutta viimeksi kun huomautin että mahaan on vähän sattunut, niin täti kyseli vähän että mihin kohtaan ja totesi että se on ehkä galla - jonka jälkeenpäin tarkistin että se on sappi. Mukavaa kun tulee vielä kieliongelmat kaiken päälle... no joka tapauksessa täti yritti sitten soittaa jonnekin lääkärille, mistä kukaan ei vastannut joten siihen täti totesi että on niin ruuhkaista että jos jotain tulee ja alkaa enemmän sattumaan, niin kannattaa mennä suoraan sairaalaan! Huhheijaa. Hyvin käytetään sairaalaresursseja täälläkin ilmeisesti...

Viikko 27 alkaa

Viikko 27 alkamassa. Tähän mennessä 3 barnmorskalla (=neuvola) käyntiä takana sekä yksi ultra, eli rakenneultra joka kuuluu kaikille n 19-20 viikolla. Tukholmassa ei ensimmäistä alkuraskauden ultraa saa, jos on alle 35 eikä ole mitään komplikaatioita. Itse kävin ottamassa ensimmäisen ultran yksityisellä Helsingissä 13 viikolla, koska siihen asti oli ollut koko ajan olo, että onko siellä mahassa ylipäänsä ketään. Kokemus oli kyllä ihan mieletön! Itselläni ei ollut raskauden ensimmäisten kuukausien aikana edes pahaa oloa, eikä muutenkaan mitään erityisiä tuntemuksia, joten olo todellakin oli aika epätodellinen. Mahtavaa sinänsä tietysti, että pääsin niin vähällä sairastamisella ja olemattomalla pahoinvoinnilla. Mutta tosiaan halusin varmistaa aiemmin kuin puolessa välissä mikä olisi ollut Tukholman tapa (!!), että kaikki on kunnossa, vauva hyvissä voimissa ja oikeassa paikassa, ja myöskin että vauvoja on vain yksin kappalein.

Olin itse asiassa aika järkyttynyt, ettei aiempaa ultraa edes tarjottu barsnmorskalla käydessäni. Täti puhui jonkun verran sikiövesitutkimuksesta, jota en edes harkinnut, muttei sanonut mitään NUPP-testistä, joka sentään on automaattinen kaikille raskaana oleville naisille Suomessa. Uskomaton juttu. Tuntuu, että raskausaikana täällä tullaan kyllä huomattavasti Suomen perässä; sitten puolestaan äitiyskorvaukset ja isyyslomat tietty on täällä paremmat. Synnytysvalmennuksesta barnmorska on maininnut, että jotain massaluentoja olisi tulossa, mutta viimeksi ei ollut siitäkään mitään puhetta. Pitää varmaankin kysyä ensi käynnin yhteydessä. Seuraava neuvola on 11.5. eli silloin olen jo viikolla 29. Onko Suomessakin näitä käyntejä näin harvoin? Kun yritän suomalaisista raskausblogeista laskeskella, vaikuttaa siltä että olen ainakin yhden neuvolakäynnin vajaa tähän mennessä. Jotkut on käyneet neuvolassa jo neljä kertaa ennen rakenneultraa! Itse olin käynty vain kerran. Mitä tämä oikein on.. Olen jotenkin pettynyt tähän ruotsalaiseen touhuun. Lisäksi olen kyllä kateellinen kaikille suomalaisille ensisynnyttäjille, jotka saavat äitiyspakkauksen. Täällä saa selvitä sitäkin ilman. Onnetonta.

Muuten elämään kuului tänään Tekniska Museet. Oli jotain jänniä juttuja, mutta itse en kyllä ole niin kovin tekniikkaorientoitunut että olisin jaksanut hirveästi innostua. Mutta jos tulee poika, niin sinne tullee mentyä uudelleenkin ... Tai tietty tytönkin kanssa :)

Haastatteluja ja shoppailua

Tänään tavattiin pari kandidaattia mun mammaloman sijaiseksi. Olivat tosi erilaisia. Tosi vaikeaa on kyllä valita ja päättää. Onneksi tämä on vasta ensimmäinen kierros, ja seuraavalla on sitten muitakin päättämässä. Ja toisaalta onni on, että ainakin muutama kandidaatti on vaikuttanut vähintäänkin suht sopivalta. Pitäisi vaan löytää hyvä, mutta ei liian hyvä jotta oma duuni on vielä tallella töihin palatessa :)

