hulppeita huviloita ja feminismiä

Viimeinen kesälomapäivä ja päätimme lähteä pitkälle pyöräilyretkelle Vaxholmiin. Vajaan 40 km matkalla kohti saaristopitäjää riittää hulppeita huviloita. Ei Vaxholmikaan tietysti hullumpi ole, mutta se on jo vähän Tukholman ulkokantilla. Siellä tosin on aivan omaa saaristolaisidylliään.

No joka tapauksessa, kyllä siinä matkalla näki, että Ruotsissa on rahaa. Uskomattoman kauniita huviloita etenkin Djursholmissa, kerrassaan käsittämättömän kokoisia mahtavine piha-alueineen. Etenkin vanhat, vuosisadan alusta olevat, erinomaisessa kuosissa pidetyt vanhat villat ovat kyllä kertakaikkiaan upeita. Djursholm on toki Tukholman arvostetuin ja niin myös kallein kulmakunta. Mutta toisaalta sellainen määrä mökkejä siellä kuitenkin oli, että jonkun verran rikkaitakin tai suhteellisen hyvätuloisia ainakin täytyy riittää niiden asukkaiksi. Itse olin aika sanaton. Yksi toisensa perään kauniita huviloita suoraan Carl Larssonin piirustuksista.

En kyllä keksi yhtäkään vastaavaa aluetta Helsingissä. Edes rikkaimmat ja hienoimmat alueet eivät siellä jotenkin kykene tähän - eihän samaa vuosisadan vaihteen charmia Helsingissä toki olekaan.

Olen toki käynyt myös siinä toisessa todellisuudessa, Tukholman kaupunginosissa joihin rakennettiin asuntoja 60-70-luvuilla etenkin majoittamaan maahanmuuttajamassoja. Siinä tehtävässä nämä usein toimivat edelleenkin. Kyllä erot ovat täälläkin aivan päätähuimaavat, vaikka Ruotsia pidetäänkin erityisen tasa-arvoisena maana.

Tasa-arvosta puheenollen, Gudrun Schyman, Feministiskt initiativ-liikkeen yksi perustajista ja vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, toi tänään julki liikkeen ohjelmasta joitakin ehdotuksia. Näihin kuuluivat, 1)Ruotsissa tulisi sallia tyttöjen ottaa pojan nimi, 2) armeija lakkautetaan ja 3) kaikkien tulisi suorittaa vuosi yhdyskuntapalvelua (samhällstjänst). Vaikea uskoa että nuo ehdotukset läpi menisivät, toisaalta radikaalit ajatukset herättänevät ainakin kiivasta poliittista keskustelua.

jo elokuu...

Jotenkin tämä kolmen viikon loma ei kyllä ole tuntunut oikein edes lomalta. Mistä ihmeestä se johtuu, onhan ihmisillä ihan onnistuneita kahden tai jopa pelkästään viikon lomiakin? Onko se jokin oletus, että kesäloman pitäisi olla vähintään 4 viikkoa ollakseen kunnon loma? Ensi viikolla siis karu todellisuus paljastuu ja töihin on mentävä.

No joka tapauksessa, lomailin reilut pari viikkoa suloisessa Suomen suvessa, ja viihdyin erinomaisesti. Ihanaa puhua suomea! Ihanaa ymmärtää kaikki mitä ihmiset puhuvat :) Mutta olisiko "oikea loma" vaatinut kuitenkin ulkomaan matkan? Vaikka itse asiassa Suomen matkahan on ulkomaanmatka meikäläiselle.

Ensimmäinen viikko meni suhatessa Suomenniemeä ristiin rastiin, Hämeestä Jyväskylään ja Lappeenrantaan ja Imatralle asti. Helsingissä sitten loput puolitoista viikkoa. Viimeinen viikonloppu meni Lammilla Afrikkajuhlissa. Ystäväni järjestää joka kesä puutarhajuhlat, joissa teemat vaihtuvat. Aiemmin on juhlittu mm. roomalaiseen sekä gallialaiseen tapaan. Tänä vuonna oli metsästäjiä ja metsästettäviä. Valkoinen otti mustasta mittaa, hauskaa oli. Kuvat päivittynevät sivuille jossain vaiheesssa. Lammin sahti meni myös hyvin kaupaksi.

Hetkittäin Helsingissä oli varsinaista hulabaloota, kun oli tapaamisia useita samalle päivää. Onnistuin kuin onnistuinkin kuitenkin tapaamaan lähes kaikki ystäväni, perheeni lisäksi. Ehkä tätä voi pitää kesäloman merkkinä ja todeta, että lomaahan se on ja varsinaista juhlaa nykyään kun pääsee kavereita tapaamaan yllinkyllin.

Palasin Tukholmaan eilen ja tänään olen aloittanut terveellisen elämän käymällä joogassa ja syömällä sushia. Olo on kovin itämainen, vaikka länsirintamalle saavuinkin.