lauantaina, kesäkuuta 18, 2005

Taloyhtiön grillibileet

Taloyhtiön grillijuhlien jälkeen takaraivossa jomottaa. Istuimme viimeisten sinnikkäiden kanssa aamun jo sarastaessa takapihalla punkkulasi kourassa ja nostimme ensimmäisen kerroksen asukkaiden musiikin volyymia, joka raikasi parvekkeen kautta takapihallemme. Taloyhtiöömme on lisäkseni asuttautunut toinenkin suomalainen, tai suomenruotsalainen ehkä selvennyksen vuoksi, sen lisäksi joukossa on ainakin yksi japanilainen sekä naapurimme luultavasti jostain entisestä Itä-Euroopan maasta. Kovasti kansainvälistä jengiä siis!

Alakerran sushiravintolamme oli tehnyt meille satsin erilaisia sushi-kääröjä, sen lisäksi tarjolla oli erilaisia lihoja ja makkaroita, lohta, perunasalaattia, patonkia, juustoa, mansikoita, jäätelöä ja paljon punaviiniä ja olutta. Ja kaiken tämän hyvän lisäksi, talossamme asuu vallan hauskaa porukkaa!

Olin aikanani taloyhtiön hallituksessa Helsingin Sörnäisissä ja siinä talossa meno yltyi välillä aika villiksi. Erotuksena täkäläiseen meininkiin oli se, että täällä asukkaat juhlivat yhdessä, Helsingin talossani taloyhtiön hallitus sai korjailla juhlivien asukkaiden jälkiä. Rehellisyyden nimissä toki itsellänikin välillä oli bileitä, mutta kun naapurirappuun soitettiin poliisia kolme kertaa kuussa erinäisistä syistä (mm. yksi syistä oli "eteisessäni makaa kuollut mies"), totesimme ettei meininki enää oikein liikkunut normaalin bileilyn rajoissa. Kun sitten selvisi, että asunnon omistaja itse asiassa on kuollut, ja asunto siirtynyt jälkeläisille, joita jäljitettiin hallituksen voimin, mietin että järkee vai ei Suomen asuntosysteemissä. Miksi ihmeessä taloyhtiöllä ei ole oikeutta tietää keitä talossa asuu?

Toisaalta Ruotsin bostadsrätt-systeemi taas antaa taloyhtiölle hillittömän vapaat kädet -taloyhtiö voi mm päättää, saako asukas vuokrata "oman" asuntonsa ja jos niin kenelle. Siispä jos päättäisimme muutta pariksi vuodeksi ulkomaille, ja haluaisimme vuokrata kämppämme siksi aikaa, meidän pitäisi saada siihen taloyhtiöltämme lupa. Bostadsrätt oikeastaan tarkoittaakin oikeutta asua, emme siis omista asuntoamme.

perjantaina, kesäkuuta 17, 2005

kesä, meri, huvipuistot ja terassit..!

Vihdoinkin on tullut kesä! Tähän saakka onkin tuntunut siltä, ettei se ehkä tule lainkaan. Käsittämättömän kauan siinä meni, mutta nyt se on täällä! Viime viikonloppuna ostin kesän kunniaksi uudet sandaalit, muuten en sortunut suomalaisten ystävieni vanavedessä hurjaan shoppailuun. En edes vaikka he esittelivät minut Massimo Duttille - joka siis ei ole italialainen herrasmies eikä myöskään pyöreähkö punaviini - vaan kauppaketju, jota ei löydy Helsingistä mutta jopa kaksin kappalein Tukholmasta. En kuitenkaan sortunut suurempaan shoppailuun, ja sandaalitkin sain heti tällä viikolla käyttöön lämpötilan kohotessa yli 20 asteen!

Siispä kesä on tosiaan tullut. Tukholmaa ristiin rastiin pyöräilessä tajuan melkein päivittäin, miten kaunis kaupunki tämä onkaan! Eilen fillaroimme Stureplanilta Djurgårdenille ja löysimme mäeltä Gröna Lundin vierestä Hasselbackenin terassin, jossa oli yllättävän paljon tilaa. Harhaluulo paikan kalleudesta saattaa ehkäistä enempää massaa ihmisiä, hintataso ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen korkea (jos vertaa siis Tukholman yleiseen hintatasoon). Aivan häkellyttävän hienoa, aurinko paistoi, kaukana siinsi meri ja laivat, alla velloi huvipuistoon matkalla tai sieltä tulossa oleva massa... ja jo pelkkä Hasselbackenin rakennus ja pihamaa ovat viehättävä näky sinänsä.

Aikeenamme oli mennä Gröna Lundiin, mutta koska en antanut takeita pyöriä laitteissa pää alaspäin vähintään jonkin aikaa, totesi poikaystäväni, ettei huvipuiston sisäänpääsymaksu ole sitten sen väärtti. Sillä hetkellä kaipasin Linnanmäen avarakatseista maksupolitiikkaa. Miten fiksuja siellä ollaankaan verrattuna täkäläisiin! Jos olisimme päässeet sisään maksutta, olisimme käyneet ainakin yhdessä laitteessa, ostaneet jäätelön, ehkä oluen, ehkä pelanneet vähän. Taatusti olisimme käyttäneet rahaa vähintään 60 kruunun sisäänpääsymaksun verran. Mutta nyt emme siis menneet lainkaan. Lintsi voittaa Gröna Lundin maksupolitiikallaan siis mennen tullen, ja uskon että pärjännee taloudellisesti silti oikein hyvin ellei paremminkin kuin Tukholman versio.

Tänä iltana on taloyhtiön grillijuhlat, joihin olen juuri lähdössä takapihallemme. Yhtiökokous istunee vielä jonkin aikaa, siihen en jaksanut osallistua, ja nyt koen huonoa omaatuntoa. Kaikkien pitäisi olla mukana ruotsalaiseen malliin! Huh. Kerron myöhemmin, miten grillailut naapurien kesken sujuivat.