Tällä viikolla olen onnistunut taas tuhlaamaan vaikka kuinka paljon äitiysvaatteisiin. Niitäkin on niin ihania. Nyt menin ekaa kertaa Polarn och Pyretin liikkeeseen ja heti tarttui matkaan pari paitaa. Ja miten suloisia vauvanvaatteita! Vielä en ole alkanut niitä shoppailemaan juurikaan, sitä on vieläkin vähän vaikea sisäistää että aika pian sieltä masusta tulee tyyppi ulos!

Kaverini blogista löysin tämän puodin Tjallamalla mutta sieltä ei taida äitiysvaatteita juuri löytyä... Pari aika ihanaa mekkoa ym. Jotkut kuteet on kyllä aika koomisia. Sitä tuntee itsensä todellakin aika vanhaksi, kun kaikenlaiset viritykset enemmän hihityttää kuin kiihdyttää ostosintoa. Muutoinkin olen yrittänyt itselleni jankuttaa, että OIKEASTI äitiysvaatteita ei voi pitää kuin pari kuukautta enää, niitä ei ole järkeä ostaa kaappia täyteen...

Raskausajan jumppaa

Hankalaa kun ei enää oikein vatsaltaan kykene jumppaamaan. Olen pohtinut erilaisia urheiluvaihtoehtoja, jotka sopisivat isomahaiselle. Uiminen ilmeisesti olisi hyvä urheilumuoto ja helppoa, mutta en ole oikein innostunut siitä muuten. Vielä pari viikkoa sitten menin body pumppiin, mutta nyt ei enää jaksa eikä se ilmeisesti ole oikein hyväksikään. Tänään olin joogassa, joka tuntui suht ok:lta mutta kyllä siinäkin vatsa pömpötti mitä kummallisimmissa kulmissa. Raskausjooga onneksi alkaa parin viikon päästä, ja jatkuu viimeiselle kuulle asti. Tuleepahan ainakin jotain tehtyä. Vatsa murisi ja kurisi sen verran tänään, että tyyppi siellä joko protestoi tai sitten taputti käsiään. Vauva ainakin tottuu jumppailemaan vastaisen varalle - olen suunnitellut että aerobiciin mennään sitten yhdessä heti kun vaan kyetään.

Olisko kellään mitään muita kuntoilu ideoita?? Kävely on tietysti se viimeinen vaihtoehto, johon turvautua. Mitenköhän sitä jaksaa viimeisellä kuulla, kun nyt jo tuntuu että tahti on hidastunut puoleen...?

Huh hellettä

Tukholmaa on hellinyt kunnon helteet tämän viikonlopun. Oikein sopivasti kummipojan vierailuun nähden. Hyperaktiivinen vierailija sai emännän ja isännän ihan uuvuksiin. Kummipoika lähetettiin tänään takaisin vanhemmilleen Helsinkiin. Hyvin oli "paketti" tullut perille, äitinsä varmisti.

Sen verran aktiivinen viikonloppu oli, että kummitäti tarvitsisi tämän jälkeen lomaa. Käytiin puistossa pomppimassa trampoliinilla ja pelaamassa futista, gamla stanissa kiertämässä, laivalla mentiin Djurgårdeniin ja Vasalaivaa katsomaan, sitten keskustaan shoppailemaan (jalkapallo ja play station peli, kaikki rahat meni), hampurilaiselle ja nuggeteille ja paljon videoita ja illalla tehtiin vielä lettuja. Ja tänään käytiin vielä pelaamassa minigolffia Drottningholmissa ja ajeltiin päheenä (lainatulla) avoautolla pitkin Tukholmaa. Kyllä on siinä kotona kertomista :)

Alunperin oli ajateltu mennä Tekniska Museetiin, mutta jalkapallon peluu ja minigolf oli herran mielestä paljon mieluisampaa. Niin kai se on, että 9-vuotiaan pojan päähän on vaikeaa päästä. Asiat, mitä voisi harrastaa kotonakin, ovat niitä hauskimpia. Täytynee mennä Tekniska museetiin joskus keskenämme - ensi viikonlopuksi on käsittääkseni luvassa huonoa säätä, joten se sopisikin paremmin.

