euroviisuja ja politiikkaa

Niin on taas euroviisut tältä vuodelta ohi. Olen nyt kahtena peräkkäisenä vuotena äänestänyt Suomea puhelimitse, kun kerran olen Ruotsista käsin voinut, huolimatta siitä että laulut ovat olleet jokseenkin kökköjä. Etenkin viimevuotinen Jari Sillnpään tangokappale oli aika hirvitys. Tämän vuotinenkaan nyt kovin kummoinen ollut, mutta pärjäsi kuitenkin mielestäni siinä karsintajoukossa. Antamani ääni ei kuitenkaan siivittänyt Geir Rönningiä loppukilpailuun. Lauantaina mukana oli siis muut pohjoismaat, Suomea lukuunottamatta, sekä suuri joukkueellinen entisiä Jugoslavian ja Itä-blokin maita. Onneksi Ruotsia "edusti" myös Kreikan tyttö Helena Örgrytestä, joka vei koko kisapotin kotiin Ateenaan, tai Örgryteen, vai minne se sitten menikään. Ruotsi oma Martin ei pärjännyt lainkaan, mutta katastrofia lievitti hieman se, että voittaja kuitenkin puhui ruotsia. Ja oli oikeastaan ruotsalainen. Ja siis Ruotsihan oikeastaan voitti, eikö niin ;) Katastrofista oli kuitenkin kirjaimellisesti kyse haastateltujen mukaan, joutuuhan Ruotsi nyt ensimmäistä kertaa karsimaan muiden mukana jatkoon pääsystä. Asenteissa on kieltämättä eroja. Suomalaisethan ovat tähän jo tottuneet, lienee aika harva kutsunut lopputulosta katastrofiksi?

Ja taas päästiin puhumaan, kuinka naapurit äänestävät toisiaan. Näinhän on tehty ajan sivu. Kun entiset jugoslavialaiset äänestävät ristiin rastiin toisiaan turhautuu muu Eurooppa. Ehkä meidän pitäisi yrittää saada Ahvenanmaalle, Gotlannille sekä mm. Färsaarille oma äänestysoikeus euroviisujen ajaksi? Tällä kertaa politiikka pääsi oikein lavalle asti, kun Ukrainan presidentti kävi halaamassa voittajan ja antamassa jonkun pystin Ukrainan kunniaksi. Tuntui kyllä hieman keinotekoiselta.

Politiikasta puheenollen, Vihreä liitto sai sitten uuden puheenjohtajan. Itse kärvistelin tietopaitsioissa jonkin aikaa sunnuntaina, ja maanantaihin asti meni ennen kuin vihreiden www-sivuille päivitettiin tiedot uudetsa puheenjohtajasta sekä puoluesihteerin valinnasta. Huomasi kyllä, ettei puoluesihteerin valinta kiinnostanut julkisuudessa ketään - kaikissa löytämissäni uutisissa kerrottiin ainoastaan uudesta puheenjohtajasta. Lopputulos 128-118, Cronberg 128 Sinnemäki 118, sai kyllä varmasti jännityksen nousemaan kattoon ääntenlaskun aikana. Puoli ysin uutisten perusteella tuntui, että valinnan selvittyä lentää katto ilmaan, niin suuri oli joidenkin kokousedustajien voitonriemu. Toivottavasti uusi puheenjohtaja Tarja Cronberg siivittää puolueen vaalivoittoon ja lunastaa kaikki toiveet! Onnea vaan täältä lahden takaakin!

Puoluekokousmaininkeja

Kevät on jo pitkällä! Vappu oli ja meni, ja kivat säät tulivatkin sen jälkeen. Tai ainakin kivemmat. Viikko sitten Helsingistä tullessani takaisin Tukholmaan oikein riemastuin vihreydestä joka lahden tällä puolen tulee ainakin viikon etuajassa Helsinkiin.

Vaikka vihreys puissa pidemmällä täällä onkin, niin tällä hetkellä tosin vietävästi harmittaa se poliittisen vihreyden puute, josta täällä kärsin. Suomessa puoluekokous lähestyy ja päivä päivältä hinguttaa enemmän olla perjantaina puoluekokousbussin matkassa kohti Kokkolaa. Nyt on mones vuosi kun en pääse messiin, ja etenkin tänä vuonna on jännittävät paikat edessä puheenjohtajavalintoineen.

Mielenkiinnolla viime viikonloppuna Suomessa ollessa sekä myöskin satunnaisesti Suomen TV:stä täältä nähtynä olen hämmästellyt puoluekokousedustajista noussutta hälyä. Itse monesti mukana olleena tuntuu perin oudolta, että tällaisten rivijäsenten (aktiivien sellaisten tosin) henkilöllisyyden paljastamisesta saadaan aikaiseksi suurikin kohu. Ketä oikeasti kiinnostaa? Mutta paikan päällä viikonloppuna varmasti on aika säpinää ja ihan jokainen puoluekokousedustaja joutunee median kiinnostuksen keskiöön. Eipä ole aiemmin tällaista Vihreiden pouluekokouksessa nähty! Minun lienee luotettava, että hyvän varmasti valitsevat, kuka se sitten onkaan. Toisaalta helpompaakin, ettei tarvitse muodostaa omaa kantaa.

Tukholman päässä puolestaan viimeiset gallupit osoittavat, että vihreät ovat hilkulla tippua eduskunnasta kokonaan. 4% ääniraja on lähellä, Dagens Nyheterin eilisen uutisen mukaan Miljöpartietin kannatusluku olisi 4,2%. Sillä ei kyllä kovin juhli, puolueen onneksi vaaleihin on tosin vielä reilusti yli vuosi. Vielä en ainakaan ole ryhtynyt Miljöpartietin jäseneksi, eikä viime aikaiset puoleen toimet ole juuri vakuuttaneet. Katsotaan nyt sitten, miten tässä ruotsalaistuu, ja jotakuta sitä kuitenkin tulee äänestää. Seuraavia eduskuntavaaleja ei kuitenkaan onneksi tarvitse stressata, siihen mennessä kun en joka tapauksessa ole saavuttanut edes
äänioikeutta.

vappupiknikkiä

Hurraa! Vappupiknikkimme kävi toteen, pilvisestä säästä huolimatta! Yksi ilmoittautuneista tosin peruutti aamusella vedoten raikkaan ilman shokkiin, joka oli iskenyt aiemmin viikolla. Suomessa tätä olisi voinut epäillä joksikin alkoholiin liittyväksi, muttei täällä.

Piknikin keskeinen sisältö oli syöminen ja Suomen vappuun haikailu. Joimme skumppaa, söimme kertakäyttögrillissä paistettua lihaa sekä bulgur- ja pastasalaattia, sekä erinomaista mustikkapiirakkaa ja minun tekemiäni, loistavat arvostelut saaneita vappumunkkeja. Vain simaa jäimme kaipaamaan, sekä ilmapalloja ja niitä tuhansia muita vapunviettäjiä. Puistossa oli paljon perheitä tosin. Ei kuitenkaan vapunviettäjiä, paitsi eräs suomalainen tyttöjoukko jonkun aikaa mutta meille ei selvinnyt olivatko he erityisesti vapunvietossa. vai paikalla muuten vaan.

Pohdimme myös sosiaalidemokraattien mielenosoituksen tarkoitusta. Mitä järkeä sossujen on osoittaa mieltä paremman Ruotsin ja yhteiskunnan puolesta, kun heillä on ollut valta viimeiset 40 vuotta (muutaman vuoden poikkeusta lukuunottamatta) itse asiassa TEHDÄ asialle jotain. He siis marssivat itseään vastaan?!