Aamuherätykset olivat 5.45 ja 6.30, tässä pääsi vähän harjoittelemaan vauvan tuloon. Tosin työnnettyäni DVD:n koneeseen pääsin takaisin nukkumaan, ja se konsti ei taida vastasyntyneeseen oikein toimia???

Kaikesta huolimatta oli todella mukava viikonloppu ja paras kiitos kummitädille oli, että poika ei olisi meinannut lähteä kotiin ollenkaan ja totesi että " On ollut tosi kivaa!"

Ensi viikonlopulle on myös suunnitteilla vauvanvaunuostoksille meno sekä keittiöremontin eteenpäin vienti. Joten hommaa riittää silloinkin, mutta toisaalta ei varmasti tarvitse olla hyperaktiivinen koko hereillä olon ajan... Keittiöremontti on jumittanut paikallaan taas pari viikkoa. Kun sen saisikin ajatuksen voimalla valmiiksi. Homman valmistumisen deadline on kesäkuun lopussa ja alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan.

Lisäksi työkaveri pelotteli, että vauvanvaunuja voi joutua odottamaan parikin kuukautta tilauksesta. Tässä alkaa siis pikkuhiljaa olla aika tarttua toimeen. Vinkkejä on saatu jonkun verran, vielä pitäisi tarkistaa missäpäin on parhaita vaunukauppoja. Eikä mitään muutakaan vauvakamaa ole vielä saatu hankittua...

perjantai 13

Pakko lisätä, perjantai 13:sta on vielä 20 minuuttia jäljellä lahden tällä puolen ja ihmeen hyvin on selvitty kummemmitta kommelluksitta.

En siis päässyt vielä nukkumaan... jos odottaisi varmuuden vuoksi lauantain 14 puolelle.

Kevät ja kummipoika saapuu Tukholmaan

Todellista hiljaiseloa viimeinen vuosi... Kirjoittamisen maku lopahti viime kerralla lyhyeen. En saanut edes vastattua kommenttiin joka minulle oli jätetty, tosin usea kuukausi edellisen blogitukseni jälkeen. Tämän viikon aikana olen löytänyt parinkin kaverin blogin ja innostunut uudelleen :)

Kummipoika tuli tänään kylään Helsingistä. 9-vuotias poika lensi elämässään toista kertaa ja ensimmäistä kertaa yksin. Oli kuulemma "vähän" jännittänyt. Tosin kummitätitä tämä vierailu jännitti melkein enemmän... Blue1:n ruotsalainen setä toi pojan koneelta lentokentän ja tullin läpi toiselle puolelle. Oli kuulemma odoteltu vähän aikaa matkalaukkua ruumasta, ennen kuin kummipoika oli käsimerkeillä onnistunut viestimään, ettei ole mitään laukkua ruumassa! Aikamoista, kun yhteistä kieltä ei todellakaan ollut. Kuvittelin kyllä, että olisivat laittaneet jonkun suomenkielisen saattamaan loppuun asti...

Kaupunkiin päästyä käytiin Vasaparkenissa pomppimassa trampoliinilla. Kummipoika oli ihan innoissaan. Mukavaa, kun vähällä saa toisen iloiseksi. Lämpöä oli 17 astetta! Huomiseksi luvattu 22 astetta! Ihanaa, kevät on vihdoin täällä. Huomenna mennään ainakin tutustumaan Vasa-laivaan, ostamaan jalkapallo sekä toivottavasti pelaamaan minigolfia.

Ns. uudessa työssä olen ollut jo vuoden. Sinä aikana uusia työntekijöitä on tullut n 30. Joten uusi en todellakaan enää ole. Kesällä jään äitiyslomalle, ja olenkin viime ajat seurannut mielenkiinnolla ruotsalaista raskausneuvontaa, äitiystukia ja kaikkea asiaan liittyvää. Suomeen verrattuna löytyy niin yhtäläisyyksiä kuin suuria erojakin. Äitiyspakkauksen olisin kyllä halunnut :(

Tästä kaikesta lisää jatkossa. Nyt nukkumaan, jotta huomenna jaksan kummipojan tahdissa kaupungille.